Työsopimuksen irtisanominen

18.10.2017
kalle
Kalle Kyläkallio

Korkein oikeus on antanut ennakkoratkaisun KKO 2017:27. A oli työskennellyt B Oy:n palveluksessa yhtiön idän viennistä vastaavana vientipäällikkönä. Hänen työsopimuksensa oli irtisanottu henkilöön liittyvällä perusteella suuren osan yhtiön idän alueen jälleenmyyjistä ilmoitettua päättävänsä yhteistyön yhtiön kanssa, mikäli A jatkaa tehtävässään. A:lle ei ollut annettu työsuhteen aikana varoitusta.

TSL 7:1:n mukaan työnantaja saa irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä. Työntekijästä johtuvana tai hänen henkilöönsä liittyvänä asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena voidaan TSL 7:2.1:n mukaan pitää työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä sekä sellaisten työntekijän henkilöön liittyvien työntekoedellytysten olennaista muuttumista, joiden vuoksi työntekijä ei enää kykene selviytymään työtehtävistään. Syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan.

TSL 7:2.3:n mukaan työntekijää, joka on laiminlyönyt työsuhteesta johtuvien velvollisuuksiensa täyttämisen tai rikkonut niitä, ei kuitenkaan saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä. TSL 7:2.4:n mukaan työnantajan on ennen irtisanomista selvitettävä, olisiko irtisanominen vältettävissä sijoittamalla työntekijä muuhun työhön. Säädetystä velvollisuudesta uudelleensijoittamiseen voidaan TSL 7:2.5:n mukaan poiketa vain, jos irtisanomisen perusteena on ollut niin vakava työsuhteeseen liittyvä rikkomus, ettei työnantajalta voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista.

Korkein oikeus totesi, että arvioitaessa irtisanomisperusteen täyttymistä huomioon on otettava A:n verrattain itsenäinen ja vastuullinen asema yhtiön johtoryhmään kuuluvana vientipäällikkönä. Tähän itsenäiseen ja vastuulliseen asemaan on liittynyt myös korostunut vastuu oman toiminnan tuloksellisuudesta (ks. KKO 2013:48 kohta 7). Lisäksi merkitystä voidaan antaa sille, että A:han tyytymättömien jälleenmyyjien menettäminen olisi merkinnyt yhtiölle huomattavaa taloudellista menetystä. Toisaalta huomioon on otettava se, että TSL:ssa säädetyt irtisanomisperusteet koskevat yleisesti kaikkia työntekijöitä, eikä A:takaan siten ole tämän johtavasta asemasta huolimatta voitu irtisanoa ilman laissa säädettyä perustetta.
Korkein oikeus katsoi, että yhtiöllä oli lähtökohtaisesti TSL:ssa tarkoitettu peruste irtisanoa A. Varoituksen puuttumisella ei ollut asiassa merkitystä, kun kysymys on ollut työntekoedellytysten lakkaamisesta.

Kun A:han tyytymättömät jälleenmyyjät olivat muodostaneet vain osan yhtiön kaikista jälleenmyyjistä, eikä A:n soveltuvuutta vientipäällikön tehtäviin ole asiassa perustellusti kyseenalaistettu, Korkein oikeus katsoi jääneen näyttämättä, ettei A:n irtisanominen olisi ollut vältettävissä järjestelemällä vientiä ja myyntiä koskevia työtehtäviä yhtiössä uudelleen siten, että A:n työpanos olisi tullut käytetyksi hyväksi muissa tehtävissä kuin toimimisessa yhteistyössä sanottujen jälleenmyyjien kanssa. Asiassa jäi myös näyttämättä, että vaatimus työtehtävien järjestelemisestä A:n irtisanomisen välttämiseksi olisi ollut yhtiön kannalta liiketaloudellisesti tai muustakaan syystä kohtuuton.

Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus päätyi katsomaan, että yhtiöllä ei ollut asiallista ja painavaa syytä irtisanoa A:n työsopimus.

KäräjiltäUusimmat Artikkelit
Katso kaikki