CTA Paikka

Kuittausedellytykset konkurssissa tulkinnanvaraisia

19.5.2009
harri
Harri Vento

Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2009:21 oli kyse takaisinsaantiin liittyvästä maksujärjestelyn vaarallisuudesta konkurssiyhtiön velkojien kannalta ja kuittausedellytysten ar­vioinnista tässä yhteydessä. Ratkaisu on perusteiltaan hyvin mielenkiintoinen.

Taustatilanne oli se, että osakeyhtiö oli asetettu konkurssiin. Sitä ennen yhtiön tililtä oli maksettu sen velka pankille. Yhtiön hallituksen puheenjohtaja oli velan maksupäivänä siirtänyt yhtiön tilille puolisonsa kanssa pankilta tätä tarkoitusta varten lainaamiaan varoja ja merkinnyt samalla yhtiön kirjanpitoon, että tällä suorituksella hänen velkansa yhtiölle oli maksettu. Kyseinen velka oli perustunut yhtiön ja puheenjohtajan väliseen kauppaan, jolla puheenjohtaja oli ostanut erään koneen ja muuta yhtiön käyttöomaisuutta, ja yhtiön koneiden käytöstä suoritettaviin vuokranmaksuihin, jotka yhtiö oli samana päivänä laskuttanut puheenjohtajalta. Kauppahinta ja vuokranmaksut olivat laskujen mukaan erääntyneet samana päivänä.

Yhtiön konkurssipesä vaati pankille suoritetun velanmaksun peräyttämistä takaisinsaantina. Korkein oikeus lähti siitä, että oikeustoimen peräyttäminen edellyttää, että peräytettäväksi vaadittu oikeustoimi on ollut konkurssivelkojille vahingollinen. Aiempi oikeuskäytäntö (KKO 1994:130 ja KKO 2004:69) osoittaa, että jo vaara velkojille aiheutuvasta vahingosta riittää täyttämään takaisinsaannin tämän edellytyksen.

Vastaajana ollut pankki vetosi siihen, että jos hallituksen puheenjohtaja ja hänen puolisonsa olisivat maksaneet velan omien vakuussitoumustensa nojalla suoraan pankille, ei takaisinsaanti olisi tullut kyseeseen. Siinä tapauksessa puheenjohtajalle olisi syntynyt yhtiötä kohtaan takautumissaatava, jolla hän olisi voinut kuitata yhtiölle olleen velkansa. Pankin mukaan yhtiön konkurssipesä olisi tällöinkin ollut varaton, joten kanteen kohteena oleva, yhtiön tililtä pankille suoritettu maksu ei ollut voinut aiheuttaa vahinkoa yhtiön muille velkojille.

Korkein oikeus totesi, että koska puheenjohtaja ja hänen puolisonsa olivat vakuudenantajina vastanneet yhtiön velasta, olisivat he sinänsä voineet maksaa sen myös suoraan pankille. Se, olisivatko tämän vaihtoehtoisen menettelyn vaikutukset olleet yhtiön velkojien kannalta samanlaiset kuin nyt toteutetussa järjestelyssä, olisi riippunut siitä, olisiko puheenjohtaja voinut yhtiön velkojia sitovin vaikutuksin kuitata yhtiölle olleen velkansa hänelle näin syntyneellä takautumissaatavalla.

Korkein oikeus totesi edelleen, että oikeustoimen vaarattomuus muille velkojille on voitava todeta ilman velallisen taloudellisen tilanteen tarkempaa selvittelyä. Kuittauksen sitovuuden edellytysten arviointi edellyttäisi paitsi niiden olosuhteiden, joissa puheenjohtaja oli velkaantunut yhtiölle, myös yhtiön taloudellisen tilan sekä yhtiön, pankin ja puheenjohtajan ja hänen puolisonsa keskinäisten oikeussuhteiden tarkempaa selvittelyä. Koska esitetyn selvityksen perusteella ei voida päätellä, että kuittaus olisi ollut velkojia sitovin vaikutuksin mahdollista, korkein oikeus katsoi, että pankki ei ollut näyttänyt, että sille tapahtunut maksu tämän vuoksi olisi ollut vaaraton yh­tiön muille velkojille.

Kyse oli siis tilanteesta, jossa yksityishenkilö lainasi rahaa yhtiölle, jolle hänellä oli itsellään sitä ennen syntynyttä velkaa. Jos yhtiön saatava yksityishenkilöltä on erääntynyt, tuntuisi lähtökohtaisesti selkeältä, että kuittausedellytykset voisivat olla olemassa. Normaalitilanteessa näin ehkä olisikin, mutta edellä selostettu ratkaisu osoittaa, että konkurssitilanne tuo aina oman velkojaintresseistä lähtöisin olevan näkökulmansa asiaan, eikä tilanne aina välttämättä olekaan niin yksinkertainen kuin ensi näkemältä näyttää.

KäräjiltäUusimmat Artikkelit
Katso kaikki