CTA Paikka

Vuosiloma on työntekijän oikeus

Jokaisella työntekijällä on oikeus palkalliseen vuosilomaan. Vuosiloma on osa työaikasuojelua ja sen tarkoituksena on, että työntekijä voi levätä pitkäaikaisesta rasituksesta ja että hänellä on lepo- ja vapaa-aikaa. Vuosilomalaissa säädetään vuosiloman ansainnasta, lomapalkasta ja vuosiloman antamisesta.
20.5.2015

Antti Kondelin, palkkahallinnon asiantuntija

Vuosilomalakia sovelletaan periaatteessa kaikkeen työ- ja virkasuhteessa tehtävään työhön. Sen sijaan jos kyseessä ei ole työsuhteinen työntekijä, kuten toimitusjohtaja tai yrittäjä, hänellä ei lain nojalla ole oikeutta vuosilomaetuuksiin.

Vuosilomalaki on pakottavaa lainsäädäntöä. Tämä tarkoittaa sitä, että sopimus tai käytäntö, jolla vähennetään työntekijän etuutta, on mitätön. Työehtosopimuksella voidaan sopia lomaetuuksista. Käytännössä työnantaja noudattaakin työehtosopimuksen vuosilomaa koskevia määräyksiä. Yleissitovaa työehtosopimusta noudattavan työnantajan tulee noudattaa työehtosopimuksen määräyksiä paitsi, jos niiden soveltaminen edellyttää paikallista sopimista. Lakisääteistä paremmista eduista työnantaja ja työntekijä voivat vapaasti sopia.

 

Työsuhteen kesto määrittää loman

Vuosilomalain mukaan lomaa ansaitaan työssäolon perusteella. Ansainnan laskentayksikkönä on täysi lomanmääräytymiskuukausi. Täyden lomanmääräytymiskuukauden laskenta määräytyy ensisijaisesti 14 päivän säännön tai toissijaisena pidettävän 35 tunnin säännön perusteella. Jos työntekijä ei ansaitse lomaa kummankaan ansaintasäännön perusteella, hänellä on oikeus vapaaseen.

Työsuhteen kesto ratkaisee, onko työntekijällä oikeus 2 vai 2,5 arkipäivän lomaan täydeltä lomamääräytymiskuukaudelta. Työntekijän lomaoikeus on siten lain mukaan enimmillään 24 tai 30 arkipäivää vuodessa. Työntekijällä on oikeus saada lomaa 2,5 arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta, jos työsuhde on lomanmääräytymis­vuoden loppuun mennessä jatkunut yhdenjaksoisesti vähintään vuoden. Jos työsuhde on jatkunut alle vuoden, työntekijällä on oikeus saada lomaa kaksi arkipäivää kuukaudessa.

Lomaetuuksia annettaessa on ensin ratkaistava se, kumman ansaintasäännön piiriin työntekijä kuuluu. Työntekijä kuuluu 14 päivän ansaintasäännön piiriin, jos hän työsken-telee kaikkina kalenterikuukausina vähintään 14 työpäivänä. Jos työntekijä on jonakin kuukautena työssä harvemmin kuin 14 päivänä, hän kuuluu 35 tunnin ansaintasäännön piiriin. Ansaintasääntö määräytyy ensisijaisesti työsopimuksen ehtojen eli sovitun työajan perusteella. Jos työntekijä tekee työtä kutsuttaessa tai niin sanotulla nollatuntisopimuksella, loman ansaintasäännön valinta voidaan tehdä toteutuneen työajan perusteella lomanmääräytymisvuoden päätyttyä.

Täysi lomanmääräytymiskuukausi kertyy, jos työntekijä on kalenterikuukauden aikana ollut työssä vähintään 14 työpäivää. Jos työntekijä on kalenterikuukauden aikana ollut työssä vähemmän kuin 14 työpäivää, täyden lomanmääräytymiskuukauden täyttymisen arvioinnissa otetaan huomioon myös työssäolon veroiset päivät. Täysi lomanmääräytymiskuukausi täytyy 35 tunnin ansaintasäännön piirissä samalla tavalla työtuntien perusteella.

Vuosilomalain 7.2 §:ssä on luettelo työssäolopäivien veroisesta poissaoloajasta. Luetteloa sovelletaan sekä 14 päivän ansaintasäännön että 35 tunnin säännön piirissä oleviin työntekijöihin. Työssäolon veroinen aika määritellään laissa työpäivinä ja se soveltuu sellaisenaan 14 päivän säännön piirissä oleviin. 

Sen sijaan 35 tunnin säännön piirissä olevien työssäolon veroinen aika lasketaan työtunteina. Työssäolon veroisia tunteja kertyy lähtökohtaisesti samalta ajanjaksolta kuin 14 päivän säännössäkin. Esimerkiksi äitiys- ja vanhempainvapaan ajalta työssäolon veroisiksi tunneiksi lasketaan ne tunnit, jotka työntekijä olisi vapaan aikana ollut työssä. 

Silloin kun työssäolon veroinen aika on laissa määritelty työpäivinä, poissaoloille on asetettu työssäolon veroisten tuntien kertymiselle enimmäiskalenteriajanjaksot. Työssäolon veroisia tunteja kertyy sairaus- ja kuntoutusajalta enintään 105 kalenteripäivältä sekä lomautus- ja opintovapaa-ajalta enintään 42 kalenteripäivältä. Kun enimmäiskalenteriajanjakso ylittyy, poissaolosta ei enää kerry työssäolon veroisia tunteja. Työssäolon veroisiksi tunneiksi lasketaan ne työtunnit, jotka työntekijä olisi kalenteriajanjakson aikana ollut työssä ilman poissaoloa. 

Loman ansainnassa on otettava huomioon myös alan työehtosopimuksessa sovittu työssäolon veroinen aika. Useassa työehtosopimuksessa on sovittu työssäolon veroiseksi ajaksi muun muassa lomarahanvaihtovapaat, työaikapankkivapaat, työajan tasaamisvapaat sekä ay-koulutukseen osallistuminen. 

 

Vuosilomasta aina palkka

Vuosiloma on aina palkallista aikaa. Työntekijällä on oikeus saada vuosilomansa ajalta vähintään säännönmukainen tai keskimääräinen palkkansa. Vuosilomalaissa on kolme erilaista lomapalkan laskentasääntöä. Lomapalkan laskentasääntö määräytyy sen palkkaustavan ja ansaintasäännön perusteella, jota työntekijään sovelletaan lomanmääräytymisvuoden viimeisenä päivänä 31. maaliskuuta. 

Vuosilomapalkan laskentasäännöt ovat

  • kuukausipalkkaan perustuva vuosilomapalkka (VL 10 §)
  • keskipäiväpalkkaan perustuva lomapalkka (VL 11 §)
  • prosenttiperusteinen vuosilomapalkka (VL 12 §).

 

Kuukausipalkkaan perustuva lomapalkka

Kuukausipalkkaisen lomapalkka lasketaan vuosilomalain 10 §:n mukaan. Sen mukaan kuukausipalkkaiselle lomapalkka voidaan laskea kokoaikatyön kuukausipalkasta, osa-aikatyön kuukausipalkasta tai prosenttiperusteisesti. Loman ajankohta ei määrittele lomapalkan laskentatapaa vaan se, ovatko työntekijän työaika ja palkka muuttuneet ansaintavuoden aikana tai sen jälkeen ennen loman pitämistä. Lyhytkin määräaikainen muutos työajassa voi muuttaa lomapalkan laskentatavan kahdelta ansaintavuodelta.

 

Lomapalkan laskenta lomallelähtöhetken kuukausipalkasta

Kuukausipalkkaisella työntekijällä on oikeus saada vuosilomansa ajalta lomallelähtöhetken kuukausipalkka (ns. juokseva palkka). Lomapalkka lasketaan vuosilomalain mukaan niin sanottua osa-ajan palkan laskentaa käyttäen. Osa-ajan palkanlaskennalla tarkoitetaan sitä, että kuukausipalkka jaetaan kyseisen kuukauden työpäivien suhteessa työajan palkaksi ja poissaoloaikojen palkaksi. Lomapalkka voidaan laskea myös jakamalla kuukausipalkka 25:llä ja kertomalla lomapäivien lukumäärällä. 

Jos työntekijälle on lomanmääräytymisvuoden aikana työssäolon ajalta maksettu kuukausipalkan lisäksi muuta palkkaa, lomapalkan osuus näistä lisäpalkoista lasketaan keskipäiväpalkan ja lomapäivien lukumäärän mukaisen kertoimen avulla. Lisäpalkka otetaan vuosilomapalkan määräytymisessä huomioon, jos se on sovittu maksettavaksi sellaisesta työstä, jota työntekijä tekee jatkuvasti tai joka etukäteen vahvistetun järjestelmän mukaan toistuu säännöllisesti. Sen sijaan lisäpalkkaa ei oteta lomapalkassa huomioon, jos se määräytyy tilapäisten olosuhteiden perusteella. 

 

Kun kuukausipalkkaisen työaika muuttuu

Kuukausipalkkaisen lomapalkka lasketaan prosenttiperusteisesti, kun työntekijän työaika ja vastaavasti palkka on muuttunut lomanmääräytymisvuoden aikana. 

Jos työajan ja palkan muutos tapahtuu vasta lomanmääräytymisvuoden päättymisen jälkeen ennen loman alkua, lomapalkka lasketaan lomanmääräytymisvuoden aikaisen työajan perusteella määräytyvän kuukausipalkan mukaan. Lomapalkka ja työajan palkka lasketaan erisuuresta kuukausipalkasta, ja sen vuoksi ne tulee laskea erikseen. Tässä tilanteessa voidaan suositella, että lomapalkka lasketaan kuukausipalkasta vakiojakajalla 25. Tällöin lomakuukausi ei vaikuta lomapalkan määrään. Lisäksi muuttuvista lisä-palkoista lasketaan lomapalkkaa keskipäiväpalkkaan perustuvalla laskentasäännöllä.

 

Keskipäiväpalkkaan perustuva lomapalkka

Tunti- ja suorituspalkkaa saavan työntekijän vuosilomapalkka lasketaan kertomalla hänen keskipäiväpalkkansa lomapäivien lukumäärän perusteella määräytyvällä kertoimella. Kertoimet on säädetty vuosilomalain 11 §:ssä. 

Teollisuuden piirissä työskenteleviin tuntipalkkaa saaviin työntekijöihin sovelletaan yleensä niin sanottua lomapalkka-sopimusta. Lomapalkkasopimuksessa keskipäiväpalkka on korvattu keskituntiansiolla ja kertoimet on sovittu vastaamaan tuntiansioita. 

 

Prosenttiperusteinen lomapalkka

Tunti- ja suorituspalkkaisen työntekijän, joka kuuluu 35 tunnin ansaintasäännön piiriin, lomapalkka lasketaan prosentuaalisesti työntekijän lomanmääräytymisvuoden ansioista. Prosenttiperusteinen lomapalkka on 9 tai 11,5 prosenttia lomanmääräytymisvuoden aikana työssäolon ajalta maksetusta tai maksettavaksi erääntyneestä palkasta. Prosentti on 11,5, jos työsuhde on kestänyt vähintään vuoden maaliskuun loppuun mennessä. 

Lomanmääräytymisvuoden ansioihin luetaan kaikki tehdyltä työajalta maksetut palkat. Palkkasummaan luetaan peruspalkat, kuten tuntipalkat, suorituspalkat ja kuukausipalkat. Palkan lisien osalta olennaista on se, onko palkka maksettu työajalta. Merkitystä ei ole sillä, maksetaanko palkka säännöllisesti vai tilapäisesti tehdystä työstä. Myöskään sillä ei ole merkitystä, maksetaanko palkka lain, työsopimuksen tai työehtosopimuksen perusteella. 

Työssäoloajalta maksettuun palkkasummaan ei lueta lisä- ja ylityöstä maksettavaa korotusosaa. Sen sijaan lisä- ja ylitöistä maksettavat perusosapalkat lisätään palkkasummaan. 

Työntekijällä on oikeus vuosilomaan ja lomapalkkaan myös työssäolon veroiselta poissaoloajalta. Tästä syystä lomapalkan laskentapohjaan on lisättävä poissaoloajoilta maksettuja tai saamatta jääneitä niin sanottuja laskennallisia palkkoja. Laissa on tyhjentävä luettelo poissaoloista, joilta kertyy lomapalkkaa. Ne ovat seuraavat:

  • äitiys-, erityisäitiys-, isyys- tai vanhempainvapaa
  • sairaan lapsen tilapäinen hoitovapaa
  • pakottavasta perhesyystä johtuva vapaa
  • sairaus tai tapaturma kuitenkin enintään 105 kalenteripäivältä
  • kuntoutus kuitenkin enintään 105 kalenteripäivältä
  • lomautus kuitenkin enintään 42 kalenteripäivältä
  • karanteeni. 

Laskennallisen palkan laskentatavasta voidaan sopia työnantajan ja työntekijän välisellä sopimuksella, jos siitä ei ole sovittu työehtosopimuksessa. Jos laskentatavasta ei ole sovittu, poissaoloajan palkka lasketaan työntekijän keskimääräisen viikkotyöajan ja poissaolon alkamishetken palkan mukaan. 

Laskennallista palkkaa kertyy niiltä päiviltä ja tunneilta, jotka ilman poissaoloa olisivat olleet työntekijän työpäiviä ja -tunteja. Poissaoloaikaan kohdistuvat työtunnit selvitetään lähtökohtaisesti samalla tavalla kuin sairausajan palkkaa maksettaessa.

 

Työsuhteen päättyessä lomakorvaus

Työsuhteen päättyessä pitämättä jääneet lomapäivät korvataan rahana. Lomakorvaus lasketaan samalla tavalla kuin työntekijän lomapalkka työsuhteen jatkuessa olisi laskettu. Kuukausipalkkaa saavan lomapäivän palkka voidaan laskea jakamalla kuukausipalkka vakiojakajalla 25. 

Oikeuskäytännön mukaan luontoisedut on otettava huomioon lomakorvausta laskettaessa. Lomakorvausta laskettaessa otetaan huomioon ainakin sopimukseen perustuvat jatkuvat luontoisedut, kuten asunto-, auto-, ravinto- ja puhelinetu. Luontoisedut arvostetaan verotusarvoon, jos muusta ei ole sovittu. Lomapäivän palkka voidaan laskea luontoiseduista vakiojakajalla 25. 

Lyhyissä työsuhteissa, joissa työntekijä ei ole ansainnut lomapäiviä, lomakorvaus on 9 prosenttia työssäoloajan palkkasummasta. 

 

Vuosiloman sopiminen sitoo

Loman ajankohdan määräämismenettely laissa on hyvin yksinkertainen. Työnantajan on kysyttävä työntekijän toivomus loman ajankohdasta ennen loman ajankohdan määräämistä. Tämän jälkeen työnantajan on ilmoitettava työntekijälle loman ajankohta viimeistään kuukautta tai, jos se ei ole mahdollista, kaksi viikkoa ennen loman alkamista. 

Vuosiloman ajankohdasta annettu ilmoitus on sitova. Ilmoituksen jälkeen työnantajan ei pidä muuttaa loman ajankohtaa ilman työntekijän suostumusta.

Työnantaja määrää työntekijän vuosiloman ajankohdan, jos työnantaja ja työntekijä eivät sovi loman ajankohdasta. Työnantajan oikeutta määrätä kesäloman ajankohta rajoittaa kuitenkin lomakausi. Työntekijä ei voi itse päättää, milloin hän pitää lomansa.  

Kesäloma eli 24 arkipäivää vuosilomasta on sijoitettava lomakaudelle eli 2.5.–30.9. väliselle ajanjaksolle. Talviloma on annettava viimeistään seuraavan lomakauden alkuun mennessä. Talviloma on siten sijoitettava ajanjaksolle 1.10.–30.4. Talviloma on aina annettava yhdenjaksoisena, jos työnantaja ja työntekijä eivät toisin sovi. 

Työnantaja ja työntekijä saavat sopia vuosiloman sijoittamisesta. Loman ajankohdasta voidaan sopia ilman määrä-aikaa. Loma voidaan sopimalla pitää sen kalenterivuoden alusta, jolle lomakausi sijoittuu ja viimeistään ennen seuraavan vuoden lomakauden alkua eli huhtikuun loppuun mennessä. Sopimista rajoittaa se, että lomaa on aina pidettävä vähintään 12 arkipäivää yhdenjaksoisesti ennen seuraavan vuoden lomakauden alkua. Erikseen voidaan sopia, että osa lomasta pidetään seuraavan lomakauden yhteydessä viimeistään syyskuun loppuun mennessä.

 

Vuosilomapäivä vai pyhäpäivä?

Vuosiloma annetaan arkipäivinä, joten myös lauantai luetaan lomapäiväksi. Lomapäiväksi ei lueta sunnuntaita, uudenvuodenpäivää, loppiaispäivää, pitkäperjantaita, pääsiäislauantaita, toista pääsiäispäivää, vapunpäivää, helatorstaita, juhannusaattoa, juhannuspäivää, pyhäinpäivää, itsenäisyyspäivää, jouluaattoa, eikä ensimmäistä ja toista joulupäivää.

Loma sijoitetaan yleensä alkavaksi työpäivänä. Työn-antaja ei saa ilman työntekijän suostumusta määrätä vuosilomaa alkavaksi työntekijän vapaapäivänä, jos tämä johtaa lomapäivien vähenemiseen. Säännöksen tarkoituksena on estää se, että loman aloitusajankohdan valinnalla työntekijä menettäisi lomapäiviä. Esimerkiksi viikon tosiasiallinen loma ei voi sisältää kahta lauantaita. Osa-aikatyössä lomapäiviä voidaan sijoittaa vapaapäiville. Osa-aikatyössä työnantajan tulee määrätä tai sopia loma pidettäväksi osaksi työpäivinä osaksi vapaapäivinä tehdyn työajan ja vapaa-ajan suhteessa. 

Enintään kolme päivän lomajakso tulee lähtökohtaisesti antaa työpäivinä. Kolmea päivää tai sitä lyhyempää loman osaa ei saa antaa siten, että lomapäivä sattuu työntekijän työvuoroluettelon mukaiseksi vapaapäiväksi. Neljän tai useamman päivän lomaan voi sisältyä lauantai. Esimerkiksi jos loma alkaa torstaina ja päättyy maanantaina, se sisältää neljä lomapäivää. Työntekijän suostumuksella enintään kolmen päivän lomajaksoon voi sisältyä myös työntekijän vapaapäivä. Jos työntekijä haluaa pitää vuosilomaa lyhyissä jaksoissa, työnantaja voi suostua tähän sillä edellytyksellä, että joka kuudes lomapäivä sijoitetaan vapaapäivälle eli lauantaille. 

 

Sairastuminen voi siirtää vuosilomaa

Vuosilomalain 25 §:n mukaan jos työntekijä on vuosilomansa alkaessa tai aikana työkyvytön, loma on työntekijän pyynnöstä siirrettävä myöhempään ajankohtaan. Loman siirto-oikeus koskee ainoastaan lakisääteisiä lomapäiviä. Loman siirto-oikeus ei koske lomarahanvaihtovapaita eikä sairaan lapsen tilapäistä hoitovapaata. 

Työnantaja voi aina vaatia lääkärintodistuksen esittämistä, kun työntekijä pyytää loman siirtämistä. Työnantaja saa myös yksipuolisesti päättää käytännöstä, ettei lääkärin-todistusta tarvitse esittää lyhyissä sairauspoissaoloissa. Työnantajan tulee antaa työntekijöille selkeät ohjeet siitä, minkälainen selvitys siirtopyynnön yhteydessä tulee antaa.

Loman siirtäminen edellyttää työntekijän nimenomaista pyyntöä. Ilman työntekijän pyyntöä lomaa ei tarvitse siirtää. Työntekijän tulee pyytää loman siirtämistä ilman aiheetonta viivytystä. Lomapäivien siirto koskee vain loma-ajalle osuvia sairauspäiviä. Työkyvyttömyyden päätyttyä loma jatkuu ja päättyy alkuperäisen ilmoituksen mukaisesti. 

Siirrettävät lomapäivät eivät jatka jo aloitettua vuosilomaa. Työnantaja saa määrätä siirretyn loman ajankohdan. Siirretyn loman ajankohdasta voidaan myös sopia työntekijän kanssa esimerkiksi siten, että lomaa jatketaan siirretyillä lomapäivillä.

HenkilöstöhallintoUusimmat Artikkelit
Katso kaikki
Uusimmat Artikkelit