Korona iski – ja kuinkas sitten kävikään?

Vuosi sitten Tili- ja Veropäivien jälkeen oli hyvä fiilis, mutta myös vähän hämmentynyt. Kohtaamiset kollegojen kanssa ovat aina olleet tapahtuman parasta antia, niin myös viime vuonna. Puheenaiheita oli paljon: rahanpesulaki, Tikon, tuotteistaminen ja työntekijäpula. Kirjanpitäjistä ei ollut vielä tullut konsultteja. Alan tietynlainen hype tuli vastaan keskusteluissa myös, pääomasijoittajien ja ketjujen kasvava kiinnostus tuntui jopa ahdistavan joitakin. Yksi oli toimistonsa myynyt, toinen mietti sitä ja kolmas julisti itsenäisen yrittäjän auvoisaa asemaa. Finlandiatalolta lähdettiin kuitenkin henkselit paukkuen kohti kevättä.

Tuli maaliskuu ja korona. Helmikuun lakon uhka nosti pulssia hetkellisesti, mutta maaliskuun etätöihin siirtyminen laittoi kortit jakoon uudella tavalla. Jokainen tilitoimisto joutui kohtaamaan rajoitusten alla työskentelyn, etätyön ja uuden normaalin. Jokainen asiakas joutui kohtaamaan uuden normaalin. Tilitoimistoista valtaosa ei ole tehnyt ennen koronaa etätöitä, asiakkaat on kohdattu kasvotusten ja suuri osa asiakkaista ei ole ollut sähköisen taloushallinnon parissa. Lähtökohdat olivat vähintäänkin haastavat.

Tilitoimistot toimivat niin kuin aina katastrofin iskiessä on totuttu: sopeutettiin toimintaa ja työnnettiin kädet syvälle saveen. Etätöihin siirtymisen vuoksi hankittiin läppäreitä, tulostimia ja muita tarvikkeita. Osalle työntekijöistä kuljetettiin kotitoimistoihin työpöydistä lähtien tavaraa, mappeja ja sitä mitä kukakin työnsä hoitamiseen tarvitsi. Toimistojen oviin tai seiniin tehtiin isompia aukkoja aineistojen jättämiseksi ja uusia toimintatapoja keksittiin vanhojen tilalle. Asioita hoidettiin puhelimella ja sähköpostilla ja hyödyntäen erilaisia etäkokousmahdollisuuksia.

Tilinpäätösruuhkan ja normaalitöiden ohessa alettiin avustamaan asiakkaita koronatukien hakemisessa ja erilaisissa palkka­hallinnon kysymyksissä. Jollain oli menossa lomautukset, toisella irtisanomiset tai muu haastava tilanne työntekijöihin liittyen. Asiakkaiden kanssa selvitettiin ja selätettiin yhdessä monta asiaa, yhteydenpito asiakkaiden ja myös erilaisten sidosryhmien kanssa oli tiiviimpää ja avoimempaa kuin vuosiin. Monen kanssa itse tilinpäätökset jäivät vähemmälle huomiolle, koska elettiin täysin uutta todellisuutta eikä tulevasta tiennyt kukaan. Asiakkaille oli tärkeämpää entistä nopeampi tulosten seuranta ja reagointi erilaisiin, uusiin tarpeisiin. Moni halusi käyttöönsä sähköisen taloushallinnon ohjelmiston, koska sen käytännön merkitys nousi ihan uudelle tasolle.

Kaiken uuden ja haastavan keskellä perustyötä tehtiin kuten ennenkin. Kun ensijärkytyksen jälkeen päästiin johonkin normaaliin, tuli toisaalta työhön tietynlainen rauha. Kaikki turha kohkaaminen jäi vähemmälle niin tilitoimistoissa kuin asiak­kaillakin. Monet asiakkaat karsivat turhat palvelut pois ja paneuduttiin perusasioihin ja niiden hyvään hoitamiseen. Asiantuntijapalveluille tämä teki osittain hallaa, mutta perustyön ja substanssin arvo nousi sen ansaitsemalle tasolle. Toisaalta taas erilaisten tukien hakeminen ja asiakkaiden huoli tulevasta ovat aiheuttaneet sen, että moni kirjanpitäjä on analysoinut enemmän kuin koskaan sitä, kuinka asiakkailla oikeasti menee.

Koronavuosi on korostanut saavutettavuuden, läsnäolon ja henkilökohtaisen kohtaamisen tärkeyttä niin asiakkaiden kuin työntekijöiden kanssa – vaikka sitten Teamsissa. Kirjanpitäjät ja palkanlaskijat ovat korona-aikana nousseet asiantuntijuuteen ihan uudessa valossa, koska työllä ja osaamisella on ollut aito tarve ja merkitys.

Kirjanpitäjästä ei tarvinnutkaan tulla konsulttia, vaan riittikin, että olimme jo asiantuntijoita.