Luvaton perintätoimi ei tee saatavasta pätemätöntä

7.12.2015
harri
Harri Vento

Korkein oikeus on antanut mielenkiintoisen ennakkoratkaisun KKO 2015:81. Perintäyhtiö, jolle luotonantajayhtiö oli siirtänyt saatavansa, oli vaatinut velallisen velvoittamista suorittamaan yhtiölle tekstiviesteillä syntyneisiin luottosopimuksiin perustuvia saatavia. Velallinen vaati kanteen hylkäämistä, koska luotonantajayhtiötä ei ollut rekisteröity luotonantajarekisteriin eikä perintäyhtiöllä ollut lupaa perintätoiminnan harjoittamiseen.

X Oy oli käräjäoikeudessa vaatinut, että A velvoitetaan suorittamaan yhtiölle Virossa rekisteröidyn Y Oü:n ja A:n välisten kahden lainasopimuksen perusteella pääomaa viivästyskorkoineen, korkosaatavaa sekä korvausta oikeudenkäyntikuluista ja perintäkuluista viivästyskorkoineen. Velallinen lähti siitä, että maksusuunnitelman laatimiseen ei oltu suostuttu, ja velkojat olivat edellä mainituin perustein vaatineet kuluja perusteettomasti. Velallisen mielestä lainvastaiselle tai hyvän tavan vastaiselle toiminnalle ei tullut antaa oikeussuojaa.

KKO käsitteli yksityiskohtaisesti rekisteröitymiseen ja perintötoiminnan luvanvaraisuuteen liittyvät asiat. X Oy ei ollut esittänyt sellaista selvitystä, jonka perusteella olisi mahdollista arvioida Y Oü:n harjoittaneen kulutusluottojen tarjoamista Suomessa vain tilapäisesti. Näin ollen asiassa ei oltu näytetty, että viimeksi mainittu yhtiö tällä perusteella ei olisi ollut rekisteröitymisvelvollinen. 

X Oy oli valituksessaan esittänyt, että Etelä-Suomen Aluehallintovirasto oli katsonut, ettei X Oy tarvinnut lupaa perintätoimintaansa. KKO:n mukaan yhtiö ei kuitenkaan esittänyt selvitystä AVI:n kannasta tai sen perusteista eikä muutakaan näyttöä väitteensä tueksi. Näin ei voitu katsoa tulleen selvitetyksi, että X Oy olisi voinut harjoittaa saatavien perintää ilman AVI:n myöntämää toimilupaa.

KKO totesi, että lainvastaisia ja hyvän tavan vastaisia oikeustoimia ja sopimusehtoja on yleisesti pidetty pätemättöminä. Lähtökohta oli, että niiden osalta noudatetaan niin sanottua puuttumattomuusperiaatetta. Näin sopimukseen perustuvaa saatavaa ei voida periä oikeusteitse, eivätkä oikeuskeinot ole käytettävissä jo suoritettujen maksujen takaisinsaamiseksi edes siinä tapauksessa, että toinen osapuoli jättää oman suoritusvelvollisuutensa täyttämättä.

Luotonantajien rekisteröinnistä ja perintätoiminnan luvanvaraisuudesta annetussa laissa oli säädetty seuraamuksista sen varalta, ettei lakien velvoitteita noudatettaisi. Tavoitteena oli varmistaa luotonantajien luotettavuus ja ammattipätevyys, helpottaa niihin kohdistuvaa valvontaa ja yhtey­denpitoa sekä ehkäistä luottotoiminnan käyttämistä rikollisiin tarkoitusperiin. Toisaalta tarkoitus oli varmistaa, että perintätoimintaa harjoitetaan asianmukaisesti ja parantaa toimeksiantajien ja velallisten asemaa. Laeissa ei kuitenkaan ollut säännöksiä rekisteröitymisvelvollisuuden tai ilman perintälupaa tapahtuvan perintätoiminnan vaikutuksista luotonantajan ja -saajan väliseen sopimussuhteeseen. 

Kuluttajaluottosopimusten pätemättömyydestä, sopimusehdoista ja esimerkiksi kohtuullistamisesta säädetään muualla lainsäädännössä. Tämän johdosta KKO päätyi siihen, ettei näillä laeilla ole tarkoitettu säätää tämänkaltaisista oikeusvaikutuksista luottosopimuksen osapuolten välillä. Kuluttajaluottojen tarjoamisessa sellaisenaan ei ole kysymys lain tai hyvän tavan vastaisesta toiminnasta. Näin luotonantajien rekisteröitymistä tai perintätoiminnan luvanvaraisuutta koskevaan sääntelyyn mahdollisesti liittyvien velvollisuuksien laiminlyönti ei vielä merkitse sitä, että yksittäinen luottosopimus olisi lain tai hyvän tavan vastainen ja sellaisena pätemätön. Y Oü:n ja A:n välisten luottosopimusten ei oltu edes väitetty olleen sisällöltään lain tai hyvän tavan vastaisia. Näin ollen rekisteröitymisellä tai perintätoimiluvalla ei ollut merkitystä A:n lainapääomien suoritusvelvollisuutta arvioitaessa. Luottosopimukset eivät olleet KKO:n mielestä esitetyillä perusteilla pätemättömiä.

KKO:n ratkaisu on looginen ja hyvin perusteltu. Velallisen asiassa esittämät kiistämisperusteet olivat sinänsä ymmärrettäviä, mutta KKO:n ratkaisua voidaan pitää oikeana ja selkeänä. Saatavan kohtuullisuus ja pätevyys on eri asia kuin lupa harjoittaa perintätoimintaa tai velvollisuus rekisteröityä luotonantajaksi. Viimeksi mainituista on tosiaan omat erilliset sanktionsa, jos niitä ei noudateta. 

 

Harri Vento 
OTT, asianajaja

 

KäräjiltäUusimmat Artikkelit
Katso kaikki