CTA Paikka

Oikeuskäytäntö näyttää kiristyvän kirjanpitäjien rikosvastuun osalta

16.5.2006
harri
Harri Vento

Olen tällä palstalla aikaisemminkin ottanut esiin oikeustapauksia, jotka liittyvät tilanteisiin, joissa kirjanpitäjien toimintaan on kohdistettu rikos- tai korvausvaatimuksia. Käsiini on sattunut erään käräjäoikeuden toukokuun lopussa 2005 antama ratkaisu, joka on ollut kirjanpitäjän kannalta langettava. Koska tuomio on lainvoimainen, eli jäänyt kirjanpitäjän osalta käräjäoikeuden päätöksen varaan, sitä voidaan nyt käsitellä lopullisena ratkaisuna ja oikeuden kannanottona.

Kirjanpitäjää syytettiin siitä, että hän oli syyllistynyt avunantoon asiakasyrityksensä kirjanpitorikokseen, koska oli laatinut tilinpäätökset ilman tiliotteita ja kassakirjanpitoa. Puolustuksessaan kirjanpitäjä kertoi useaan otteeseen huomauttaneensa siitä, ettei kirjanpitoa voitu tehdä valmiiksi, koska asiakas ei toimittanut muun muassa pankkien tiliotteita. Kirjanpitäjä oli ollut työsuhteessa asiakasyrityksen vuokranantajaan, minkä johdosta hän katsoi, ettei voinut luopua asiakkaalta saamiensa tositteiden kirjaamisesta, koska hänen oli työnantajaansa varten tarpeellista laskea liikevaihto ja siihen perustuva vuokra kuukausittain. Kuitenkin, kirjanpitäjä katsoi, että hän ei voinut olla vastuussa siitä, että hänen tekemistään alustavista kirjanpitolaskelmista oli puuttunut muun muassa raha-automaattien tuloja. Kirjanpidossa oli myös ollut mahdollisesti asiakasyrityksen vetäjän yksityismenoihin kuuluvia tositteita, eikä pankkitilejä ja liikkeen kassaa ole täsmäytetty. Käteiskassalaskelmiakaan ei useista pyynnöistä huolimatta oltu toimitettu.

Taustaksi voidaan todeta, että juttu lähti liikkeelle asiakasyritykseen tehdyn verotarkastuksen perusteella, jossa edellä mainitut puutteet havaittiin. Kirjanpitäjä viittasi myös siihen, että oli varsin harvinaista, että ulkopuolinen kirjanpitäjä tai tilitoimisto pannaan syytteeseen asiakkaan asioihin liittyen. Kirjanpitäjä kiisti kaiken tahallisuutensa avunantoon nähden.

Käräjäoikeus päätyi siihen, että kirjanpitäjä oli tilikausittain tehnyt vajavaisen aineiston perusteella tilinpäätökset ja omankin sanomansa mukaan arvioinut asiakasyrityksen vetäjän yksityiskäytön. Vaikka kirjanpitäjä olisikin pyytänyt, käräjäoikeuden kannanoton mukaan, asiakasyhtiöltä tiliotteita ja muuta kirjanpitoaineistoa, niitä kuitenkaan saamatta, niin ottaen huomioon kirjanpitäjän ekonomikoulutuskin se ei käräjäoikeuden mielestä vapauttanut häntä avunantajan vastuusta. Siksi kirjanpitäjän katsottiin avustaneen asiakastaan laatimalla syytteessä mainitut tilinpäätökset ja syyllistyneen siten avunantoon asiakasyrityksensä kirjanpitorikokseen.

Käräjäoikeuden tapausselosteen ja päätösperustelujen voidaan todeta olevan kirjanpitäjän kannalta kohtuullisen ankaria: Voidaan kysyä, olisiko kirjanpitäjällä ollut, rikosvastuuta välttääkseen, käytännössä mitään muuta vaihtoehtoa kuin luopua kirjanpidon hoidosta heti ensimmäisten aineiston toimittamiseen liittyvien ongelmien ilmaannuttua, kun niitä ei pyynnöistä huolimatta korjattu. Tämä näyttää olevan käräjäoikeuden lähtökohta. Olen aikaisemminkin tapauksia selostettaessa ja analysoitaessa todennut, että jossakin vaiheessa tulee tilanne, jossa oman vastuun välttäminen edellyttää toimeksiannosta luopumista. Esillä oleva ratkaisu todentaa, että joskus voidaan katsoa riman olevan tässä suhteessa melkoisen matallakin. Vaikka nyt esitelty tapaus on vain yksittäisratkaisu, vieläpä alioikeus tasoinen, voidaan sitä kuitenkin käyttää hyvänä muistutuksena ja herätteenä oikeuskäytännön linjauksista kirjanpitäjän vastuuseen nähden. Vastaavien muidenkin ammattilaispalvelujen tarjoajien tapaan, kirjanpitäjien vastuu ei näytä olevan ainakaan lievenemään päin, mikä jokaisen on hyvä ottaa huomioon.

KäräjiltäUusimmat Artikkelit
Katso kaikki