Työturvallisuusrikos – hyödyn menettäminen
Korkein oikeus on antanut ennakkoratkaisun KKO 2018:14. A:n syyksi oli luettu työturvallisuusrikos sillä perusteella, että hän on X Oy:n toimitusjohtajana tahallaan mahdollistanut yhtiössä ylitöiden teettämistä ja lepoaikoja koskevien työturvallisuusmääräysten vastaisen tilan jatkumisen. A oli laiminlyömällä lain edellyttämien viikoittaisten lepoaikojen tarjoamisen teettänyt työntekijöillä yhtäjaksoisesti töitä. Näin menetellen A oli kuormittanut yhtiön työntekijöitä ylitöillä ja laiminlyönyt huolehtia heidän työturvallisuutensa toteutumisesta.
Asiassa oli kysymys siitä, voidaanko A:han yhtiön toimitusjohtajana ja ainoana osakkeenomistajana kohdistaa rikoshyödyn menettämisseuraamus ja siitä, ovatko työntekijälle maksamatta jääneet ylityökorvaukset työturvallisuusrikoksen tuottamaa RL 10:2:n mukaisesti valtiolle menetetyksi tuomittavaa rikoshyötyä.
Rikoksen tekoaikana voimassa olleen RL 10:2.1:n (875/2001) mukaan rikoksen tuottama taloudellinen hyöty on tuomittava valtiolle menetetyksi. Menettämiseen tuomitaan rikoksesta hyötynyt tekijä, osallinen tai se, jonka puolesta tai hyväksi rikos on tehty.
Korkein oikeus totesi, että A:n syyksi luettu rikos oli tehty yhtiön toiminnassa A:n käyttäessä yhtiön toimeenpano- ja päätösvaltaa. Näin ollen A oli toiminut yhtiön puolesta ja sen lukuun. Yhtiön työntekijät olivat olleet työsuhteessa X Oy:öön ja yhtiö oli saanut hyväkseen heidän työpanoksensa. Mahdollinen hyöty työntekijöiden ylitöitä ja lepoaikoja koskevien työturvallisuusmääräysten noudattamatta jättämisestä oli siten ensisijaisesti koitunut heidät työllistäneelle yhtiölle.
Syyttäjä ei esittänyt selvitystä siitä, että A itse olisi hyötynyt yhtiön toiminnassa tehdystä rikoksesta tai että A:n ja yhtiön varallisuuspiirit olisivat tässä tapauksessa samastettava. Näin ollen A:ta ei voida RL 10:2:n nojalla tuomita menettämään sitä taloudellista hyötyä, jonka hänen rikollinen toimintansa yhtiön lukuun on mahdollisesti yhtiölle tuottanut. Menettämisseuraamusta koskeva vaatimus A:han kohdistettuna hylättiin.
rikoksen tuottama hyöty voi ilmetä myös säästönä.
Korkein oikeus totesi, että lähtökohtaisesti mikä tahansa rikos voi tuottaa taloudellista hyötyä. Selvää on, että rikoksen tuottama hyöty voi ilmetä myös säästönä. RL 10:2:n säännös kuitenkin edellyttää, että hyödyn on oltava peräisin vaatimuksen perusteena olevasta rikoksesta. Siten menettämisseuraamuksen tuomitseminen edellyttää täyttynyttä rikostunnusmerkistöä, jonka tuottamaa hyödyn on oltava, jotta se voidaan tuomita valtiolle menetetyksi. Sen lisäksi, että joidenkin rikostunnusmerkistöjen toteuttaminen tuottaa rikoksentekijälle, osalliselle tai sille, jonka puolesta rikoksentekijä toimii, suoraa rikoshyötyä, voi rikoksentekijä hyötyä myös sellaisesta rikostyypistä, jossa hyöty ei synny suoraan rikostunnusmerkistön täyttymisen perusteella. Esimerkiksi liiketoiminnan yhteydessä suoritetut rikokset voivat tuottaa hyötyä, joka ei ole seurausta rikoksen tunnusmerkistötekijöiden täyttymisestä vaan siitä, että rikos tehdään hyötyä tuottavassa toimintaympäristössä.
Rangaistava menettely ei ole perustunut ylitöiden teettämiseen yhtiön työntekijöillä yli sallitun määrän tai siihen, ettei ylityökorvauksia ole maksettu ylitöitä tehneille työntekijöille. Sillä, että yhtiö oli jättänyt työntekijöilleen ylityökorvaukset asianmukaisesti maksamatta ei siten ole merkitystä syytteessä tarkoitetun työturvallisuusrikoksen tunnusmerkistön täyttymisen kannalta.
Laiminlyömällä työaikoja koskevien työturvallisuusmääräysten noudattamisen valvonnan yhtiö oli sallinut ylitöiden teettämisen ja saanut siten hyväkseen työntekijöiden ylimääräisen työpanoksen. Tällä työpanoksellaan työntekijät ovat saattaneet edesauttaa sitä, että yhtiö on toiminut tehokkaammin ja mahdollisesti tuottanut parempaa tulosta.
Syyttäjä ei kuitenkaan ole näyttänyt rikoksella saatua parempaa tulosta tai mahdollista tappion pienentymistä eikä perustanut menettämisseuraamusta koskevaa vaatimustaan muuhun seikkaan kuin maksamatta jääneisiin ylityökorvauksiin, jotka jo sanotusti eivät ole syy-yhteydessä työturvallisuusrikoksen tunnusmerkistön täyttymiseen. Korkein oikeus katsoi, ettei X Oy:n ole selvitetty saaneen A:n syyksi luetun työturvallisuusrikoksen tuottamaa taloudellista hyötyä. Näin ollen syyttäjän vaatimus yhtiön velvoittamisesta korvaamaan valtiolle rikoksesta saatu taloudellinen hyöty hylättiin.
