Suojeluspyhimys

13.3.2007
Jaakko Heinimäki
Jaakko Heinimäki

Kirjanpitäjien ja muidenkin raha-asioiden parissa työskentelevien suojeluspyhimyksenä pidetään pyhää Matteusta. Hän on yksi neljästä evankeliumin kirjoittajista ja Jeesuksen opetuslapsi. Aikaisemmalta ammatiltaan Matteus oli juutalainen veronkantaja, publikaani, kuten heidän virkanimikkeensä tuolloin kuului. Publikaanit eivät aikanaan olleet erityisen hyvässä huudossa, sillä he työskentelivät miehittäjävallan eli Rooman keisarikunnan palveluksessa. Juutalaiset pitivät publikaaneja luopioina ja varkaina; monet veronkantajat tekivätkin hyvän tilin ohi kirjanpidon, ja kaikkia epäiltiin, niitäkin jotka eivät vilppiä edes yrittäneet.

Yleensä publikaanin kohdalla ammatinvalinta merkitsi yhtäältä leveää elämää, mutta toisaalta asettumista yhteisön ulkopuolelle ja ympäristön halveksuntaa. Tässä mielessä Matteuksen rekrytoiminen kirjanpitäjien taivaalliseksi suojelijaksi ei ole ihan nappiin osunut valinta. Tilialan ammattilaiset pikemminkin takaavat puliveivauksesta vapaan taloudenhoidon kuin edistävät sitä.

Jeesusta moitittiin siitä, että hän vietti aikaansa publikaanien ja prostituoitujen kaltaisten julkisyntisten kanssa. Arvostelijoilleen Jeesus vastasi, etteivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat ja ettei hän ole tullut kutsumaan hurskaita vaan syntisiä ihmisiä.

Historiallisesti emme tiedä Matteuksesta juuri mitään. Hänestä on muutama maininta Uuden testamentin kirjoissa, mutta muuta kirjallista faktaa hänestä ei ole, ja ne Uuden testamentin tekstitkin ovat pikemminkin julistusta kuin varsinaista historiankirjoitusta.

Vanhassa kirkkotaiteessa pyhän Matteuksen tunnuksena on siivekäs ihmishahmo. Esimerkiksi monissa keskiaikaisissa kirkoissa evankelistat kuvataan heidän symboliensa avulla: Matteus siivekkäänä ihmisenä, Markus leijonana, Luukas härkänä ja Johannes kotkana. Brändääminen on siis vanha juttu, ja yritys tunnetaan logostaan myös evankeliumialalla.

Suojeluspyhimysinstituutio syntyi jo 300-luvulla, kun uskonsa takia hengestään päässeitä kristittyjä alettiin kunnioittaa taivaallisina esirukoilijoina. Ajateltiin, että heillä on niin läheiset välit Jumalan kanssa, että Jumala maailman asioita järjestellessään ottaa heidän toivomuksensa huomioon. Ja kun Matteus oli eläessään toiminut tilisarakkeiden parissa, häneltä varmaan liikenee taivaassakin ymmärrystä taloushallinnon kiemuroiden keskellä askaroivien ongelmille. Siksi he ovat alkaneet pitää häntä taivaallisena esirukoilijana ja suojelijanaan.

Suojeluspyhimykset ovat siis eräänlaisia lobbareita: he välittävät Jumalalle maan päällä elävien kollegoidensa toivomuksia ja puhuvat suojeltaviensa puolesta. Sellaista ihmisryhmää ei olekaan, jolle katolisessa kansanperinteessä ei olisi omaa suojeluspyhimystä. Suojeluspyhimykset valikoituvat sillä perusteella, millaisen elämän pyhimykset ovat eläneet: Matteus on kirjanpitäjien lisäksi myös tullivirkailijoiden suojeluspyhimys. Arkistonhoitajien suojeluspyhimys on pyhä Laurentius, koska hän kuoli aikanaan liekkeihin, ja tuli on vanhastaan ollut arkistojen pahin vihollinen. Samasta syystä Laurentius on myös kirjastojen suojeluspyhimys.

Sitä me emme tiedä, kuuluiko Matteus niihin publikaaneihin, jotka vetivät niin paljon välistä kuin kykenivät vai oliko hänen omatuntonsa herkempi. Sillä ei ole edes merkitystä. Sillä on, että hänen ennakkoluulottomuutensa ja seikkailunhalunsa saivat hänet lähtemään ensimmäisten joukossa Jeesuksen seuraajien matkaan. Siinä tämän alan taivaallisen suojelijan esimerkillisyyden eräs puoli.

NäkökulmaUusimmat Artikkelit
Katso kaikki