CTA Paikka

Vapaaehtoiset riskihenkilövakuutukset ennakkoperinnässä

Työntekijälle otettu vapaaehtoinen riskihenkilövakuutus tarjoaa työnantajalle keinon henkilöstön palkitsemiseen ja sitouttamiseen. Vakuutuksen avulla työnantaja voi myös pyrkiä vähentämään sairauspoissaolojen kustannuksia. Vakuutusten käyttökelpoisuutta tällaisiin tarkoituksiin lisäävät niihin liittyvät veroedut.
20.5.2015

Janne Myllymäki, ylitarkastaja, KTL, OTM, Verohallinto

Työnantaja on velvollinen ottamaan henkilöstölleen erilaisia lakisääteisiä tai muutoin pakollisia henkilövakuutuksia. Näitä ovat muun muassa työeläke-, työttömyys- ja tapaturmavakuutus sekä ryhmähenki­vakuutus. Pakollisten vakuutusten lisäksi työnantaja voi ottaa henkilöstölleen erilaisia vapaaehtoisia henkilövakuutuksia.

Vapaaehtoiset henkilövakuutukset voidaan jaotella säästö- ja sijoitusvakuutuksiin sekä riskihenkilövakuutuksiin. Säästö- ja sijoitusvakuutuksia ovat vapaaehtoinen eläkevakuutus ja säästöhenkivakuutus. Vapaaehtoisia riskihenkilövakuutuksia ovat muun muassa vapaaehtoinen sairauskuluvakuutus, tapaturmavakuutus, työkyvyttömyysvakuutus ja vakuutus vakavan sairauden varalle. Vapaaehtoisiin riskihenkilövakuutuksiin kuuluu myös vakuutus kuoleman varalle eli riskihenkivakuutus. 

 

Verovapauden yleiset edellytykset

Verolainsäädännössä ei ole erityissäännöksiä työnantajan ottamien vapaaehtoisten riskihenkilövakuutusten verotuksesta. Vakuutuksesta saatavan edun veronalaisuus ratkaistaan siten tuloverolain yleisten säännösten ja periaatteiden mukaisesti. Oikeus- ja verotuskäytännössä on myös vakiintunut tiettyjä edellytyksiä vakuutusmaksujen verovapaudelle.

Työnantajan maksamien vakuutusmaksujen verovapaus edellyttää, että vakuutus on työnantajan ottama. Työnantajan on lisäksi maksettava maksut suoraan vakuutusyhtiölle. Jos työnantaja maksaa työntekijän itse ottaman vakuutuksen maksuja, ne ovat kokonaisuudessaan työntekijän veronalaista palkkaa.

Vakuutusmaksujen verovapaus edellyttää lisäksi, että vakuutettu henkilö on ennakkoperintälain mukaisessa työsuhteessa työnantajaan. Myös toimitusjohtajalle ja hallituksen jäsenelle otettu vakuutus voi olla verovapaa etu. Muille henkilöille, kuten alihankkijalle tai työntekijän perheenjäsenelle, otettu vakuutus ei voi olla verovapaa etu.  

Osakeyhtiön osakkeenomistajalle tai henkilöyhtiön osakkaalle otettu vapaaehtoisen riskihenkilövakuutus voi olla verovapaa etu vastaavin perustein kuin työntekijälle otettu samanlainen vakuutus. Verovapauden edellytyksenä on aina, että vakuutettu henkilö tosiasiallisesti työskentelee yhtiössä.

Vakuutukseen perustutuvia etuja järjestettäessä on tärkeää ottaa huomioon, että vakuutusmaksuilla ei saa korvata palkanmaksua. Jos näin menetellään, työnantajan maksamat vakuutusmaksut ovat palkkaa.

Vakuutusmaksujen verovapaus ei pääsääntöisesti edellytä, että vakuutus on otettu koko henkilökunnalle. Vakuutusmaksun määrällä ei ole myöskään yleensä merkitystä. Poikkeus tästä ovat sairauskuluvakuutus ja vakuutus vakavan sairauden varalta, joiden osalta verovapaus ratkaistaan tuloverolain 69 §:n työterveyshuoltoa koskevan säännöksen perusteella. Näiden vakuutusten maksujen verovapaus edellyttää, että vakuutus on otettu koko henkilökunnalle ja vakuutusmaksu on määrältään kohtuullinen.

Verovapauden kannalta on lisäksi merkitystä vakuutusturvan tasolla eli sillä, mitä vakuutuksesta voidaan vakuutusehtojen mukaan korvata. Tältä osin verovapauden edellytykset vaihtelevat vakuutustyyppikohtaisesti.

 

Henkivakuutus

Työnantaja voi työehtosopimukseen perustuvan pakollisen ryhmähenkivakuutuksen ohella vakuuttaa palveluksessaan olevan työntekijän vapaaehtoisella henkivakuutuksella. Tällaiseen vakuutukseen voi kuulua pelkästään turva vakuutetun kuoleman varalle (kuolemanvaravakuutus). Vaihtoehtoisesti kyse voi olla kuolemanvaravakuutuksen ja säästöhenkivakuutuksen yhdistelmästä.

Työnantajan maksamat työntekijän hyväksi voimassaolevan säästöhenkivakuutuksen maksut ovat veronalaista palkkaa. Sen sijaan kuolemanvaravakuutuksen maksuista ei muodostu veronalaista etua. Tämä koskee sekä säästöhenkivakuutuksen ja kuolemanvaravakuutuksen yhdistelmää että erillistä kuolemanvaravakuutusta.

Vakuutetulla henkilöpiirillä tai vakuutusmaksun suuruudella ei ole vakuutusmaksujen verovapauden kannalta merkitystä. Vakuutus voi siten olla verovapaa etu, vaikka se on otettu vain yhdelle työntekijälle ja vuosittainen vakuutusmaksu on useiden tuhansien eurojen suuruinen.

 

Sairauskuluvakuutus

Työnantaja voi täydentää työterveyshuoltolain edellyttämää lakisääteistä työterveyshuoltoa ottamalla henkilöstölleen vapaaehtoisen vakuutuksen, jonka perusteella henkilöstö on oikeutettu lakisääteistä vähimmäistasoa laajempaan terveyden- ja sairaanhoitoon. Tällaisen vakuutuksen nimeksi on viime vuosina vakiintunut sairauskuluvakuutus.

Sairauskuluvakuutukseen perustuva vakuutusturva kattaa sairauden tai vamman tutkimisesta ja hoidosta johtuvia kustannuksia. Vakuutus saattaa korvata kaikenlaisista sairauksista ja tapaturmista aiheuttamia hoitokuluja. Vaihtoehtoisesti korvattavuus voi olla rajattu vain tiettyihin tilanteisiin. 

Työnantajan ottama sairauskuluvakuutus on tietyin edellytyksin verovapaa etu työntekijälle. Edellytyksenä on, että vakuutus on otettu koko henkilökunnalle, vakuutusmaksu on työntekijää kohden enintään 1 000 euroa vuodessa ja enimmäiskorvaus on 10 000 euroa samaa sairautta tai tapaturmaa kohden. Edellytyksenä on lisäksi, että vakuutuksesta ei voida korvata puhtaasti kosmeettisia hoitotoimenpiteitä, hedelmöityshoitoja tai muita vastaavia selvästi yksityistalouteen kuuluvia menoja. Käytännössä nämä raamit ovat siinä määrin väljät, että työntekijälle voidaan vakuutuksen avulla tarjota verovapaasti varsin kattava terveyden- ja sairaanhoito.

 

Tapaturmavakuutus

Työnantaja on pääsääntöisesti velvollinen ottamaan palveluksessaan oleville henkilöille tapaturmavakuutuslain mukaisen pakollisen vakuutuksen työtapaturmien varalta. Työnantaja voi tämän lisäksi ottaa työntekijälle vapaaehtoisen vakuutuksen tapaturmien varalta.

Työnantajan vapaaehtoinen tapaturmavakuutus voi olla verovapaa etu. Edellytyksenä tälle on, että vakuutukseen perustuva vakuutusturvan taso on kohtuullinen suhteessa vakuutetun työntekijän tavanomaiseen ansiotasoon. Vähimmäisvaatimuksena on, että vakuutukseen perustuvat työansioiden korvaukset eivät voi ylittää työntekijän normaalia tulotasoa vakuutuksen ottaneen työnantajan palveluksessa.

 

Työkyvyttömyysvakuutus

Työkyvyttömyysvakuutuksella tarkoitetaan vakuutusta, jonka perusteella maksetaan korvausta tilapäisen tai pysyvän työ­kyvyttömyyden perusteella. Sillä seikalla, johtuuko työkyvyttömyys sairaudesta vai tapaturmasta, ei ole yleensä merkitystä. Työkyvyttömyysvakuutukseen perustuva korvaus voi olla päiväkohtainen toistuva korvaus tai kertakorvaus.

Työnantajan ottama työkyvyttömyysvakuutus voi olla verovapaa etu. Edellytyksenä tälle on se, että vakuutukseen perustuva vakuutusturvan taso on kohtuullinen suhteessa vakuutetun työntekijän tavanomaiseen ansiotasoon. Vähimmäisvaatimuksena on, että vakuutukseen perustuvat työansioiden korvaukset eivät voi ylittää työntekijän normaalia tulotasoa vakuutuksen ottaneen työnantajan palveluksessa.

 

Vakuutus vakavan sairauden välille

Nykyisin on saatavilla erillisiä vakuutuksia vakavan sairauden varalle. Tällaisesta vakuutuksesta voidaan maksaa korvauksia esimerkiksi syövän, sydäninfarktin, erilaisten halvausten tai elinsiirron johdosta. Vakuutus korvaa sairauden ja tapaturman tutkimus- ja hoitokuluja, lääkekuluja ja sairaala­maksuja. Vakuutuksen perusteella saatetaan maksaa myös vapaasti käytettävissä oleva kertakorvaus.

Työnantajan ottama vakuutus vakavan sairauden varalle voidaan katsoa verovapaaksi työterveyshuolloksi, jos vakuutus on otettu samantasoisena koko henkilökunnalle ja vakuutuksesta saatava etu on tasoltaan kohtuullinen.

 

Rahanarvoinen etu

Työnantaja voi vakuutuksen kautta tarjota työntekijöille sellaisia etuja, jotka olisivat työnantajan suoraan järjestäminä veronalaista palkkaa. Esimerkiksi sairauskuluvakuutus voi olla verovapaa etu, vaikka sen perusteella voitaisiin korvata useiden tuhansien eurojen hintaisia leikkauksia. Työnantajan suoraan maksamina tällaisten kalliiden leikkausten kustannukset olisivat veronalaista palkkaa. 

Lisäksi on hyvä huomata, että niissä tilanteissa, joissa vakuutus katsotaan veronalaiseksi eduksi, veronalaista palkkatuloa on enintään vakuutusmaksun määrä. Vakuutusyhtiön mahdollisesti maksamat korvaukset eivät siis tällöinkään ole palkkaa.

Työnantajan kustantama vakuutusturva on yleensä työntekijän näkökulmasta rahanarvoinen etu, jonka arvoa lisää edullinen verokohtelu. Työnantaja puolestaan hyötyy siitä, että vakuutus motivoi ja sitouttaa työntekijöitä. Työnantaja voi lisäksi saada vakuutusturvan järjestämisestä etua säästyneiden palkan sivukulujen ja vähentyneiden sairauspoissaolojen muodossa.

Tarkempaa tietoa riskihenkilövakuutusten verotuksesta löytyy Verohallinnon ohjeista ”Työnantajan ottamien vapaaehtoisten riskihenkilövakuutusten verotus” sekä ”Työnantajan ottaman sairauskuluvakuutuksen verotus”.

HenkilöstöhallintoUusimmat Artikkelit
Katso kaikki