Työaikalaki – palkka muulta kuin työajalta

Työajaksi luetaan työhön käytetty aika. Sen lisäksi työajaksi luetaan aika, jonka työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä. Työpaikka voi olla mikä tahansa työnantajan määräämä paikka, jossa työntekijä on määrätty olemaan työn tekemistä varten. Samassa pykälässä sanotaan myös, että matkaan käytettyä aikaa ei lueta työajaksi, ellei sitä ole samalla pidettävä työsuorituksena.

Työaikalaki edellyttää, että tehdyistä työtunneista pidetään luetteloa. Työaikalain mukainen ylityölaskenta sekä ylityökiintiöiden seuraaminen edellyttävät työtuntien kirjaamista. Työ- ja poissaoloaikojen seuranta on välttämätöntä myös poissaoloaikojen palkanmaksua ja vuosilomaetuuksien määrittelyä varten. 

Työaikalain mukaan työaikaan ei lueta muun muassa vuosi­lomaa, sairausaikaa, koulutus- ja matkustusaikaa. 

Palkanmaksuvelvollisuus 

Työajan ja muun ajankäytön rajanvedolla on suuri merkitys palkanlaskennassa. Jos ajankäyttö luetaan työajaksi, siltä on maksettava palkka ja se otetaan huomioon myös ylityökorvauksia laskettaessa. Esimerkiksi matka-aikaa ei lueta työajaksi eikä sitä oteta huomioon lakisääteistä ylityötä laskettaessa. Ylityölaskentaan ei vaikuta se, että työnantaja maksaa matka-ajalta palkkaa. 

Palkanmaksuvelvollisuus muulta kuin työajalta perustuu lakiin, työehtosopimukseen tai työsopimukseen. Työaikalaissa ei ole otettu kantaa ansionmenetyskorvauksien maksamiseen työajan ulkopuoliselta ajankäytöltä. Poikkeuksena on syytä mainita varallaoloaika. 

Työnantajalla on laissa säädetty palkanmaksuvelvollisuus muun muassa vuosiloman, työkyvyttömyyden ja itsenäisyyspäivän ajalta. Palkanmaksuvelvollisuus voi olla muissakin erityistilanteissa, joista esimerkkeinä voidaan mainita työllistymis­vapaa ja äitiysneuvolassa käynnit.

Työnantaja maksaa muulta kuin tehdyltä työajalta ansionmenetyskorvausta eli palkkaa muulta kuin työajalta. Seuraavaksi käsitellään ansionmenetyskorvauksia, joiden maksu­velvollisuus perustuu joko työehtosopimukseen tai työnantajan ja työntekijän sopimukseen.

Työnantaja noudattaa työehtosopimusta työnantaja­liittoon kuulumisen perusteella. Järjestäytymättömän työnantajan tulee noudattaa vähintään yleissitovan työehtosopimuksen määräyksiä työsuhteen ehdoista. Poissaoloaikojen palkanmaksusta voidaan sopia työnantajan ja työntekijän kesken, jos työnantajan teettämään työhön ei sovelleta työehtosopimusta yleissitovuudenkaan perusteella.

Sairausajan palkka

Työsopimuslain 2:11 §:n nojalla työntekijällä on oikeus sairausajan palkkaan. Palkanmaksun edellytyksenä on, että työntekijä ei kykene suoriutumaan työsopimuksen mukaisista työtehtävistään sairaudesta tai tapaturmasta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi. Työsopimuslain sairausajan palkkaa koskevaa säännöstä noudatetaan silloin, kun työnantaja ei sovella mitään työehtosopimusta.

Työsopimuslain mukaan jos työsuhde on jatkunut vähintään kuukauden, työntekijällä on oikeus saada esteen ajalta täysi palkkansa sairastumispäivää seuranneen yhdeksännen arkipäivän loppuun. Alle kuukauden jatkuneissa työ­suhteissa työntekijällä on oikeus saada 50 prosenttia palkastaan. Palkan­maksuvelvollisuus on yhteensovitettu sairausvakuutuslaissa tarkoitetun omavastuuajan kanssa. Sen mukaan vakuutetun oikeus sairauspäivärahaan alkaa sairastumis­päivää seuranneen yhdeksännen arkipäivän jälkeen. 

Sairausajan palkanmaksuvelvollisuudesta voidaan sopia toisin työehtosopimuksella. Sairausajan palkasta onkin määräyksiä lähes kaikissa työehtosopimuksissa. Työehtosopimuksissa on yleensä sovittu työsopimuslakia pidemmistä sairausajan palkanmaksujaksoista. 

Työnantaja maksaa sairausajan palkkaa työehtosopimuksessa määrätyltä kalenteriajanjaksolta sairastumispäivästä eteenpäin. Kalenteriajanjakson pituus määräytyy työsuhteen keston perusteella. Sairausajan palkka maksetaan kalenteriajanjaksolle osuvilta työvuoroluettelon mukaisilta tai sovituilta työpäiviltä tai -tunneilta.

Matka-aika

Työntekijä joutuu usein matkustamaan työtehtävien vuoksi. Työmatkalla tarkoitetaan pääsääntöisesti matkaa, jonka työntekijä tekee varsinaisen työpaikan ulkopuolelle erityiselle työntekemispaikalle. Matkustamisella ei tässä tarkoiteta työntekijän asunnon ja varsinaisen työpaikan välisiä matkoja. 

Työaikalain mukaan matkaan käytettyä aikaa ei lueta työajaksi, koska matkan aikana työntekijä ei tee työtehtäviään eikä ole työpaikalla työhön käytettävissä. Työasioiden hoitaminen tietokoneella tai puhelimella matkan aikana ei tee matka-ajasta työaikaa. 

Matkaan käytetty aika luetaan työajaksi, jos matka on samalla kiinteä osa työsuoritusta. Tällä tarkoitetaan lyhyitä matkoja, joiden aikana työntekijä siirtyy työpisteestä toiseen esimerkiksi asennustyössä tai vanhusten kotipalveluissa. 

Matka-aika voi samalla olla myös työsuoritus, kun työntekijä kuljettaa autossa suurehkoja työvälineitä ja tarvikkeita tai muita työntekijöitä, joiden kuljetuksen työpaikalle työnantaja joka tapauksessa joutuu järjestämään. 

Eräiden työehtosopimusten mukaan matkustaminen säännöllisenä työaikana lasketaan työaikaan kuuluvaksi. Tällöin pitää selvittää, miten määräystä on tarkoitus käytännössä soveltaa. Määräyksen sanamuodon mukaan matka-aika ja siltä maksettu palkka otetaan huomioon ylityötä tai vuosilomapalkkaa laskettaessa. 

Vuosiloman ansainnassa matkustuspäivä kuitenkin luetaan työpäiväksi, jos koko säännöllinen työpäivä kuluu matkustamiseen. 

Matka-ajan korvaus

Työehtosopimuksessa on yleensä määräys, miten työntekijän matkustamiseen käyttämä aika korvataan. Korvauksen yleisenä edellytyksenä on, että kyseessä on työnantajan määräyk­sestä tapahtuva matkustaminen. Matka-ajan palkan lisäksi työnantaja korvaa varsinaiset matkustamis- ja majoittumiskustannukset sekä päivärahan.

Työmatka voi tapahtua säännöllisenä työaikana tai vapaa-ajalla. Matkan ajankohdalla on vaikutusta matka-ajan korvaamiseen.

Yleinen periaate on, että työntekijälle maksetaan säännölliseltä työajalta täysi palkka, vaikka osa työajasta kuluisi matkustamiseen. Tuntipalkkaiselle matkustamiseen kuluneelta työajalta maksetaan täysi ansionmenetyskorvaus, joka usein lasketaan keskituntiansion mukaan. Kuukausipalkkaa ei vähennetä, jos säännöllistä työaikaa ei matkustamisen vuoksi voida tehdä. Kuukausipalkasta matka-ajan palkka voidaan tarvittaessa laskea osa-ajan palkanlaskennalla.

Vapaa-ajalla tapahtuva matkustaminen korvataan työn­tekijälle, jos työehtosopimuksessa on siitä määräys tai asiasta on muutoin sovittu. Tämä tarkoittaa sitä, että työntekijälle maksetaan lisäpalkkaa vapaa-ajalla matkustamisesta. Kaikilla aloilla matka-ajalta palkkaa ei kuitenkaan makseta. Esimerkiksi kaupan ja matkailu- ja ravintola-alan työehtosopimuksissa ei ole määräystä matka-ajalta maksettavasta palkasta. 

Teollisuusaloilla vapaa-ajalla matkustaminen korvataan yleensä seuraavasti. Tuntipalkkaiselle matkatunnit korvataan henkilökohtaisella tuntipalkalla. Kuukausipalkkaiselle maksetaan matka-ajan korvauksena peruspalkka. Matka-ajan korvausta maksetaan sekä työpäivältä että vapaa­päivältä. Korvausta maksetaan kuitenkin enintään 16 tunnilta vuoro­kaudessa, josta vähennetään säännöllisenä työaikana tehdyt työtunnit. 

Eräiden työehtosopimusten mukaan paikallisesti voidaan sopia kiinteästä kuukausikorvauksesta. Myös sellainen määräys on yleinen, että korvausta matkustamiseen käytetyltä ajalta ei makseta, jos työntekijä voi itse päättää matkojensa suorittamisesta ja työaikansa käytöstä. Lisäksi vapaa-aikana tapahtuva matkustaminen voidaan ottaa huomioon työn­tekijän kokonaispalkkauksessa.

Esimerkki matka-ajan korvaamisesta ja ylityön laskemisesta

Työntekijän säännöllinen työaika on 8 tuntia päivässä. Eräänä päivänä hän työskentelee varsinaisella työpaikalla kaksi tuntia (klo 8–10). Tämän jälkeen työntekijä matkustaa työkohteeseen yhden tunnin. Työntekijä työskentelee kohteessa klo 11–19 pitäen välillä tunnin ruokatauon. Työnteon päätyttyä paluumatka kotiin kestää kaksi tuntia. Työntekijän työaika ja korvaukset määräytyvät seuraavasti: 

•   Työntekijän työajaksi luetaan 9 tuntia, josta 8 tuntia oli säännöllistä työaikaa. 
•   Työntekijä teki tunnin vuorokautista ylityötä.
•   Työntekijälle maksetaan säännöllisen työajan ulkopuolella tehdystä matkasta kolmen tunnin palkka.

Koulutusaika

Koulutusta järjestetään työelämässä monin eri tavoin ja eri lähtökohdista. Tässä käsitellään työnantajan järjestämää tai kustantamaa ammattitaidon ylläpitämiseen ja kehittämiseen tähtäävää koulutusta. 

Työaikalain mukaan työpaikan ulkopuolella tapahtuvaa koulutusta ei pääsääntöisesti lueta työajaksi. Koulutus luetaan työajaksi silloin, kun se järjestetään säännöllisenä työaikana kiinteästi työn lomassa työpaikalla. Niin ikään koulutus luetaan työajaksi tilanteessa, jossa koulutus on pakollista ja se on välttämätöntä, jotta työntekijä selviää tehtävistään. Pakollinen koulutus tapahtuu yleensä työpaikalla säännöllisenä työaikana. 

Vuosiloman ansainnassa työnantajan määräämään koulutukseen osallistuminen säännöllisenä työaikana on katsottu työntekijän työssäoloajaksi ja koulutuspäivät luettu työpäiviksi.

Ammatilliseen koulutukseen käytetyltä työajalta maksetaan palkka työehtosopimusten perusteella. Teollisuuden tuntipalkkaiselle palkka maksetaan yleensä keskituntiansion mukaan ja toimihenkilöille kuukausipalkka kiinteine lisineen. Palvelualoilla on maksettu peruspalkka ilman tuntikohtaisia lisiä. Jos koulutus tai siihen liittyvä matkustus tapahtuu työajan ulkopuolella, tältä ajalta palkkaa ei makseta. Työnantaja maksaa myös ammatillisesta koulutuksesta aiheutuvat kustannukset, kuten kurssimaksut, opetusmateriaalin ja matkakustannusten korvaukset. Päivärahaa ei kuitenkaan kaikilla aloilla makseta.

Keskusjärjestöt sopivat vuosittain kurssit, jotka hyväksytään niin sanotuksi yhteiseksi tai ay-koulutukseksi. Ay-koulutukseen osallistuville luottamushenkilöille ja työsuojeluluottamustehtävissä oleville maksetaan korvaus kurssiaikaisesta ansionmenetyksestä. Ansionmenetys korvataan sovituilta enimmäisajoilta. Lisäksi ay-koulutukseen liittyviltä kurssipäiviltä maksetaan koulutuksen järjestäjälle ateriakustannusten korvaus (24,80 € vuonna 2015). 

Yhteisellä koulutuksella tarkoitetaan työpaikan yhteis­toimintaa, työsuojelun yhteistoimintaa ja paikallista sopimusta edistävää koulutusta, joka yleensä järjestetään työpaikka­kohtaisesti. Koulutukseen käytetyltä säännölliseltä työajalta maksetaan palkka kuten ammatillisesta koulutuksesta.

Sairaus-, matka- ja koulutusaika ylityölaskennassa

Sairaus-, matka- ja koulutusaikaa ei työaikalain mukaan lueta työajaksi eikä niitä oteta huomioon ylityön laskennassa. Työehtosopimuksessa voi kuitenkin olla määräys, jonka mukaan viikon vapaapäivänä tehty työ voidaan korvata kuten viikko­ylityö, jos työntekijä ei ole sairauden, matkan tai koulutuksen vuoksi voinut tehdä säännöllistä viikkotyöaikaansa.

Lääkärintarkastusaika

Terveystarkastuksiin käytettyä aikaa ei työaikalain mukaan lueta työaikaan. Merkitystä ei ole sillä, että työnantaja on velvollinen järjestämään työntekijälle terveystarkastuksia työterveyshuoltolain perusteella. 

Sen sijaan vuosiloman ansainnassa lääkärintarkastuspäivä luetaan työpäiväksi, jos tarkastus johtuu työnantajan määräyksestä tai työterveyshuoltolaissa säädetyistä velvoitteista. Muissa tapauksissa lääkärintarkastukseen kulunutta työ­päivää ei katsota työssäolon veroiseksi päiväksi, jos työntekijä ei ole samanaikaisesti myös työkyvytön.

Työnantaja kustantaa työsuhteen aikana suoritettavat työterveyshuoltolakiin perustuvat lakisääteiset tai työnantajan muutoin määräämät terveystarkastukset. Työnantaja maksaa työntekijälle palkan tarkastuksessa sekä siihen liittyvissä matkoissa käytetyltä ajalta. Myös raskauteen liittyvistä lääketieteellisistä tutkimuksista aiheutuva ansionmenetys on korvattava työntekijälle työsopimuslain mukaan.

Muiden kuin lakisääteisten lääkärintarkastusten osalta työnantajan palkanmaksuvelvollisuus perustuu alalla sovellettavan työehtosopimuksen määräyksiin. Työnantaja maksaa palkan lääkärintarkastuksen ajalta yleensä seuraavien edellytysten täyttyessä.

•     Työntekijälle korvataan ansionmenetys sairaustapauksessa tai tapaturmassa, jossa on välttämätöntä päästä nopeasti lääkärintarkastukseen. 
•     Muussa kuin välttämättömässä tapauksessa työntekijä voi varata vastaanottoajan työajaksi vain, jos se ei ole kohtuullisen ajan (noin viikon) kuluessa saatavissa työajan ulkopuolella. Työehtosopimuksissa on tarkoin rajattu, milloin kyse on ansion-menetyskorvaukseen oikeuttavasta lääkärin-tarkastuksesta.
•     Työntekijän on ilmoitettava lääkäriin menostaan etukäteen työnantajalle. Jos ilmoitusta ei voida etukäteen tehdä, on ilmoitus tehtävä välittömästi, kun se on mahdollista.
•     Työntekijän on esitettävä lääkärintarkastuksesta työnantajan hyväksymä selvitys, kuten esimerkiksi lääkärintodistus tai lääkärin palkkiokuitti. 

Ansionmenetys korvataan varsinaisen lääkärintarkastuksen ajalta ja tarkastukseen liittyvien matkojen ajalta. Lääkärin­tarkastus on järjestettävä työajan tarpeetonta menetystä välttäen. 

Kuukausipalkkaisilla lääkärissäkäynnit otetaan usein huomioon työajanseurannassa eikä varsinaisessa palkanlaskennassa. Jos lääkärintarkastuksen ajalta ei ole palkanmaksuvelvollisuutta, lääkärintarkastukseen kulunut aika yksinkertaisesti vähennetään työaikasaldosta. Tästä syystä työajanseurannassa palkalliset ja palkattomat lääkärissäkäynnit leimataan erikseen. 

Työnantajan ei tarvitse korvata lääkärintarkastuksesta aiheutuvia kuluja työntekijän hakeutuessa lääkärintarkastukseen. Tämä koskee sekä lääkärinpalkkiota että matkakuluja.