Veronkorotus ei aina poista veropetoksen rangaistavuutta

21.5.2014
harri
Harri Vento

Viime aikoina on oikeuskäytännössä herättänyt paljon keskustelua useimmiten verotukseen ja veropetosjuttuihin liittyvä ne bis in idem -kielto, joka tarkoittaa sitä, ettei samasta asiasta saa samalle henkilölle tuomita kahta rangaistuksen luonteista seuraamusta. Koska veronkorotus on oikeuskäytännössä katsottu tällaiseksi seuraamukseksi, on se johtanut monesti siihen, että veropetosjuttuja ei ole voitu tutkia. Tähän problematiikkaan liittyy myös ennakkotapaus KKO 2013:92.

Tapauksessa oli kysymys siitä, että pääkaupunkiseudun verotoimiston 11.8. 2009 tekemillä jälkiverotuspäätöksillä A:n veronalaisiin ansiotuloihin vuosilta 2003-2007 oli lisätty peiteltyä osinkoa jälkiverotuspäätöksistä ilmenevät määrät ja hänelle oli määrätty veronkorotusta vuoden 2003 osalta 4 010 euroa, vuoden 2004 osalta 3 630 euroa, vuoden 2005 osalta 3 370 euroa, vuoden 2006 osalta 4 170 euroa ja vuoden 2007 osalta 6 530 euroa. KKO:ssa oli A:n valituksen perusteella kysymys myös siitä, tuliko hänelle tuomittua rangaistusta alentaa. KKO totesi, että ensiksi asiassa oli kuitenkin arvioitava, voidaanko A:ta vastaan nostettu syyte törkeästä veropetoksesta hänen henkilökohtaisessa tuloverotuksessaan edellä mainitut jälkiverotuspäätökset huomioon ottaen tutkia.

Tapauksessa syyte A:n törkeästä veropetoksesta oli tullut vireille käräjäoikeudessa syyttäjän 3.8.2009 toimittamalla haastehakemuksella. Samaan menettelyyn perustuvat verovuosia 2003-2007 koskevat hallinnolliset veronkorotuspäätökset oli annettu 11.8.2009. A ei ollut hakenut muutosta veronkorotuspäätöksiin. Määräaika oikaisuvaatimuksen tekemiselle oli verovuosien 2000-2006 osalta päättynyt vuosien 2009-2012 lopussa ja verovuoden 2007 osalta se päättyi 31.12.2013.

KKO totesi arvioineensa kahteen kertaan syyttämistä ja tuomitsemista koskevaa ne bis in idem -kieltoa viimeksi ratkaisuissaan KKO 2013:59 ja 2013:78. Ratkaisussaan KKO 2013:59 se katsoi, ettei ne bis in idem -säännöstä johtuvaa estevaikutusta ollut perusteltua kytkeä vasta siihen menettelyn vaiheeseen, jossa seuraamusratkaisu tulee lopulliseksi. KKO päätyi siihen, että tuossa tapauksessa, jossa syyte oli nostettu veronkorotuspäätöksen tekemisen jälkeen, veronkorotusta koskevan päätösvallan käyttäminen muodosti esteen samaan tekoon perustuvan veropetosta koskevan syytteen nostamiselle tai sen käsittelyn jatkamiselle tuomioistuimessa. Samoin ratkaisussa KKO 2013:78 se totesi, että estevaikutus syntyy heti, kun päätös veronkorotusasiassa on tehty, eivätkä asian vaiheet mahdollisessa muutoksenhaussa vaikuta jo syntyneeseen esteeseen.

KKO lähti siitä, että tilanne nyt käsiteltävässä asiassa poikkesi ratkaisun KKO 2013:59 olosuhteista siten, että tässä tapauksessa syyte oli tullut vireille käräjäoikeudessa ennen veronkorotuspäätösten tekemistä. Näin ollen syytteen nostamiselle ei ollut estettä. Koska veronkorotuksen lopullisuudella ei ole ratkaisuissa KKO 2013:59 ja KKO 2013:78 todetulla tavalla merkitystä veropetosta koskevan syytteen käsittelyn kannalta, asiassa ei ollut myöskään estettä syytteen käsittelyn jatkamiselle, vaikka veronkorotus onkin verovuosien 2003-2006 osalta tullut lopulliseksi syytteen ollessa vireillä tuomioistuimessa. Kysymys siitä, mikä merkitys veronkorotuspäätösten kannalta on sillä seikalla, että veronkorotukset on määrätty samaa asiaa koskevan veropetossyytteen vireilletulon jälkeen, ja poistetaanko veronkorotusta koskevat ratkaisut, kuului hallinnollisessa menettelyssä arvioitavaksi, päätti KKO.

Tapauksella on mielenkiintoiset oikeusvaikutukset: Jos syyte olisi tullut vireille noin viikkoa myöhemmin eli veronkorotuspäätösten jälkeen, se olisi jätetty tutkimatta, ja kun näin ei ollut eli syyte nostettiin ennen veronkorotusten määräämistä, vastaaja tuomittiin rangaistukseen törkeästä veropetoksesta. Tapaus tuntuu hieman ristiriitaiselta linjanvedoiltaan edellä selostettuun ratkaisuun KKO 2013:59 verrattuna, mutta on hyvä tietää, että KKO:n linjaus ne bis in idem -kiellosta riippuu nyt siitä, kumpi määrätään vireille ensin, veronkorotus vai syyte.

Harri Vento
OTT, asianajaja
 

KäräjiltäUusimmat Artikkelit
Katso kaikki