Vastuunalaisen yhtiömiehen verovastuu säilyy täysimääräisenä yrityssaneerauksessa
Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2005:110 ottanut kantaa kauan tulkintatilanteita aiheuttaneeseen kysymykseen siitä, koskeeko henkilöyhtiön yrityssaneerauksessa verovelkoihin kohdistettu akordi myös vastuunalaista yhtiömiestä vai ei. Aiemmalla ennakkoratkaisullaanhan Korkein oikeus totesi, että ns. tulosperusteiset verot sinänsä kuuluvat henkilöyhtiön saneerausvelkoihin. Tuoreessa ennakkotapauksessa Korkeimman oikeuden kanta oli se, että vastuunalaisen yhtiömiehen henkilökohtainen riski ja vastuu säilyy huolimatta siitä, miten toiminnan tuloksesta johtuneita verovelkoja kohdellaan yrityssaneerauksessa eli riippumatta siitä, kohdistuuko niihin akordi vai ei. Verottaja voi periä täysimääräisesti saataviaan vastuunalaiselta yhtiömieheltä yhtiön saneerausohjelmasta riippumatta.
Korkein oikeus lähti siitä, että tuloverolain 16 §:n mukaan elinkeinoyhtymä, jolla tarkoitetaan mm. henkilöyhtiöitä, ei ole erillinen verovelvollinen, vaan yhtymälle vahvistettava elinkeinotoiminnan tulos jaetaan verotettavaksi osakkaiden tulona. Korkein oikeus painotti sitä, että tämä tarkoittaa, että varsinaisena verovelvollisena ovat vastuunalaiset yhtiömiehet eikä yhtiö. Eri asia on sitten se, että verotusmenettelylain 52 §:ssä on säädetty myös yhtiölle vastuu yhtiömiehelle yhtiön tulon ja varallisuuden perusteella määrätystä verosta.
Korkein oikeus totesi, että kysymys ei ole yrityssaneerauslain 4 §:ssä tarkoitetusta tilanteesta, jossa yhtiömies olisi lain nojalla henkilökohtaisessa vastuussa yhtiön velasta. Päinvastoin, yhtiö on em. säännösten valossa vastuussa yhtiömiehen velasta. Tämän johdosta Korkein oikeus päätyi siihen, että yhtiömies ei voi vapautua omasta vastuustaan yrityssaneerauslain 4 §:n nojalla sillä perusteella, että verosta myös vastuussa olevan yhtiön yrityssaneerauksessa verovelkaa on yhtiön maksuvelvollisuuden osalta järjestelty.
Korkein oikeus totesi, että tarkasteltavana olevassa tilanteessa yhtiömiehelle määrätty vero perustuu yhtiön toiminnan tulokseen ja yhtiön varallisuuteen, mutta tämäkään seikka ei ole peruste päätyä yrityssaneerauslain 4 §:n tulkinnassa toisenlaiseen tulokseen. Korkeimman oikeuden mukaan mainittua säännöstä sovellettaessa tulee nojautua siihen, millä tavoin yhtiön toimintaan liittyvä verotus on verolainsäädännössä järjestetty.
Tilanteen tulkinnanvaraisuutta kuvaa hyvin se, että asian esitelleen vanhemman oikeussihteerin mietintö olisi päätynyt toisenlaiseen ratkaisuun. Sen mukaan yrityssaneerauslain 4 §:ssä ”velallisen sitoumuksella” tarkoitetaan muitakin kuin velallisen nimenomaiseen oikeustoimeen perustuvia sitoumuksia, kuten vahingonkorvausvelkaa tai verovelkaa. Mietinnössä kiinnitettiin huomiota siihen, että yrityssaneerauslakia koskevassa hallituksen esityksessä puhutaan yhtiön maksuvelvollisuutta koskevien järjestelyjen vaikutusten ulottumisesta yhtiömieheen rajaamatta tätä millään tavoin esimerkiksi maksuvelvollisuuden perusteen osalta. Mietintö olisi päätynyt siihen, että henkilöyhtiön saneerausohjelmassa toteutetut velkajärjestelyt olisivat tulleet myös vastuunalaisen yhtiömiehen hyväksi.
Korkeimman oikeuden ratkaisu, oltiinpa säännösten tulkinnanvaraisuudesta johtuen siitä mitä mieltä tahansa, antaa selkeän oikeusohjeen. Se korostaa yhtiömiehen vastuuta verovelkojen osalta henkilöyhtiössä. Käytännössä se useimmissa tapauksissa johtaa siihen, että vastuunalaisille yhtiömiehille joudutaan samanaikaisesti yrityssaneerauksen kanssa hakemaan henkilökohtainen velkajärjestely, jotta kokonaistilanne yrittäjän osalta saadaan rauhoitettua. Tämä asetelma ja lähtökohta on hyvä saattaa verottajan kanssa ongelmissa olevien yrittäjien tietoon, joiden mielessä yhtenä selviytymiskeinona olisi yhtiön saneeraus.
