Business case – aikamme urbaania tarinaniskentää
Opiskeluaikoina Turussa luin menestyksekkäästi läpi Teemu Ahon kirjan Investointilaskelmat. Kuvitelkaa siis intoani, kun pääsin vuosituhannen vaihteessa pohjoismaisessa IT-jätissä kirjoittamaan ensimmäistä oikeaa investointilaskelmaani! Paitsi että business caseksi sitä jo silloin kutsuttiin. Business casen kohteena oli tilitoimistojen asiakaspalveluun tarkoitettu extranet, kuten niitä silloin sanottiin.
Täynnä lapsenuskoa kysyin yksikkömme vetäjältä Terolta, mitä sisäistä korkokantaa tällaisissa business caseissa on tapana käyttää. Teron silmät muljahtivat oudosti ja mies nieli tyhjää. Sitten alkoi hersyvä nauru.
– Nämä laskelmat ovat kuule sellaista arvailua, että siinä ei ole paljon korkokannoilla väliä, hän totesi ja poistui yhä naurusta hytkyen. Hän palasi vielä lisäohjeilla.
– Äläkä laita aikahorisontiksi montaa vuotta, kun ei tästä maailman menosta tiedä. Äläkä laita tuotoille ja kuluille liian montaa eri riviä. Ihmiset eivät niitä jaksa lukea.
Tämä oli karvas oppitunti, mutta myöhemmin ymmärsin viisauden.
Oli aika jolloin Pöyryn miehet tekivät investointilaskelmia. He laskivat metrilleen, mihin sellutehdas kannattaa sijoittaa ja tiesivät myös pennilleen, paljonko siihen oli soveliasta upottaa markkoja. Se oli reaalitalouden aikaa. Nyt olemme siirtyneet tarina-, huomio- ja alustatalouden aikaan, ja teollisten investointilaskelmien sijaan kudotaan unelmista business caseja. Olen niitä itsekin muutaman tehnyt ja väitän, että ne ovat suurempia valheita kuin tilastot.
Ensiksikin nykyajan tuotteet ja hyödykkeet ovat usein niin indefiniittisen disruptiivisia, että niiden markkinapotentiaalia ei oikeasti pirukaan pysty rehellisesti laskemaan – hyvä jos arvaamaan. Olen itse tehnyt business caseni ohjelmistoalalla, jossa sentään on vielä jotain maanläheisyyttä ja tolkkua. Siltikin tuottojen arvaaminen oli – no arvaamista. Kulut sentään pystyi arvioimaan suunnilleen. Mutta nämä nykyajan alustat ja kuluttaja-aplikaatiot − mistä tietää tuleeko niistä mitään?
Mutta ei siinä vielä kaikki! Business caseja kirjoittaa joukko, joka odottaa kieli pitkällä sitä, että pääsee toteuttamaan ammatillisesti kiihottavaa hanketta jonkun toisen rahoilla. Ja joskus kyse on myös omasta työllistymisestä. Työpaikka tulee, jos hanke saa siunauksen. Ole siinä sitten objektiivisen varovainen. Ja sitten on vielä Business Finland. Jos sieltä aikoo rahaa heruttaa, pitää business casen tuotot vivuttaa taivasta hipomaan. Siinä sitten lisätään suunnitelmiin uusia markkina-alueita ja kohderyhmiä, joista ei muuten olisi kuultukaan. Lopputuloksena syntyy kudelma unelmia. Ja jos lopputulos ei ole kyllin rohkea, kannattaa ottaa muutama lasi laadukasta kuohuviiniä ja niiden rohkaisemana arpoa tuotot vielä kerran uudelleen.
Ehdotankin seuraavien määreiden lisäämistä Wikipediaan:
Investointilaskelma: varovainen ja objektiivinen laskelma, kannattaako johonkin hankkeeseen upottaa rahaa.
Business case: haaveita, venytettyä totuutta tai emävalheita sisältävä kertomus, jonka tarkoituksena on kerätä rahaa, jotta päästään vihdoin tekemään jotain kivaa.
