CTA Paikka

Tavoitteena talouden vakauttaminen

Olli Rehn rakentaa EU-maiden yhteistä talouspolitiikkaa.
15.3.2011

Minna Takkunen

Kun Olli Rehn aloitti helmikuussa 2010 Euroopan raha- ja talouskomissaarin virassa, ajat olivat tuuliset. Euroopan läpi pyyhkäisseen velkakriisin vaatimat toimet olivat komission asialistan ykkösenä. Ja pahempaa oli tulossa – ensin Kreikan yllätys keväällä, ja syksyllä Irlanti. Kysymykset EU-maiden keskinäisestä riippuvuudesta ja yhteisistä vastuista ovat edelleen ratkottavina. Vielä vuoden 2011 alussa komissio varoitti EU-maita velkakriisin jatkuvasta kärjistymisestä.

Siitä huolimatta, että tilanne vaihtelee paljon maasta toiseen, Rehnin mukaan Euroopan talous on toipumassa taantumasta.

– Parhaimmillaan kriisin selkä taittuu tänä vuonna. Tärkeintä on saada valtioiden velanmaksukykyä koskeva epävarmuus poistettua.

Epävarmuuden poistaminen edellyttää taantuman aikana voimakkaasti velkaantuneilta jäsenmailta uudenlaista yhteistyötä. Rehnin työhön kuuluukin nyt etenkin yhteisen eurooppalaisen talouspolitiikan rakentaminen.

Tehtävä ei ole aivan suoraviivainen, sillä se edellyttää luovimista jäsenmaakohtaisten menettelyiden ja maille yhteisten periaatteiden monensuuntaisissa virroissa. Samalla kun lähtökohtaisesti kunkin jäsenmaan hallitus vastaa maansa talouspolitiikasta, maakohtaiset käytännöt olisi tarkoitus sovittaa yhteen.

Jäsenvaltioiden määrittelemät, yhteiset taloudelliset tavoitteet eli talouden vakaus, kasvu ja kestävyys ovat mittavan paineen alla. Näille yhdessä sovituista tavoitteista poikkeamiselle ei käytännössä aiemmin ole ollut mitään sanktioita. Kriisi on tuonut alleviivatusti esille sääntelyn ja valvonnan tarpeen.

Velkaantumiseen puututtava ajoissa

Mitä EU:ssa on opittu ääriesimerkeistä, kuten Irlannin ja Kreikan tapauksista, ja miten opittu näkyy käytännössä?

Rehnin mukaan tärkein oppi on, että liialliseen velkaantumiseen tulee puuttua ajoissa, olipa kyseessä sitten yksityinen velka, kuten alun perin Irlannissa, tai julkinen velka, kuten Kreikan tapauksessa.

– Tämän varmistamiseksi luomme parhaillaan uutta lainsäädäntöä ja menettelytapoja. Ja useat maat, mukaan lukien mainitut kaksi maata ovat jo ryhtyneet voimakkaisiin toimiin sekä julkisen talouden tasapainon parantamiseksi että talouden kasvuedellytysten vahvistamiseksi.Uuden komission ensimmäinen ehdotus keväällä 2010 koski EU:n tilastoviraston Eurostatin tarkastusvaltuuksien lisäämistä. Ehdotus hyväksyttiin, ja nyt Eurostatilla on oikeus tutkia suoraan tausta-aineistoja, mikäli kansallisten tilastoviranomaisten toimittamien tilastotietojen luotettavuutta on syytä vakavasti epäillä.

Sen lisäksi, että velkaantumista aiotaan hillitä aikaisemmalla puuttumisella velkaantumiskehitykseen, tarpeen vaatiessa otetaan käyttöön myös tiukempia sanktioita.

Yhtenäisessä yritysveropohjassa hyviä ja huonoja vaikutuksia

Valvontakeinojen lisäämisen ohella on julkisuudessa spekuloitu myös sillä, voitaisiinko EU-maiden yhteistä finanssipolitiikkaa kehittää esimerkiksi verotuksen keinoilla.

Komissaarin mukaan tärkeintä on yhteisesti varmistaa, että jokaisen jäsenmaan finanssipolitiikka on kokonaisuutena vastuullista – eli että maat eivät velkaannu liikaa ja että huolehditaan talouden kasvuedellytyksistä.

– Miten kukin maa tämän tekee, on jatkossakin kunkin maan oma asia. Sama koskee verotusta. Rahoitusmarkkinoiden sääntelyn ja valvonnan kehittämisessä on monista edistysaskelista huolimatta yhä tehtävää.

Verotuksessa on puhuttu myös yhtenäisestä yritysveropohjasta. Asia on ollut esillä mm. komission tiedoksiannossa, jossa sisämarkkinoiden toimenpidepakettiin kuuluu direktiiviehdotuksen antaminen vuonna 2011 yhteisen konsolidoidun yhtiöveropohjan käyttöönottamiseksi.

Toisaalta veropohjaa siis yhtenäistetään, mutta toisaalta jäsenvaltioiden välillä käydään verokilpailua yhteisöverokannoista. Onko sisäinen verokilpailu EU:n kannalta hyväksi?

– Yhtenäinen veropohja on omiaan auttamaan yrityksiä toimimaan eri maissa ilman, että verotus tekee liiketoimia monimutkaisiksi tai vääristää sijoittumispäätöksiä. Verokilpailussa on sekä hyviä että huonoja piirteitä. Hyvää on, että se hillitsee kohtuutonta verotusta, mutta äärimmilleen vietynä se voi kaiken kaikkiaan johtaa verotulojen suureen menetykseen jäsenmaissa.

Julkisen talouden menoleikkaukset ja katseet kasvun vahvistamiseen

Keskeisimpiä toimia, joilla EU:n jäsenvaltiot voivat tasapainottaa omaa talouttaan, ovat talouskomissaarin mukaan menojen supistaminen, verotuksen kiristäminen – mukaan lukien tehokkaampi verojen periminen eräissä maissa – sekä kaikki sellaiset toimet, joilla parannetaan talouden kasvua ja työpaikkojen syntymistä.

– Useimmissa maissa painopiste on ollut sinänsä välttämättömässä julkisen talouden välittömässä tasapainottamisessa ja kasvun vahvistaminen on jäänyt vähemmälle. Jälkimmäiseen täytyy kiinnittää lisää huomiota.

Valtiovarainministeriö on todennut komission kannattavan jäsenvaltioiden julkisten talouksien tasapainottamiseksi ennemminkin menoleikkauksia kuin verojen korottamista. Eurooppalaisten ikääntyminen vaikuttaa tulevina vuosina huoltosuhteeseen ja luo julkisten menojen kasvupaineita. Millaista huolta komissiossa kannetaan tästä tulevasta kehityksestä?

– Menoleikkauksiin perustuneet julkisen talouden vakautusohjelmat ovat yleensä olleet kestävämpiä kuin veronkorotuksiin perustuneet vakautusohjelmat. Mutta useimmissa maissa tarvitaan uskoakseni molempia näistä ja lisäksi kasvua ja työurien pidentymistä tukevia toimia.

Ikääntyminen onkin yleiseurooppalainen haaste, eikä siitä selvitä ilman eläkkeelle siirtymisen myöhentämistä.

– Kaikkia näitä asioita koskevat päätökset ovat kansallisissa käsissä. Komission tehtävänä on varmistaa, että eri maiden politiikka vastaa riittävällä tavalla yhteisesti arvioituihin haasteisiin.

Euroopan Vakausmekanismi käyttöön 2013

Eräs yhteinen, uusi järjestelmä on vuonna 2013 käyttöön otettava Euroopan Vakausmekanismi, jonka tarkoitus on turvata rahoitusvakaus euroalueella. Vakausmekanismin avulla varmistetaan, että tilapäisiin maksuvalmiusvaikeuksiin mahdollisesti joutuva maa pysyy maksukykyisenä.

– Rahoituksen tiukat ehdot ja myös pysyvään mekanismiin sisältyvä mahdollisuus yksityisten velkojen arvon alentamisesta hillitsevät sekä velan ottajia että velan antajia.

Entä mitkä ovat keskeisimmät käytössä olevat vakauttamistoimet ennen vuotta 2013?

– Toimia on paljon: nykyisten vakausmekanismien rahoitustuki antaa velkavaikeuksissa oleville maille aikaa vähentää alijäämää ja parantaa talouden toimintaa. Rahoitustuen ehdot pakottavat maat sopeutumaan. Yhteisesti on sovittu julkisen talouden vakauttamisesta myös kriisimaiden ulkopuolella ja lainsäädännöllä luodaan uusia vakautta tukevia pelisääntöjä. Euroopan keskuspankki on omalta osaltaan tukenut markkinoiden likviditeettiä poikkeuksellisin toimin.

Euroopan keskuspankki onkin ollut mukana turvaamassa pankkien maksuvalmiutta. Mutta missä kulkee EKP:n luottotappioiden sietoraja? Ja voisiko EKP:lla olla tulevaisuudessa myös muunlaisia rooleja?

– EKP:n rahoitus tapahtuu sen itsensä hyväksymiä vakuuksia vastaan, joten se on verraten turvallista. EKP:n pääomia on myös juuri lisätty. Yleisesti on katsottu, että EKP on toiminut hyvin taitavasti ja vastuullisesti kriisin aikana. En halua sen täsmällisemmin kommentoida itsenäisen keskuspankin toimintaa.

Velkasaneeraus ei nykytilanteessa vaihtoehto

Jäsenmaiden budjettialijäämät ja kasvuennusteet vaihtelevat keskenään hyvin paljon, ja esimerkiksi talouskasvultaan muihin maihin verrattuna tällä hetkellä vahvan Saksan on ennustettu joutuvan muiden maiden velkojen maksajaksi.

Mitkä maat tulevat lopulta maksamaan EU:n köyhimpien jäsenmaiden velat? – Kyllä politiikan lähtökohta on se, että jokainen maa loppujen lopuksi itse huolehtii veloistaan.

Voisiko velkasaneeraus toimia komissaarin mielestä yhtenä vaihtoehtona ylivelkaantuneiden maiden kohdalla? – Velkasaneeraus ei ole nykyisessä tilanteessa vaihtoehto. Vuonna 2013 voimaan tulevan pysyvän vakausmekanismin oloissa silläkin voi olla roolinsa.

Aiempaa tarkempaa huomiota kiinnitetään myös pankkien kykyyn kestää talouden mahdollisia tulevia riskejä. Siitä huolimatta että esimerkiksi pohjoismaiset pankit ovat selviytyneet hyvin niille viime kesänä tehdyissä stressitesteissä, testit ovat saaneet osakseen kovaakin kritiikkiä ja niiden todellista arvoa on kyseenalaistettu. Stressitestien laskentamalleihin on vaikeaa sisällyttää mm. kriisien todennäköisyys.

Testejä aiotaankin kehittää. Uudet, entisiä perusteellisemmat testit tehdään nyt keväällä. – Seuraavissa testeissä tarkastellaan isompaa shokkia ja varmistetaan edelliskertaa paremmin, että eri maiden testit tehdään yhtenäisellä tavalla. Lisäksi pankkien mahdollisista virheistä raportoidaan avoimemmin.

Sosiaalisesti ja ympäristön kannalta kestävään kasvuun

EU:n talouskriisi on lisännyt tietoisuutta Euroopan valtioiden välisistä riippuvuuksista. Mitä meidän tulisi ymmärtää maailmantalouden mekanismien vaikutuksista Eurooppaan ja edelleen Suomeen?

– Ehkä tärkeintä on oivaltaa, että keskinäisriippuvuudet ovat hyvin vahvoja: edes hyvin hoidettu talous – kuten Suomi ongelmistaan huolimatta on – ei voi menestyä, jos sille tärkeissä maissa menee huonosti. Koettu taantuma on tästä raju esimerkki. Tästä syystä on kansainvälisellä tasolla tehtävä kaikki mahdollinen kriiseihin johtavien epätasapainojen estämiseksi. Yksittäisen maan kannattaa puolestaan kiinnittää paljon huomiota sopeutumiskykyyn.

Komissaari arvioi, että euroalueen valtionvelkakriisin lopullinen nujertaminen muodostaa hänen työssään tänä vuonna tärkeimmän yksittäisen asiakokonaisuuden. – Toinen iso haaste on pohjan luominen talouskasvulle ja työllisyyden kohenemiselle.

Eikä pelkkä kasvu itsessään riitä: se olisi kyettävä toteuttamaan sekä sosiaalisesti että ympäristön kannalta kestävällä tavalla.

– Korkea työllisyysaste on paras vakuutus syrjäytymistä vastaan. Korkea tuottavuuskasvu on hyvinvoinnin lisäämisen lähde. Kestävyys taas on sukupolvien yli jatkuvan vastuun näkökulmasta ohittamaton vaatimus.

 

Olli Rehn

  • Syntynyt 1962 Mikkelissä.
  • Valtiotieteiden kandidaatti 1989. Väitteli filosofian tohtoriksi Oxfordin yliopistosta 1996 aiheenaan pienten eurooppalaisten valtioiden talousstrategiat.
  • Kansanedustajaksi vuonna 1991, Suomen Keskustan varapuheenjohtajana 1988–1994. Euroopan parlamenttiin 1994.
  • Euroopan unionin laajentumisasioista vastaava komissaari ensimmäisessä Euroopan komissiossa vuosina 2004–2009.
  • Talouskomissaarina Barroson toisella kaudella 2010–2014.
  • Perhe: vaimo Merja ja tytär Silva.
  • Harrastukset: Jalkapallo, jota pelannut Mikkelin Palloilijoiden edustusjoukkueessa vuosina 1979-1982. Kirjallisuus, lukeminen.
  • Musiikin kuuntelu. Mieluista kuunneltavaa mm. 70-luvun rock, John Fogerty ja jazz.
HenkilötUusimmat Artikkelit
Katso kaikki