Voi kuinka pieninä palasina onkaan mun leipäni maailmalla

Halusimme tai emme, digitalisaatio räjäyttää Suomen työelämän rakenteet uusiksi – jälleen kerran. Pysyviä, kokopäiväisiä palkkatyösuhteita tulee olemaan yhä vähemmän. Töiden pirstaloituminen muuttaa sosiaali­turvan perusteet. Veropohja ei säily, minkä vuoksi julkisen sektorin työpaikkoihin ei ole nykyisessä määrin varaa. Jotta kaikki tulisi olemaan tuskallista, ihmisten elinikä pitenee ja yhä useampi tulee elämään yli 100-vuotiaaksi.

Työmarkkinat ovat ammattiyhdistysliikkeen ja työnantajajärjestöjen vallassa. Kumpikin osapuoli on jämähtänyt viime vuosituhannelle, eivätkä ole ymmärtäneet työn sisältöä nykyisessä maailmassa. Jos ay- ja työnantajien keskus­järjestöt museoitaisiin, Suomella olisi paljon paremmat mahdollisuudet selviytyä.

Työn muutos

15 vuodessa vuodesta 2000 Suomessa on teollisuuden työ­paikat vähentyneet 114 000:lla ja maatalouden 37 000:lla. Lisää työpaikkoja on tullut liike-elämän palveluihin ­(­+85 000) ja terveys- ja sosiaalisektorille (+76 000). Työpaikkoja syntyy pieniin yrityksiin. Suuryritykset ovat irtisanoneet niin paljon väkeä, että ovat samalla sekoittaneet omat työnsä. Ne eivät osaa enää tehdä muita päätöksiä kuin pidentää maksuaikoja.

Liike-elämän palvelujen tarvitseman työvoiman lisäys näkyy myös tilitoimistoalalla, jossa yhä suuremmat yritykset ovat ulkoistaneet palkanlaskennan ja muun taloushallinnon.

Tuottavuuden kasvun ansiosta tietokoneet ja automaatio lisäsivät työpaikkoja pitkään, mutta verkkopalvelujen kehittymisen myötä työmäärät aidosti vähenevät. Vähenemistä kiihdyttää se, että asiakkaat itse tekevät tarvittavan työn. Ja se, ettei kuluttajien ostovoima riitä maksamaan edes välttämättömiä hyödykkeitä entisessä määrin.

Nopeinta muutos on ollut pankeissa, joissa pankkivirkailijat vielä 1990-luvulla tekivät suurimman osan tallennustyöstä itse. Samanlainen muutos on tapahtunut matka-, kuljetus-, lippu-, ajanvaraus- ja vakuutuspalveluissa. Jopa rikokset ilmoitetaan internetissä, eivätkä poliisit enää aina tule rikospaikalle lainkaan. Muutos on vääjäämätön, vaikka voidaan kyseenalaistaa se, tuleeko ihmisten elämä näin paremmaksi.

Automaatio vähentää edelleen rutiinitöitä. Paljon työllistäneet halpatyöt poistuvat. Toki viimeisen 100 vuoden aikana tuhannet ammatit ovat kuolleet. Kotikylässäni 1950-luvulla oli maanviljelijöitä, karjakkoja, renkejä, puhelunvälittäjiä, ompelijoita, mylläri, seppä, suutari, taksi, kauppiaita, myymäläapulaisia. Osavuosityötä saatiin metsätöistä, kalastuksesta, pellonraivauksesta ja tietöistä. Käytännössä kaikki nuo työt on automatisoitu, korvattu isoilla koneilla tai muutoin loppuneet.

Bruttokansantuotteen kasvun rajat ovat tulleet vastaan. Suomen kustannustasolla ei voi menestyä halpatyövoiman maita vastaan kilpailussa ja tulemme menettämään lisää teollisuuden työpaikkoja. Jotain saadaan säilymään 3D-tulostuksen ansiosta. Ihmiset eivät enää ole kiinnostuneita kuluttamaan lisää, mikä on BKT:n kasvun ehto. Toki väestömäärää lisäämällä BKT kasvaisi, mutta velaksi tehty kasvu on vain haitaksi.

Ihmiset ovat huomanneet, ettei onni tule tavaroista ja kulutuksesta. Vähemmällä rahalla voi saada onnellisemman ja paremman elämän. Festivaaleilla teltta-alueella on paremmat jatkot kuin hotellimajoituksessa. Asuntojen vaihtaminen loma-ajaksi on yhä suositumpaa. Majoitusalan työ­paikat vähenevät.

Yhä useampi tekee keikkatöitä kotitoimistosta tai mökiltä käsin. Suomessa on jo nettikoodaajia, jotka tekevät työtään ulkomaille, jopa halpatyövoima-Intiaan asti. Kun yhteiskunta rahastaa työstä puolet ja kun työn teettäminen on niin byrokraattista, liian moni teettää työn pimeästi. Työajan lisäksi on maksettava palkkaa lomista, pyhäpäivistä, sairaspäivistä ja mikä pahinta ajasta, jolloin työtä ei ole. Yhteiskunta tekee pahan virheen, jos se kieltää keikkatyö- (nolla)sopimukset, koska se samalla lopettaisi nämä työt kokonaan. Koko- ja jokapäiväisiä palkkatöitä ei tule riittämään kaikille.

Tavaroiden kierrätys netin kautta on saanut vauhdin, joka vähentää kirpputorien liiketoimintaa. Kaikki nuoret eivät enää osta juhlavaatteita uutena kaupasta, vaan ostavat käytettyjä netistä. Jokainen suomalainen mies ei tarvitse omaa akkuporakonetta, vaan voi lainata kaverilta. Se vie liiketoimintaa niin rautakaupoilta kuin konevuokrausyrityksiltä.

Tavaraa toki edelleen tarvitaan. Mutta se ostetaan verkosta ulkomailta, sieltä mistä sen saa halvimmalla. Kuljetuskustannukset ovat romahtaneet ja kuljetukset tulevat samassa ajassa Euroopasta tai Suomen sisältä. Kaikessa tässä globalisaatiossa on Suomi ollut häviäjänä, juuri korkeiden kustannusten ja monennäköisen lupa- ja valvontabyrokratian takia. Sen huomaa hyvin kun katsoo Tallinnan laivan rekka-autolastauksia. Ystäväni seurasi lastausta tunnin ajan. 30 autosta vain yhdellä oli Suomen rekisterikilvet.

Pieniä ne on silakat joulukaloiksi

Suomen sosiaaliturva on työperustainen perustoimeentulon lisäksi. Perinteisen porvarit–työläiset/oikeisto–vasemmisto-jaon tilalle on tullut jako sosiaaliturvan varassa eläviin ja sosiaaliturvan rahoittajiin. Hyvin moni työ on tänään vero­rahoilla ylläpidettyä sosiaaliturvaa, kuten ovat eläkkeetkin. Kun palkkatyötä ei enää ole, tai kun se on pirstaloitunut pieniksi palasiksi, ei työhön perustuva eläketurva toimi. Jo nyt takuueläke henkilölle, joka ei ole koskaan tehnyt mitään Suomessa, on suurempi kuin pienin yrittäjän saama eläke, vaikka yrittäjä on tuloksesta riippumatta maksanut joka kuukausi eläkemaksua vuosikymmenten ajan.

Sosiaaliturva sinänsä turvaa vain vaatimattoman elämän, eikä pieniinkään ylellisyyksiin jää rahaa. Työssä käyvät pienituloiset voivat ainakin silloin tällöin ostaa vaikkapa mansikkatuokkosen torilta, mutta työttömyyspäivärahalla elävä joutuu luopumaan näinkin pienistä iloista. Ihmiset oppivat selviytymään kuka mitenkin. Hyvän elämän kannalta tärkeintä ovat perhe ja ystävät ja ne ovat rikkaus niin rikkaille kuin köyhille. Jotkut tuntemistani miljonääreistä elävät rahoillaan elämää, joka oman maailmankatsomukseni mukaan ei ole elämisen arvoista.

Työ kuuluu välttämättömänä osana hyvään elämään. Työ voi olla palkatonta, mutta palkitsevaa: metsästystä, kalastusta, marjojen ja sienien poimintaa. Kun yhteiskunta pakkaa kaikki asumaan asutuskeskuksiin pieniin laatikoihin, se samalla tuhoaa luontaiset tavat elää. Ja se synnyttää yksinäisiä ihmisiä, jotka liian usein ajautuvat sivuraiteille: mielenterveys- tai alkoholi- ja huumeongelmiin. Yhteiskunnan tavoite työllistää pitkäaikaistyöttömiä 9 euron päiväpalkalla pitää sisällään kauniin ajatuksen, mutta se on toteutettu välin­pitämättömästi ja nöyryyttävästi. Useimmiten tällainen työ ei kiinnosta virkamiesteettäjää, eikä työn tekijää.

Suomessa on paljon käyttämätöntä osaamista. Otetaan esimerkiksi media-ala, jolle on koulutettu liikaa työvoimaa. Kokopäiväisiä mediatöitä ei Suomessa kerta kaikkiaan riitä kaikille alan osaajille. Työpaikka on kallis. Maksetun palkan voi kertoa kahdella ja näin saadaan työpaikan kokonaiskustannus. 

Työn määrässä on valtavia vaihteluja, miltei kaikissa töissä. Tilitoimistoissa erot talven ja kesän välillä ovat kaksinkertaiset. Vaikka työpaikalla oltaisiin 8 tuntia päivässä, liian suuri osa ajasta on tyhjäkäyntiä. Työmääriä ei millään työaikapankeilla pystytä tasaamaan.

Siksi paljon mielekkäämpää olisi toteuttaa yksinkertainen ja helppo työn löytäminen ja tekeminen. Helpointa olisi nostaa arvonlisäverovelvollisuuden alaraja 50 000 euroon. Tämä avaisi työmarkkinat useimmille heistä, jotka nyt ovat työelämän ulkopuolella. Myös eläkeläisille, joka tulee tärkeäksi, koska eläketurva ei mitenkään tule jatkossa riittämään hyvän elämän pitkospuiksi.

Suomi on täynnä byrokraatteja, jotka valvovat ja kyyläävät ihmisten tekemisiä. Kyylääminen maksaa ja turhauttaa. Digitaalisessa maailmassa työn laadusta palkitaan peukuttamalla. Syntyy verkostoja, joissa ystävällinen palvelu ja hyvä työn laatu arvioidaan joka kerta peukuilla, miinuksilla ja sanaisilla arvioilla. Ei tarvita oiva-merkkien kyylääjiä, kun netti kertoo tosiajassa ruoan laadun. Sitkeää pihviä tarjonnut ravintola ei seuraavana iltana saa asiakkaita. Sama koskee remontti- ja putkimiehiä, kampaajia, auton korjaajia ja myös sijoitus­neuvojia ym. suuria rahoja liikuttavia. Pari kertaa voi huijata asiakasta, mutta huijaus loppuu digitaalisessa maailmassa nopeammin kuin viranomaiskontrollissa.

Kaikille eivät työt kuitenkaan riitä. Työn loppuminen lisää työttömien määrää. Yhteiskunnan tärkein tehtävä on pitää huolta heistä, jotka eivät omillaan pärjää. Se taakka on niin suuri, ettei sitä pidä lisätä ulkomaan tuonnilla. Jokaisella maalla on velvollisuus huolehtia omista kansalaisistaan. 

Digitalisaation muutos on nopea ja hidas

Suunnittelin Euroopan ensimmäisen netissä toimivan tilitoimiston. Ajallisesti olimme hieman jäljessä USA:n ensimmäistä palvelua, mutta palvelun sisältö Suomen jo silloin ­korkealaatuisten pankki- ja viranomaispalvelujen ansiosta oli paljon amerikkalaisia edellä. Palvelu tuli tuotantokäyttöön Suomessa vuonna 2001. Ajatukseni verkkolaskuista olivat utopistiset. Kuvittelin, että jo vuonna 2005 yli puolet laskuista olisi sähköisiä. Teknologia muuttuu paljon nopeammin kuin ihmisten ajatukset ja työtavat. Muutos on hidas, mutta se tapahtuu, emmekä voi etukäteen tietää, millainen maailma vuosien jälkeen on.

Kirjoitin ja luennoin internetin tulosta kirjanpitoon 20 vuotta sitten. Silloin vain harvat uskoivat teknologiavallankumoukseen. Muutosnopeuden lisäksi harhauduin uskossani ihmisten osaamiseen. Silloin uskoin, että kun rutiinikirjanpito automatisoituu, kirjanpitäjälle tulee mahdollisuus käyttää aikaa olennaiseen. Etenkin talvella kirjanpitäjät tarvitsevat enemmän aikaa perheelle, ystäville ja rakkaudelle. 

Aikaa tarvittaisiin asiakkaiden paremmalle palvelulle. Nyt uskallan sanoa, ettei suuri osa kirjanpitäjistä pysty antamaan parempaa palvelua, koska osaaminen ja elämänkokemus ei riitä. Väistämättä käy niin, että digitaaliset palvelut vähentävät kirjanpitäjien nykyistä työtä. Uutta työtä tuovat yksinkertaisia menettelyjä käyttävät yksinyrittäjät, jollaisia syntyy kuin sieniä sateella kun arvonlisäverovelvollisuuden alaraja on nostettu tasolle, joka mahdollistaa elannon omalla työllä.

Digitaalisuuden hallitsemassa maailmassa ihmiset joutuvat tekemään useita eri töitä elämänsä aikana ja samanaikaisesti. Kokopäiväisiä töitä riittää yhä harvemmalle. Työtilaisuus on yhä useammin onnekkaan sattumuksen seurausta. Lohdullista kuitenkin on, että sattumuksiin voi vaikuttaa oma-aloitteisuudella ja ottamalla enemmän vastuuta omasta elämästä. Onni suosii rohkeaa. 

Tapio Rautavaara: 

Juokse sinä humma

kun tuo taivas on niin tumma

ja tiuku on aisan alla.

Voi kuinka pieninä palasina onkaan

mun leipäni maailmalla.

Pauli Vahtera

pauli.vahtera@welho.com