Laaja taloushallinnon toimeksianto asiakkaalta laajentaa myös tilitoimiston vastuuta
HELSINGIN HOVIOIKEUS on antanut 10.4.2003 mielenkiintoisen ratkaisun (tuomio numero 1069, dno R 01/4069), jossa käsitellään tilitoimiston vastuuta, niin rikosoikeudellisesti kuin vahingonkorvaustenkin kannalta. Kysymys oli ns. laajan taloushallinnon toimeksiannon hoitotilanteesta. Tilitoimiston toimitusjohtaja oli saanut asiakasyritykseensä prokuran, tilinkäyttöoikeuden ja toimeksiannon hoitaa yhtiön kirjanpito, taloushallinto ja verovelvollisuudet. Asiakasyrityksen taloudellisista vaikeuksista johtuen kaikkia verotilityksiä ei pystytty hoitamaan ja arvonlisäveron valvontailmoituksiakin oli laiminlyöty. Tilitoimisto oli kuitenkin laskuttanut itselleen merkittävän palkkion saamastaan toimeksiannosta, minkä toimitusjohtaja oli, tilinkäyttöoikeuksiensa perusteella nostanut asiakasyhtiönsä tililtä.
Tilitoimiston toimitusjohtaja, joka oli koulutukseltaan ekonomi ja joka katsottiin kokeneeksi tilitoimiston vetäjäksi, tuomittiin avunantoon asiakasyrityksen verorikkomuksista, ja siitä seuranneisiin vahingonkorvauksiin. Perusteena hovioikeus piti sitä, että tilitoimiston johtaja oli em. asemansa ja asiakasyritykseen nähden saatujen oikeuksien kautta täydellisesti tietoinen asiakasyrityksen taloudellisesta tilanteesta, yhtiön palkanmaksuista, vastuuhenkilöiden huomattavista rahanostoista ja verotukseen liittyvistä laiminlyönneistä. Näin toimitusjohtaja syyllistyi avunantoon verorikkomuksiin.
Hovioikeus painotti näytönarvioinnin osalta sitä, että toimeksianto kirjanpidon, taloushallinnon ja verovelvollisuuksien hoitamisessa oli ollut ”varsin laaja ja kokonaisvaltainen”. Kerrotuissa olosuhteissa tilitoimiston vetäjän roolia pidettiin selvästi laajempana ja vastuullisempana kuin mitä se normaalisti ulkopuolisella kirjanpitäjällä on, ja hänen tietämystään asiakasyhtiöön liittyvästä toiminnasta ja sen taloudellisesta tilanteesta korostettiin, kun sitä pidettiin ”erittäin hyvänä”.
Tilitoimiston johtaja katsottiin vastuulliseksi myös siitä, että asiakasyhtiön edustajien rahanostoja kirjattiin osakaslainoiksi, vaikka tilitoimistolla oli tieto viranomaismaksujen laiminlyönneistä ja myös siitä, että asiakasyhtiöllä ei ollut todellista osingonjakokykyä, jolloin osakaslainojen takaisinmaksu osingonjaon kautta ei ollut käytännössä mahdollista. Hovioikeus totesi, että nostojen jatkuessa tilitoimiston johtajalla asiakasyhtiön kirjanpitäjänä ja muutoinkin, laajan toimeksiannon vastaanottaneena, oli ollut suoranainen velvollisuus selvittää nostojen luonne ja varojen takaisinmaksutarkoitus asiakasyritykseltä ja sen vastuuhenkilöiltä ja oikaista kirjanpito vastaamaan nostojen todellista luonnetta. Pitäytymällä osakaslainakirjauksissa ja sen mukaisessa käytännössä tilitoimisto ja sen toimitusjohtaja oli mahdollistanut asiakasyhtiön vastuuhenkilöiden jatkuvan varojen laittoman nostamisen. Tälläkin perusteella tilitoimiston johtaja katsottiin syyllistyneen avunantoon verorikkomukseen.
Tapaus on oikeusohjeeltaan keskeinen, koska taloushallinnon palvelutoimistoissa hoidetaan nykyään yhä laajempia toimeksiantoja, joihin liittyy luonnollisesti myös entistä laajempia oikeuksia, asiakkaiden tilinkäyttöoikeuksineen ym., mikä tietenkin tehtävän hoitamiseksi on välttämätöntäkin. Hovioikeuden ratkaisun perusteet osoittavat, että mitä laajemmat oikeudet, ja siis käytännössä mitä laajempi toimeksianto, asiakasyritykseen nähden on saatu, sitä laajempi on myöskin vastuu, jopa asiakasyrityksen taloudellisen tilanteen kehityksestä, mutta ainakin kirjauskäytännöstä, kuten edellä osakaslainojen osalta voidaan todeta. Tilitoimiston ja yksittäisen kirjanpitäjän näkökulmasta ei jälleen kerran voi ns. ylikorostaa työpapereiden mahdollisimman yksityiskohtaisen laatimisen tärkeyttä, koska jos ongelmia, esimeriksi käsitellyn tapauksen tavoin, asiakasyrityksellä myöhemmin ilmenee, ei sen parempaa näyttöä oman toiminnan perusteista useinkaan voi olla. Joka tapauksessa, tapaus osoittaa sen, että laajoissa taloushallinnon toimeksiannoissa kannattaa olla myös erityisen tarkka ja huolellinen niin henkilökohtaisen kuin tilitoimistonkin vastuun minimoimiseksi.
