CTA Paikka

Ammattilaisen vahingonkorvausvastuu voi ulottua pitkälle

22.1.2013
Jaakko Heinimäki
Jaakko Heinimäki

Korkein oikeus on ottanut ennakkopäätöksessään KKO 2012:101 kantaa vahingonkorvausvastuun laajuuteen ammattipalveluja tarjottaessa. Vapaus on mielenkiintoinen, koska se osoittaa, että vastuu ulkopuoliselle syntyneistä vahingoista voi joskus ulottua laajallekin.

A oli elinkeinonharjoittajana ostanut B Oy:ltä käytetyn pakettiauton ja myynyt sen edelleen C Oy:lle. Auto oli C Oy:n käytössä vaurioitunut, mikä oli johtunut B Oy:n työntekijän ennen kauppaa tekemästä asennusvirheestä. C Oy oli reklamoinut virheestä A:lle ja B Oy:lle, joka oli kiistänyt vastuunsa. C Oy:n kanteesta A oli velvoitettu suorittamaan C Oy:lle auton virheen perusteella hinnanalennusta ja korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut. A:lle oli aiheutunut oikeudenkäynnistä myös omia oikeudenkäyntikuluja. A vaati, että B Oy velvoitetaan suorittamaan vahingonkorvaukseksi oikeudenkäyntikulut, jotka olivat aiheutuneet hänen ja C Oy:n välisestä oikeudenkäynnistä. KKO katsoi, että mainitut kulut olivat A:lle aiheutunutta välitöntä vahinkoa. Koska oikeudenkäynti oli ollut virheen syyn ja hyvitysten määrän selvittämiseksi perusteltu, B Oy oli velvollinen korvaamaan A:lle oikeudenkäyntikulut.

KKO lähti siitä, että korvausvastuu ei yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaan koske hyvin etäisiä, epätavallisia ja arvaamattomia vahinkoja. Tämä periaate koskee myös kauppalain mukaan määräytyvää vahingonkorvausta. Sopijapuolen velvollisuus voi johtaa siihen, ettei vahinkoa kärsinyt sopijapuoli aina saa korvausta.

KKO totesi, että oikeudenkäyntikulut määräytyvät oikeuden­käymiskaaren säännösten perusteella yleensä oikeudenkäynnin lopputuloksen mukaisesti, eikä niitä siksi ole yleensä tarpeen arvioida aineellisoikeudellisten vastuusäännösten kautta. Myöskään kauppalain esitöissä ei ole nimenomaisesti otettu kantaa siihen, voivatko myös ostajan ja hänen sopijapuolensa välisen oikeudenkäynnin kustannukset tulla takautumisoikeuden johdosta myyjän maksettaviksi. Oikeuskäytännössä on kuitenkin katsottu, että asunto-osakeyhtiö ja kiinteistönvälittäjä olivat virheellisen isännöitsijäntodistuksen johdosta korvausvastuussa myös niistä oikeudenkäyntikuluista, jotka asunnon myyjä oli joutunut suorittamaan ostajan aikaisemmin nostaman oikeudenkäynnin seurauksena.

KKO totesi, että kauppalain mukaan ostaja ei voi kohdistaa tavaran virheen perusteella vaatimuksia suoraan myyjää edeltävään myyntiportaaseen, johon hän ei ole sopimussuhteessa. Ostaja, joka on joutunut virhevastuuseen omaa sopimuskumppaniaan kohtaan, voi kuitenkin vaatia korvausta. Myyjän korvausvastuu edellyttää, että hänen virheellinen suorituksensa on ollut syynä siihen, että ostaja on joutunut vastuuseen tavaran virheestä. Myyjä vastaa vain sellaisista virheistä ja seuraamuksista, joista hän on vastuussa omalle sopijapuolelleen.

KKO:n käsittelemässä asiassa C Oy oli ilmoittanut ennen A:ta vastaan ajamansa kanteen vireillepanoa auton virheellisyydestä myös B Oy:lle. B Oy kuitenkin oikeudellisin perustein kiisti vastuunsa eikä myöntänyt auton vian johtuneen sen työntekijän suorittamasta virheellisestä asennuksesta. C Oy:n nostaessa kanteen A:ta vastaan auton jakohihnan vaurioitumisen syy on siis ollut epäselvä.

Lopputuloksena KKO katsoi, että A:lle hänen ja C Oy:n välisestä aikaisemmasta oikeudenkäynnistä aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista aiheutunut välitön vahinko on riittävässä syy-yhteydessä myydyn auton virheeseen. Vahinko kuuluu siten B Oy:n vastuun piiriin.

Kysymys oli kauppalain mukaisesta vastuusta ja sattumanvaraisesti autokauppaan ja huoltoon liittyvästä toimialasta. Toisaalta KKO vetosi perusteluissaan myös muihin toimialoihin. Näin myös palvelutoimialoilla voi vahingonkorvausvastuu ulottua hyvin pitkälle.

Harri Vento
OTT, asianajaja

NäkökulmaUusimmat Artikkelit
Katso kaikki