Sukupolvenvaihdos voi toteuttaa kielletyn lahjoituksen

Korkein oikeus on antanut ennakkopäätöksen, joka koskee sukupolvenvaihdokseen perheyrityksessä liittyvää osakkeiden luovutusta.Tapauksessa A oli omistanut 80 % osakkeista ja hänen vaimonsa B 20 %. 1985 A lahjoitti osakkeensa 1970 ja 1973 syntyneille hänen ja B:n yhteisille lapsille C:lle ja D:lle. Omistusoikeus ja varallisuusoikeudet siirtyivät heti, mutta A pidätti itsellään kuolemaansa saakka ja sen jälkeen B:llä osakkeisiin perustuvan äänioikeuden ja hallinnoimisoikeudet. A jatkoi toimitusjohtajana kuolemaansa saakka 2008. A:n velat olivat tuolloin suuremmat kuin varat. A:n aikaisemmista avioliitoista olevat lapset vaativat C:ltä ja D:ltä lakiosiensa täydennystä. KKO katsoi, että A oli perintökaaren 7 luvun 3 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla suosinut C:tä ja D:tä muiden perillisten vahingoksi.Kuolinpesän varoihin on lisättävä, jollei erityisiä vastasyitä ole, sellainen lahja, jolla on ilmeisesti tarkoitettu suosia sen saajaa lakiosaan oikeutetun perillisen vahingoksi. KKO katsoi sen, ettei A ollut lahjoittanut aikaisemmista avioliitoista oleville pojilleen E:lle, F:lle ja G:lle osakkeita tai muutakaan omaisuutta, viittaavan tarkoitukseen suosia lahjansaajia C ja D.C ja D vetosivat suosimistarkoituksen poissulkevana syynä siihen, että osakkeiden lahjoituksessa on ollut kysymys sukupolvenvaihdoksen toteuttamisesta. C on ollut lahjoitushetkellä 14-vuotias ja D 11-vuotias. Poikien nuoren iän vuoksi A ei ole voinut tietää, olisivatko he aikuistuttuaan halukkaita tai sopivia vastaamaan yhtiön jatkamisesta. Ottaen huomioon A:n iän osakkeiden lahjoituksella ei voida katsoa olleen todellista sukupolvenvaihdostarkoitusta. Tätä tukee myös se, että C, D ja B  ovat KKO:ssa kertoneet, ettei saajille oltu tuolloin kerrottu lahjoituksesta. C ja D ovat saaneet tietää lahjoituksesta vasta usean vuoden kuluttua. Nämä seikat puhuvat KKO:n mukaan myös sitä vastaan, että lahjoituksen tarkoituksena olisi ollut yhtiön toiminnan jatkuvuuden turvaaminen. Lahjoitus on merkinnyt sitä, että yhtiö on pysynyt perheyrityksenä, mutta ei sulje pois suosimistarkoitusta.C ja D vetosivat suosimistarkoituksen puuttumisen osoittavana seikkana, että osakkeet ovat olleet lahjoitusajankohtana arvottomia tai että niiden arvo on ollut vähäinen. Vuoden 1985 verotusarvolaskelman mukaan yhtiön nettovarallisuus oli 20 000 euroa. Lahjoitettujen osakkeiden arvo olisi siten noin 16 000 euroa. Yhtiön tilintarkastajan, todistaja O:n mukaan yrityksen tila oli vuosina 1984 ja 1985 niin huono, ettei osakkeilla ollut rahallista arvoa. Oma pääoma oli negatiivinen ja suurin osa menetetty, eikä yritykselle todennäköisesti olisi löytynyt ostajaa. O:n mukaan yhtiö olisi nykyisten säännösten mukaan ollut konkurssissa.KKO katsoi osakkeiden rahallisen arvo olleen lahjoitushetkellä melko vähäinen. Tämä ei kuitenkaan sulkenut pois suosimistarkoitusta. Liiketoiminta on ollut velkaantumisesta huolimatta ilmeisen kannattavaa. Näin on ollut oletettavissa, että yhtiön taloudellinen tila paranisi merkittävästikin. A on myös tiennyt pystyvänsä vaikuttamaan lahjoittamiensa osakkeiden arvon nousemiseen omalla työpanoksellaan. Hän olikin työskennellyt ja toiminut yhtiön hyväksi kuolemaansa saakka, joskin hänen työnsä merkitys osoitettiin vuosien myötä vähentyneen.KKO katsoi, että A oli osakkeiden lahjoituksella ilmeisesti tarkoittanut suosia C:tä ja D:tä muiden lakiosaan oikeutettujen perillisten kustannuksella; siitäkin huolimatta, että lahjoituksen ja A:n kuoleman välinen aika on varsin pitkä.Tapaus osoittaa, miten tulkinnanvaraisia ns. sukupolvenvaihdostilanteet ja niihin liittyvät arviointikysymykset voivat olla. Vaikka tapaus on hyvin näyttösidonnainen, osoittaa se oikeusohjeena yleisen tason periaatteita, jotka tulee ottaa huomioon, ettei ns. jälkiselvittelyjä tulisi. Harri Vento
OTT, asianajaja