23. lokakuuta 2017

Seura meitä Facebookilla Seura meitä Twitterilla Tilaa syöte

Share/Save
Kalle Kyläkallio
Kalle Kyläkallio
23.8.2017

Korkein oikeus on antanut ennakkoratkaisun KKO 2016:82. Rahtiliikennettä harjoittanut A Oy oli ostanut polttoainetta B Oy:ltä velaksi siten, että ostot oli maksettu luottokorteilla. Tässä luotollisessa kaupassa oli ollut 182 772 euron määräinen luottoraja, ja kaupan jatkuminen oli edellyttänyt aikaisempien luottokorttilaskujen maksamista luotto­rajan puitteissa. A Oy oli maksanut laskuja osin niihin merkittyinä eräpäivinä ja pääosin enimmillään muutaman viikon viiveellä eräpäivistä. Osapuolten välinen laskutus- ja maksukäytäntö oli jatkunut olennaisilta osin muuttumattomana A Oy:n konkurssiin asettamiseen asti, ja se oli vastannut myös sitä käytäntöä, jota noudatettiin yleisesti kuljetusalalla tapahtuvassa luotollisessa polttoaineen myynnissä. B Oy:lle oli jäänyt konkurssissa saatavaa A Oy:ltä 95 997,26 euroa.

TakSL 10 §:n mukaan velan maksu myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen määräpäivää peräytyy, jos velka on maksettu epätavallisin maksuvälinein tai ennenaikaisesti taikka määrällä, jota pesän varoihin nähden on pidettävä huomattavana. Maksu ei kuitenkaan peräydy, jos sitä voidaan pitää olosuhteet huomioon ottaen tavanomaisena.

Korkein oikeus totesi, ettei yksiselitteistä ja kaikkiin tilanteisiin sopivaa määritelmää maksujen tavanomaisuudesta voida antaa. Kuitenkin lähtökohtaisesti vain sellaiset objektiivisesti arvioiden epä­tavanomaiset maksut, joiden voidaan olettaa olevan yhteydessä velallisen maksukyvyttömyyteen ja tulevaan konkurssiin, peräytetään TakSL 10 §:n nojalla konkurssipesään. Maksujen tavanomaisuutta tulee arvioida ottamalla huomioon osapuolten välinen liikesuhde ja olosuhteet kokonaisuudessaan. Kokonaisarvioinnissa voidaan kiinnittää huomiota esimerkiksi osapuolten välisessä liikesuhteessa ja kyseisellä alalla yleisesti noudatettuihin maksukäytäntöihin sekä siihen, kuinka tarpeellisia maksut ovat olleet ja kuinka välittömästi ne ovat liittyneet velallisen liiketoiminnan jatkamiseen. Merkitystä voidaan antaa myös sille, onko maksun saajaa suosittu muiden velkojien kustannuksella.

Korkein oikeus arvioi tässä tapauksessa maksujen tavanomaisuutta seuraavasti: A Oy ja B Oy ovat olleet pitkäkestoisessa liikesuhteessa, jossa on noudatettu kuljetusalalla yleistä laskutus- ja maksukäytäntöä luotollisesta polttoaineen myynnistä. Uusien polttoaineostojen tekeminen on edellyttänyt aikaisempien luottokorttilaskujen maksamista luottorajan puitteissa, ja A Oy on maksanut laskut pääosin enimmillään muutaman viikon viiveellä eräpäivistä. Noudatettu laskutus- ja maksukäytäntö on pysynyt olennaisilta osin muuttumattomana A Oy:n konkurssiin asti.

A Oy:n harjoittama kuljetusliiketoiminta on perustunut ajoneuvojen käyttämiseen rahtiliikenteessä. Tätä liiketoimintaa ei ole voitu harjoittaa ilman polttoainetta. Polttoaineen toimittaja B Oy:n saamat maksut ovat siten välittömästi liittyneet A Oy:n päivittäiseen, normaaliin liiketoimintaan ja sen jatkamiseen. B Oy:n saamat maksut ovat kohdistuneet jo aikaisemmin syntyneeseen velkaan ainoastaan vahvistetun luottorajan puitteissa eikä luoton määrää ole pyritty olennaisesti vähentämään takaisinsaantiaikana, vaan lyhennyksiä vastaavalla määrällä on hankittu uutta polttoainetta. B Oy:lle on suoritusten jälkeenkin jäänyt konkurssissa saatavaa noin 100 000 euroa.

Korkein oikeus katsoi edellä mainituilla perusteilla, että B Oy:n saamat maksut olivat kokonaisuutena arvioiden olleet osa A Oy:n tavanomaista liiketoimintaa eikä niillä oltu osoitettu olevan yhteyttä A Oy:n maksukyvyttömyyteen ja sittemmin alkaneeseen konkurssiin. A Oy:n tekemät maksut B Oy:lle olivat siten olleet TakSL 10 §:ssä tarkoitetuin tavoin olosuhteet huomioon ottaen tavanomaisia eivätkä ne siten olleet peräytettävissä konkurssipesään. 





Kirjaudu sisään
LukijapalvelutMediakorttiYhteystiedotPalaute