CTA Paikka
CTA Paikka

Työterveys, -hyvinvointi ja -elämä

20.10.2009
Jaakko Heinimäki
Jaakko Heinimäki

Jos on nälkä ja väsyttää, ei paljon Powerpoint-sulkeiset kiinnosta. Työssä jaksamisessa on kysymys juuri tästä. Se ei ole mikään oma erikoinen jaksamisen lajinsa vaan ihan tavallista jaksamista. Työterveyslääkärin erityisosaamisaluetta on terveys, ei niinkään työterveys, sillä sellaista asiaa ei olekaan. Kysymys on ihan tavallisesta terveydestä, jonka kontekstina on työ ja sen mukanaan tuomat olosuhteet.

Työpaikalla pitäisi pärjätä aivan tavallisilla hyvillä tavoilla ja normaalilla kohteliaisuudella. Emme tarvitse erikseen työetikettiä, sillä työelämä ei ole muusta elämästä eristetty BB-talo, jossa vallitsisi joku aivan oma moraalinsa, sellainen jolla ei ole mitään tekemistä työelämän ulkopuolisen elämän kanssa. Emme tarvitse töissä mitään lisää siihen, mikä muutenkin kuuluu moraaliin ja hyviin tapoihin.

Mutta myöskään vähemmän ei pitäisi riittää. Aivan normaaleja käyttäytymissääntöjä ei pitäisi jättää ulsterin kanssa naulakkoon työpaikalle saavuttaessa. Kiukuttelu, kiusaaminen, syrjiminen ja halveksiminen eivät kuulu normaalin aikuisen kanssakäymispalettiin. Edes töissä.

Tai niinhän sitä luulisi. Mutta paljon ei tarvitse erilaisia työolobarometrejä selailla, kun tajuaa että aikuinen on vain kakara, jolla on harmaata hiuksissa.
Jokaiseen ammattiin liittyy omia välttämättömiä käytäntöjään, tapojaan ja omia eettisiä normistojaan, mutta töykeys on töykeyttä työpaikallakin, kiusaaminen kiusaamista ja nolaaminen nolaamista. Sanasta”työpaikkakiusaaminen” pitäisi oikeastaan luopua, sillä kysymys on aivan tavallisesta kiusaamisesta, joka vain tapahtuu työpaikalla ja työyhteisössä.

Sama pätee työhyvinvointiin. Mitään”työhyvinvointia” ei ole olemassakaan, sillä kysymys on aivan tavallisesta hyvinvoinnista – jonka kontekstina on työ. Ihminen ei muutu toiseksi olennoksi kaapatessaan läppärin kainaloonsa ja kiiruhtaessaan työasioillensa. Se mikä tekee yleensä ottaen hyvää, tekee hyvää myös töissä. Se mikä kuluttaa ja tuntuu pahalta, kuluttaa ja tuntuu pahalta myös töissä.

Itse asiassa myös käsitteen”työelämä” voisi unohtaa. Eikö voisi puhua vain töissä käymisestä tai töiden tekemisestä? Elämä on elämää, ja monella siihen kuuluu paljonkin työtä, mutta töitä ne sittenkin vain ovat.

Töissä jaksamista käsitteleviä seminaareja ja muita virkistyspäiviä pidetään tässäkin maassa useita joka päivä. Ihminen ei kuitenkaan virkisty virkistyspäivässä ollenkaan niin hyvin kuin nukkumalla kuukausikaupalla yönsä kunnolla. Menemällä säännöllisesti hyvissä ajoin nukkumaan hampaat pestyinä ja kasvot huuhdottuina.

Amerikanjuutalainen psykologi Abraham Maslow julkaisi 65 vuotta sitten teorian tarpeiden hierarkiasta. Teorian pointsi on siinä, että ensin pitää tyydyttää perustarpeet, ja vasta kun ne on hoidettu, ihminen jaksaa kiinnostua hieman korkeammista tarpeista. Hierar­kian pohjalla ovat ruoka, juoma, seksi ja uni, keskellä fyysinen turvallisuus, ystävyys, sosiaaliset suhteet ja huipulla tarve kokea arvostusta ja toteuttaa itseään. Oikein nälkäistä ihmistä ei kiinnosta sen paremmin seksi kuin innovatiivisuuskaan, turha edes tarjota.

Työssä jaksaminen on työelämän kontekstiin sijoitetun tarvehierarkian kaikkein alin rappunen. Työtä ei voi tehdä ellei jaksa. Asia on niin yksinkertainen.

Työssä jaksamisen ruumiillisia perusedellytyksiä ovat kunnon yöuni ja kunnollinen ravinto. Niin yksinkertaista tämä edelleenkin on. Työssä jaksamisen psyykkisiä ja henkisiä perusedellytyksiä ovat työstä saatu ilo ja tyydytys sekä vastuun ja vapauden oikea suhde. Kovin monimutkaiseksi asia ei muutu vieläkään. Kukaan ei jaksa pitkään sellaista, että joutuu vastuuseen asioista, joille ei itse voi mitään. Kukaan ei jaksa pitkään sellaista, että joutuu päivästä toiseen tekemään asioita, joiden mielekkyydestä hänellä on suuria epäilyksiä.

Niin kauan kuin nämä perustarpeet – jotka siis kuuluvat aivan tavalliseen jaksamiseen ja hyvinvointiin – eivät ole kunnossa, on aivan turha filosofoida työssä jaksamisesta ja työhyvinvoinnista. Ja kun nämä perustarpeet saadaan kuntoon ja muistetaan vielä aivan normaalit käytöstavat, ei työssä jaksamista eikä työhyvinvointia tarvitse paljon virkistyspäivillä käsitellä, silloin voidaan keskittyä vain virkistymiseen.

NäkökulmaUusimmat Artikkelit
Katso kaikki