CTA Paikka
CTA Paikka

Henkinen pääoma

7.12.2010
Jaakko Heinimäki
Jaakko Heinimäki

Kaverin auto alkoi käydä omituisesti. Käynti korjaamolla osoitti vian pieneksi, menopeli saatiin kuntoon yhtä ruuvia vääntämällä. Remontti kesti kolme minuuttia. Lasku oli 28 euroa. Kaveri maksoi laskunsa, mutta ihmetteli samalla, miten yhden ruuvin vääntäminen voi maksaa toistasataa vanhaa markkaa.

“No, itse asiassa sait sen ruuvin vääntämisen kaupan päälle”, sanoi korjaamoyrittäjä. “Sen sijaan se maksaa, että minä tiedän, mitä ruuvia pitää vääntää.”

Siinä oli yrittäjällä asenne kohdillaan. Hän ei ensisijaisesti myy ruuvinvääntöpalveluja vaan tietoa siitä, mitä autolle pitää milloinkin tehdä. Kun tähän tietoon lisätään tekniset taidot tehdä kulloinkin tarvittavat toimenpiteet, alkaa korjaamotoimintaan tarvittava henkinen pääoma olla kasassa.

No, jotakin muutakin tarvitaan, sosiaalisia taitoja ja sen semmoista. Ainakin minun korvillani kuultuna niitäkin kuului autonkorjaajan henkiseen työkalupakkiin. Se, joka osaa selittää, mistä palvelun hinta muodostuu, saa varmasti asiakkaan palaamaan, vaikka tämä olisi aluksi hintaa hieman hämmästellyt.

Yrityksen aineellinen pääoma kirjataan tarkasti tilitietoihin, sitä seurataan ja sen liikkeistä tehdään jatkuvasti johtopäätöksiä. Ja ihan syystäkin. Mutta koska yrityksen henkistä pääomaa on vaikeampi mitata, sen määrää ja laatua ei useinkaan ihan yhtä lailla seurata.

Syytä olisi.

Jos nimittäin henkinen pääoma hupenee, alkaa se väistämättä näkyä myös aineellisessa pääomassa. Jos autokorjaamon henkilökunta ei enää tiedäkään, mitä ruuvia olisi milloinkin syytä vääntää, hankkiutuvat asiakkaat sellaiseen korjaamoon, jossa tiedetään.

Tästä minulla on omaakin kokemusta. Sain kerran eräästä autokorjaamosta niin älyttömän neuvon, että tiesin heti, että nyt olisi ns. second opinion tarpeen. Kyse ei ollut sen vaikeammasta asiasta kuin että miten saadaan peräkoukun töpseli puskurin alta esiin. Ensimmäisessä korjaamossa epäiltiin töpseli väärin asennetuksi ja kehotettiin leikkaamaan peltisaksilla aukko puskuriin. Toisessa korjaamossa mekaanikko tarttui töpseliin ja käänsi sitä alaspäin, jolloin töpseli kääntyi nätisti puskurin alta esiin. Eikä hän edes laskuttanut tästä tiedosta (jonka toki olisin voinut lukea myös auton ohjekirjasta, kuten myöhemmin selvisi).

Arvatkaa kummassa huoltamossa huollatan nykyään autoni.

Ammattitaito, osaaminen, mielikuvitus, vuorovaikutustaidot ja uteliaisuus ovat näkymättömiä ja aineettomia asioita. Sellaisia on totuttu pitämään jotenkin vähemmän tosina kuin aineellisia ja näkyviä asioita, mutta se on huono tottumus. Se joka ei suhtaudu henkiseen pääomaan tosiasiana, kuvittelee todellisuudeksi todellisuuden puolikasta. Aineeton, henkinen ja näkymätön todellisuus on ihan yhtä todellista kuin aineellinen, fyysinen ja näkyvä todellisuus.

Itse asiassa suuri osa siitä, minkä ympärillä bisnes tänä päivänä pyörii, on aineetonta: mielikuvia, bittejä, brändejä ja elämyksiä. Nekin tosin liittyvät useimmiten johonkin materiaaliseen ja näkyvään, vaikka itse ydinasia olisikin aineeton.

Itselleni tutuin bisnes liittyy kirjoihin ja kirjallisuuteen. Kirjakauppiaat myyvät aineellisia esineitä, kirjoja, mutta silti kirjat ovat ytimeltään aineettomia. Ne ovat tarinoita, jotka synnyttävät kokemuksia. Tämä kaikki on henkimaailman hommaa, siis näkymätöntä. Mutta totta.

NäkökulmaUusimmat Artikkelit
Katso kaikki