Moraaliagentti

MORAALIAGENTILLA ei tarkoiteta eettiseen pohdintaan heittäytynyttä James Bondia vaan sinua ja minua. Sana ”agentti” tulee latinan kielen toimimista ja tekemistä merkitsevästä teonsanasta ”agere”. Filosofiassa moraaliagentilla tarkoitetaan moraalista toimijaa, sellaista, jonka tekoja voidaan arvioida moraalisesti: ovatko ne hyviä vai pahoja, oikeita vai vääriä.

Tavallisesti ajatellaan, että maailman olentojen joukossa erityisesti ihminen on moraaliagentti: me ihmiset joudumme tekemään päivittäin moraalisia valintoja ja meidän toimintaamme voidaan arvioida moraalisilla mittapuilla. Tämä ei koske ainoastaan ihmisyksilöitä vaan myös ihmisten muodostamia yhteisöjä.

Eläimet toimivat pelkästään vaistojensa ja viettiensä varassa, eikä eläimiltä voi edellyttää moraalista vastuuta tekemisistään. Meistä saattaa tuntua julmalta, että akvaariokala syö poikasensa, mutta olisi älytöntä mennä moittimaan miljoonakalan toimia moraalittomiksi. Eläimet eivät ole moraalisia tai moraalittomia olentoja, vaan ne ovat amoraalisia eli ei-moraalisia. Siksi ne eivät myöskään tee moraalisia tai moraalittomia tekoja.

Toisaalta, eivät kaikki ihmisetkään välttämättä ole moraaliagentteja. Esimerkiksi pienten lasten toiminta ohjautuu siinä määrin ulkoapäin, että heidän tekojaan ei voida pitää moraaliagentin tekoina. Siksi lapset eivät joudu myöskään rikosoikeudelliseen vastuuseen teoistaan. Aikuisen kohdalla toiminnan kauko-ohjattavuus taas ei useinkaan merkitse moraaliagentin statuksen katoamista, sillä aikuisen ihmisen moraalinen velvollisuus on ajatella omilla aivoillaan ja noudattaa omantuntonsa ääntä.

Moraali edellyttää vapaaehtoisuutta ja valinnan mahdollisuutta. Ilman vapautta ja aitoa valinnanvaraa henkilön ei katsota olevan moraaliagentti eikä siis myöskään moraalisesti vastuussa toiminnastaan. Ihmiselle ei voi langettaa moraalista vastuuta teosta, jonka hän tekee pakotettuna henkensä hädässä — ellei sitten katsota, että hän on itse vastuussa hätätilanteeseen hankkiutumisestaan.

Jotkut psyykkiset sairaudet vievät ihmiseltä moraalisen autonomian ja sitä kautta myös moraaliagentin osan tässä elämässä. Pään sekoittaminen päihteillä ei vie ihmiseltä moraalista vastuuta sikäli, kun on moraaliagentin omassa vallassa harkita, otanko paukut vai enkö ota. Mutta tyrmäys-tipoilla huumattu henkilö ei ole moraaliagentti.

Moraali perustuu kyvylle tehdä valintoja, mutta moraaliin vaikuttaa myös tieto, jota moraaliagentilla on erilaisista asioista. Tietämättömyys voi joskus vapauttaa vastuusta, mutta yleisesti ottaen velvollisuutemme on hankkia kaikki mahdollinen tekemisiimme vaikuttava tieto. Taloushallinnon ammattilaisen moraalinen velvollisuus on tietää kaikki mahdollinen työn- tai toimeksiantajan talouden hallintaan liittyvät seikat: vasta sen jälkeen hän voi vedota tietämättömyyteensä, mutta ensin täytyy kivuta tiedon tikapuilla niin pitkälle kuin niitä riittää.

Moraalinen vastuu ei koske ainoastaan tekoja. Myös tekemättä jättäminen on moraalista toimintaa. Ne moraaliagentit, jotka ovat havainneet väärinkäytöksiä, mutta eivät ole puuttuneet asiaan millään tavalla, ovat osavastuussa väärinkäytösten seurauksista. ”En ole tehnyt mitään” tai ”en ole tehnyt mitään väärää” eivät riitä puolustukseksi sellaisissa tapauksissa, kun moraalinen velvollisuus olisi edellyttänyt aktiivista toimimista.