CTA Paikka

Professori Sixten Korkman Tili- ja veropäivillä: "Suomeen on kohdistunut negatiivinen, epäsymmetrinen shokki"

Professori Sixten Korkman pisti Tili- ja Veropäivien avauspuheenvuorossa pakettiin maailman, Euroopan ja Suomen talouden. Megatrendit vaikuttavat Suomeen ja ongelmat kasaantuvat.
23.1.2013

Jari Jokinen

Kuva Vesa Tyni

 

Katso video

 

Aalto-yliopiston professori Sixten Korkman arvioi, että tällä hetkellä maailmantalous vielä menettelee, mutta Suomen osalta kyseessä on ongelmien kasaantuminen, joka kevään kuluessa askarruttaa hallitustakin paljon.

Erityisesti teollistuneita maita ravisteleva talouskriisi perustuu muutamaan megatrendiin. Ensimmäiseksi Korkman mainitsee ison murroksen eli kehittyvien maiden kovan talouskasvun, joka vaikuttaa globaaliin työnjakoon. Kiina, Intia ja muut Aasian maat sekä Etelä-Amerikka pitävät yllä tällä hetkellä maailman talouskasvua, mutta tässä häviäjinä ovat Suomen kaltaiset kehittyneet maat.

Toinen iso trendi on teknologian kehittyminen ja digitalisoituminen. Siinä suhteessa ei ehkä ole odotettavissa mitään suuria mullistuksia, mutta sen hyödyntäminen ottaa oman aikansa. Toinen mielenkiintoinen trendi tällä alueella on automaation kasvu, joka jossain määrin vähentää alhaisempien palkkojen merkitystä kilpailukyvyn kannalta.

”Esimerkiksi Yhdysvalloissa ei enää nähdä tarpeelliseksi siirtää teollista tuotantoa halpamaihin. Tämä ns. robotisointi alentaa kustannuksia. Lattiatasolle tulee robotteja, jotka tekevät töitä koulutetun työvoiman kanssa. Tällöin voidaan tehdä lyhyitäkin sarjoja kilpailukykyisesti. Työvoimakustannuksen merkitys on silloin pieni; markkinointi, tuotekehitys ja design ovat kallista”, avaa Korkman näkemystään.

Rahoitusmarkkinat on kooltaan valtava, nopealiikkeinen, monimutkainen, sofistikoinut, innovatiivinen, dynaaminen ja myös haavoittuva. Globaalin talouden ja kansallisen politiikan välillä on ristiriita.

Demografian eli väestön ikärakenteen muutos on myös yleismaailmallinen ilmiö, mutta se korostuu Suomessa. Lisäksi iso ongelma on Yhdysvaltojen ylivelkaantuminen, johon pitäisi löytyä ratkaisu 1–1,5 kuukauden sisällä. Tyriminen Atlantin toisella puolella pitää dollarin heikkona ja euron vahvana.

 

Eurooppa on suurin riski

Eurooppa on kuitenkin edelleen maailmantalouden suurin riski ja täällä voidaan ajautua pankkikriisiin. Sosiaaliset ongelmat ravistelevat Euroopan eteläisiä osia ja poliittiset ristiriidat kärjistyvät pohjoisen ja etelän välillä.

Korkmanin mielestä on hyvä, että nyt on syntynyt yhteinen visio siitä, mihin suuntaan rahaliittoa pitää kehittää. Lisäksi EKP on luvannut pistää itsensä likoon ja ostaa kriisimaiden valtiolainoja, ettei ajauduta totaaliseen umpikujaan. Todennäköisesti kuitenkin kriisi kärjistyy lähikuukausina Espanjan, Kreikan ja Kyproksen tilanteen vuoksi. Pankkiunionissakin vaikeimmat askeleet ovat vielä ottamatta.

”Kaiketi kriisi pysyy kuitenkin hallinnassa. Kituminen ja heikko kehitys jatkuvat ja ehkä täytyy toivoa, että vuoden kuluttua tunnelin päässä pilkahtelee valoa.”

Suomea haittaa Euroopan taantuma, jonka osittain selittää viennin surkean kehityksen. Mutta on muitakin ja erityisesti pitkän tähtäimen ongelmia: väestön ikärakenteen muutos aiheuttaa julkisen talouden kestävyysvajeen ja hidastaa talouskasvua. Digitalisaation hyödyntäminen on tällaisessa kehityksessä hitaampaa. Suomi on nyt tuottavuudessa eturintamassa ja siksi sen nostaminen on kova haaste, vuosikymmeniä kestänyt peesailun vaihe on ohi.

Suurin murhe on, että viennin pohja on pahasti murentunut. Paperiteollisuus on näivettynyt, Nokia-vetoisen ICT-klusterin romahtaminen on ollut kova isku ja myös konepajateollisuudessa on ongelmia. Telakkateollisuuden vaikeudet ovat olleet vahvasti esillä viime viikkoina ja vaikka kaivosteollisuus näyttää lupaavalta, sielläkin on vastoinkäymisiä.

”Suomeen on kohdistunut negatiivinen, epäsymmetrinen shokki”, ynnää Korkman.

 

Poliittisen päätöksenteon ongelma

Suomessa viennin mureneminen korostuu ja vaikuttaa voimakkaammin kuin monessa muussa maassa. Ongelmat tiedostetaan ja jotain pitäisi tehdä. Korkman antaa muutaman vinkin: olisi hyvä löytää ratkaisuja kilpailukyvyn vahvistamiseen, budjettivajeen kutistamiseen ja taantuman lieventämiseen tavalla, jotka mielletään poliittisesti tasapuolisiksi.

Tässä kohtaa tulee tuo poliittisen päätöksenteon ongelma ja Korkman siteeraakin Luxemburgin pääministeriä Jean-Claude Junckeria: Me eli poliitikot tiedämme mitä pitäisi tehdä, mutta kun emme tiedä miten tulisimme uudelleen valituiksi, jos teemme niin.

”Demokratiassa jokaisen hallituksen haaste on, että harva poliitikko on valmis tekemään sellaisia toimenpiteitä, joiden vuoksi kansalaiset tuomitsevat heidät seuraavissa vaaleissa. Valittaen täytyy sanoa, että kansalaisten valistuneisuuden taso ehkä ei aina ole sellainen, että he ymmärtävät, että hallituksen on tehtävä kipeitä ja epäsuosittuja päätöksiä.”

”Sixpack-hallituksen suuri ongelma on sen heterogeenisuus. Olen kuitenkin vakuuttunut, että ratkaisuja haetaan vilpittömästi ja vakavasti. Kyllä Suomessa aina päätöksiä tehdään, joskus se vaan kestää pidempään. Pääministeri, valtionvarainministeri ja eräät muutkin ovat erittäin hyvin perillä missä mennään”, lisää Korkman vielä puheenvuoronsa jälkeen.

 

Yhtiöverokanta ja nollaratkaisu

Korkman muistuttaa myös, että hallitus on tehnyt yksittäisiä mutta merkitykseltään rajallisia päätöksiä.

”Yhtiöverokanta pitäisi alentaa Ruotsin tasolle. Lisäksi tarvitaan työmarkkinoille nollaratkaisu tai lähellä sitä oleva ja sitä tukeakseen hallituksen pitäisi harkita kohtuullisten inflaatiotarkistusten tekemistä ansiotuloverotukseen.”

Korkman myöntää, että yhtiöverokannan laskeminen on kallista ja silloin puhutaan sadoista miljoonista lyhyellä tähtäimellä. Pidemmällä aikavälillä se voi kuitenkin olla edullinen, koska vaikutus kohdistuu yritysten verojen maksuun ja investointeihin.

”Yhtiöveron osalta elämme maailmassa, jossa on verokilpailua, se on otettava tosiasiana. Meidän etu ei ole jäädä sen uhriksi. Yhtiövero ei ole kaiken kaikkiaan kovin hyvä veromuoto, mielestäni viime kädessä sen maksavat palkansaajat, koska kansainväliset omistajat vaativat pääomalle tietyn tuoton”, perustelee Korkman.

”Itse en lähtisi kovin brutaalille menoleikkauslinjalle tai verokiristyksiin, koska heikon suhdannetilanteen vuoksi se voisi johtaa taantumaan. Suomi ei ole kuitenkaan jäniksen selässä, lähtökohtatilanne on sen verran hyvä.”

Korkman luettelee myös varsin tutun listan asioita korjausliikkeistä: ruuan alv-alennuksista luopuminen, työurien pidentäminen, opiskeluaikojen lyhentäminen, kotihoidon tukien rajoittaminen ja isien pakottaminen hyödyntämään sitä, osa-aikaeläkkeeseen ja sapattivapaaseen puuttuminen. Ja lopuksi eläkejärjestelmän ikärajat, niitä koskevista linjauksista olisi syytä sopia.

Positiivisia mahdollisuuksia tarjoaisi esimerkiksi korjausrakentamisen käynnistäminen, nyt siihen olisi hyvä aika ja se työllistäisi. Jossain vaiheessa esimerkiksi hometalot on korjattava.

”Ei ole helppoa ratkaisua, jolla poljetaan Suomi nopeaan kasvuun”, hän korostaa.

 

Ilmapiiri ja itsetunto

Korkmanin mielestä Suomessa on hyvä ja toimiva yhteiskunta ja tulevaisuus on omissa käsissä; kysymys on siitä, millaisia päätöksiä tehdään. Ne eivät ole pelkästään hallituksen vastuulla, myös työmarkkinajärjestöjen pitää tulla vastaan. Eikä tällöin puhuta palkkojen alentamisesta vaan maltillisista ratkaisuista.

”Esimerkiksi Saksassa tällaisia kipeitä päätöksiä on tehty jo vuosia sitten, siellä palkkakehitys on ollut pitkään erittäin maltillista.”

Korkman toteaa vielä, että yksi kipupiste voi olla suomalainen ilmapiiri ja itsetunto. Siteerausvuorossa on kirjailija Kjell Wästö, joka veti erään Suomi-brändia koskevan keskustelun yhteen näin viime kesänä SuomiAreenassa Porissa:

”Me suomalaiset ajattelemme liian usein, että sä et oo mitään, mutta en ole mäkään.”

 

HenkilötUusimmat Artikkelit
Katso kaikki