23. lokakuuta 2017

Seura meitä Facebookilla Seura meitä Twitterilla Tilaa syöte

Share/Save

Tunnen autonkuljettajan, joka peruuttaisi rekan koko Mannerheimintien matkan kello neljän ruuhkassa silmät sidottuina ajamatta kolaria. Mutta niin hänkin joutui 35 tunnin jatkokoulutukseen. Yhden päivän poliisi luki kirjasta liikennesääntöjä.

Tulityökortti, hygieniapassi, panostajan pätevyyskirja, työturvallisuuskortti, vesityökortti, turvallisuuspassi, henkilönostinkortti, näitä riittää. Suomi on polarisoitumassa. Luku- ja kirjoitustaidottomuus lisääntyy samalla, kun toiset istuvat päivät pitkät jatkokoulutuksessa.

Pakkokoulutus on tullut myös tilintarkastukseen: ”Antamasi ilmoituksen mukaan kouluttautumista koskevat vaatimukset eivät täyty, joten huomioithan jatkossa, että sinulla tulee olla vähintään 20 tuntia koulutusta vuosittain.” Ultimaattumina on uhka tilintarkastusoikeuden menettämisestä, siis työ ja ammatti.

Vaan ei tässä vielä kaikki

”Tilintarkastajan tulee osoittaa hankkineensa yhteensä 120 tuntia tämän ohjeen edellyttämää koulutusta kolmen vuoden seurantajakson aikana. – – Jatkuvan koulutuksen tunneista puolet tulee olla todennettavia.” Mitenkä sen toisen puolen osoittaa? Suomalaisen sanaan ei enää uskota. Pitääkö palkata julkinen notaari, joka seisoo selän takana samalla kun KHT katsoo yhdistyksen videotallennetta? Vai riittääkö selfie sopivasta kuvakulmasta?

Jo 1990-luvuilla edellytettiin tilintarkastajilta jatkokoulutusta. Koulutin Suomessa taloushallintoa enemmän kuin yksikään muu ammattitilintarkastaja. Silloin kouluttamisesta ei saanut tunteja, sen sijaan jos nukkui pitämälläni luennolla, siitä sai. Kun valitin asiasta, tämä järjettömyys korjattiin. Nyt on aika korjata uudet järjettömyydet.

Koulutuspakko ei ole mitenkään sidottu ammattikokemukseen eikä osaamiseen. Niin nuoret kuin vuosikymmeniä tarkastaneet ovat saman pakon alaisia. Siitä riippumatta, mitä tekee. 

Pienet pois markkinoilta

Suomi on merkillinen maa. Puhutaan markkinoiden vapauttamisesta. Kaikki, mitä tehdään, suosii suuria ja etenkin kansainvälisiä yrityksiä. Näin kävi taksiliikenteessä, näin käy sotessa. 

Tilintarkastajien koulutuspakon tarkoitus ei ole olla pelkästään rahasampo kouluttajille. Suurempi tavoite on kilpailutilanteen muuttaminen isoille toimijoille edullisemmaksi ja pienten toimijoiden poistaminen markkinoilta. Tilintarkastustyön kielimuuri aiheuttaa sen, ettei ulkomailta voi tuoda halpatyövoimaa, minkä vuoksi on käytettävä muita keinoja.

Suurilla kansainvälisillä toimistoilla on käynnissä jatkuvat koulutusohjelmat uusien alalle tulevien kouluttamiseksi. Kouluttajat saavat tästä oman koulutuspakkonsa tunnit. Lisäksi pidetään erilaisia koulutukseksi naamioituja urheilu- ja joulupäiviä.

Kaikissa ammateissa jokainen ammattimaisesti toimiva pitää itseään ajan tasalla itselleen tärkeistä muutoksista omalla alallaan. Tilintarkastuksessa se on välttämätöntä pelkästään, koska tarkastajilla on henkilökohtainen taloudellinen vastuu tekemästään työstä ja siitä, ettei ole havainnut tarkastuskohteessaan olleita puutteita ja virheitä. Mihin sen lisäksi tarvitaan yleistä koulutuspakkoa?

Pakkokoulutusta kesäisessä Tukholmassa – astu laivaan

Tilintarkastajien yhdistys mainostaa, että jäsenkoulutuksen avulla voidaan täyttää PRH:n jatkuvan koulutuksen vaatimukset. Yrittäminen ei yleensä ole näin helppoa. Valtio määrää työn ja ammatin menettämisen uhalla pakkokoulutuksen, josta kouluttajat tekevät isot rahat, vaikkei juuri kukaan pakkokoulutuksen antia tarvitse mihinkään. Kokeneet tilintarkastajat osaavat kouluttajiaan paremmin työssään tarvitsemansa tiedot. Mutta sehän ei sosialistisessa Suomessa riitä.

Katsotaanpa elo-joulukuun 2017 koulutus. ”Jäsenkoulutus: Matkaseminaari Tukholmaan. Lähde mukaan perinteiselle seminaarimatkalle kesäiseen Tukholmaan!”. ”Tule perinteisille Kesäpäiville kuulemaan ajankohtaisista aiheista ja tapaamaan kollegoita!”

En ole koskaan tarkastanut säätiöitä. Kahta asuntoyhtiötä olen 2000-luvulla tarkastanut asiakkaiden painostuksesta ja niistäkin luovuin, koska ne eivät ole innostavia kohteita, päinvastoin. Miksi siis osallistuisin niitä käsitteleviin koulutuksiin? 

Kaikkein tärkeintä onkin osallistua jäsenkoulutuskiertueeseen, jonka aiheita ”ovat tilintarkastuksen suunnittelu, keskeiset tarkastustoimenpiteet ja dokumentointi”. Nuo joka vuosi kiristyvät sisällöt ovat tilintarkastuksen tärkeimmät kohteet tilintarkastajien valvonnassa. Koskahan taksinkuljettajat pakotetaan autonajon suunnittelukurssille.

Entä ”Verotarkastus 2017 – valmistaudu ja vältä sudenkuopat!” – tärkeä kurssi, jos siirtyy verotarkastajaksi. Kurssin jälkeen voi mennä 5–10 vuotta kunnes verotarkastajat tulevat, mutta voihan kurssin käydä joka vuosi uudestaan. Jokainen kirjanpitäjä ja tilintarkastaja oppii yhdestä asiakkaan verotarkastuksesta enemmän kuin mistään videokoulutuksesta.

Tilintarkastajien yhdistys on väärillä poluilla. Sen sijaan, että se kouluttaa, miten välttää sudenkuopat, yhdistyksen pitää opastaa ja painostaa verohallintoa, ettei näitä sudenkuoppia rakenneta.

Turhaan, aivan turhaan

On satoja ammattitilintarkastajia, jotka keskittyvät vain pienten yritysten tarkastamiseen. Ei heillä ole IFRS- eikä konsernitilinpäätöstarkastuksia, ei rahoitusinstrumentteja eikä siirtohinnoittelun dokumentointia koskaan. Tietosuoja-asetusten vaatimukset eivät ole tarkastuskohteita.

No, ehkä tilintarkastajien yhdistyksen kaikille avoimet koulutukset antaisivat oikeuden jatkaa tilintarkastajana. Listayhtiöt. Yritysvastuu. IFRS-konsernitilinpäätös. Yritysjärjestelyt. On kiva olla noiden asioiden mestari, vaikkei niihin koskaan työssään törmääkään.

Olen ollut kahdessa kansainvälisessä tilintarkastajien maailmankongressissa, toisessa luennoijana. Paikalle pohjoismaista tuli useita KHT-tilintarkastajia, joita kiinnosti enemmän Tokion ja Washingtonin nähtävyydet kuin itse kongressin anti. Monille kongressi jäi vain kurssiaineiston hakemiseen ilmoittautumisen yhteydessä. Tärkeintä oli tuntien ropiseminen.

Puolen päivän kiperiä poistoeroja käsittelevän koulutuksen jäsenhinta tilintarkastajille on 399,50 euroa. Tässä kaikille ilmainen, 10 sekuntia kestävä koulutus. ”Pienissä ja keski­suurissa yrityksissä ei poistoeroja pidä käsitellä lainkaan. Ne vain työllistävät ja sekoittavat aivan turhaan.” Vuosittain keskimäärin vaadittavat 40 tuntia turhaa koulutusta maksavat 4 000 euroa. Siinä saa tarkastaa monen pienen yrityksen tilinpäätökset koulutuksen maksamiseksi. Mafiamaksuja? Pakkotyötä ensin koulutettavana kuusi työpäivää, sitten viikko kaksi koulutusrahojen keräämiseksi asiakkailta. Ihme, että Suomessa on työttömiä lainkaan, koska mitään ei enää saa tehdä ilman tulityökorttikoulutusta.

Osaajien osaamattomat valvojat

Valvojat istuvat norsunluutorneissaan ja vertaavat pikkutarkkoja sääntöjä jokaisen valvottavan kohdalla erikseen. He ovat byrokratian mestareita. Heidän turvallisen työpaikkansa palkka on suurempi kuin useimpien valvottaviensa. Mutta itse asiasta he eivät tiedä höläyksen pöläystä. Valvojiksi alkavatkin he, jotka eivät oikeissa töissä pärjää. Valvojilla on omat pakkokoulutuksensa Etelä-Koreaa myöten. Ei sentään Pohjois-Koreaan, vielä.

Kun tilintarkastuspakon rajaa korotetaan, loppuvat satojen tarkastajien työt. Myös valvojia tarvitaan vähemmän. Pienten yritysten tarkastajista jäävät jäljelle he, joilla on aidosti annettavaa asiakkailleen. Sen vaatimaa ammattitaitoa ei opeteta millään kurssilla, koska todellisen osaamisen oppii vain käytännön työssä.

Vetoomus taloushallinnon ammattilaisille

Taloushallintoliitto ja tilitoimistot. Tilintarkastusala on tuhottu. Alalla on jo töissä sukupolvi, joka luulee, että nykyinen meno ja meininki on se ainoa oikea. He eivät tiedä paremmasta. Älkää tuhotko tilitoimistoalaa vastaavin vaatimuksin.

En ole koskaan tavannut tilintarkastajaa, joka ylistäisi uusien sääntöjen tuoneen valaistuksen hänen työlleen. Joka kertoisi, kuinka paljon parempi ihminen hän on uudistusten jälkeen. Sitä enemmän olen kohdannut kollegoja, jotka puhisevat ja puhkuvat täyttäessään tilintarkastajien työpapereita. 

Työelämä ei ole enää kivaa. Isoveli Brysselistä valvoo jokaista askelta. Jos et hyppää jorpakkoon, kun isoveli käskee, et ole enää kelpoinen EU-kansalainen. 

Jonkun pitää nousta ylös ja huutaa ”Keisarilla ei ole vaatteita”. 





Kirjaudu sisään
LukijapalvelutMediakorttiYhteystiedotPalaute