23. toukokuuta 2017

Seura meitä Facebookilla Seura meitä Twitterilla Tilaa syöte

Share/Save
22.1.2014

Miksi kansantalouden tila on Suomessa ja koko euroalueella niin surkea? Julkinen munkki­latina laman syistä ja seurauksista on monimutkaista ja hienojen määritysten sekamelskaa. Kun asiaa tarkastelee suomalaisen teollisuusyrityksen kautta, asiaan saadaan ihan järkevä selitys.

Kaiken pahan alku ei ole Lehman Brothersien romahdus vuonna 2008, vaan euron mukanaan tuoma rahan liian halpa hinta. Se loi perustan talouden ylikuumenemiselle. Julkinen velka lisääntyi, vaikka talous pyöri ylikierroksilla. Tästä voi päätellä, ettei ole mitään keinoa palauttaa terveen kansantalouden tilaa. Ja siksi jokaisen yrittäjän tulee keskittyä vain oman yrityksensä ja perheensä selviytymiseen.

Vuonna 1993 käytetty 12 kuukauden viitekorko helibor oli 10,3 %. Suomen voittaessa toukokuussa 1995 jääkiekon maailmanmestaruuden, oli korko laskenut 6,5 prosenttiin. Kansantalouden elpyminen oli jo vauhdissa.

Euroon siirryttiin vuonna 2002. Vuonna 2007, kun taloudet olivat jo ylikuumentuneet, 12 kk euribor oli laskenut 4 prosenttiin. Vuoden 2013 lopussa se on 0,5 %, mikä ei kata edes inflaatiota. Säästäväiset ihmiset maksavat verojen lisäksi yhteiskunta­vastuutaan luopumalla säästöistään tuhlailevan yhteiskunnan hyväksi.

 

Halpa raha aiheutti ylikuumenemisen

Euron myötä rahasta tuli liian halpaa. Samalla euron takia euromaiden korkoerot katosivat. EKP hyväksyi euromaiden velat vakuutena pankeille. Velkaantuneemmat ja vähemmän tuottavat maat saivat EKP:n tietoisesti rakentaman kannustimen avulla lainaa samalla hintaa kuin paremmin hoidetut euromaat.

Se johti ennennäkemättömään tuhlailuun ja valtaviin investointeihin, jotka rahoitettiin velaksi. Mitään pidikkeitä ei ollut. Sekä yritykset että julkinen sektori aloittivat tuhlailun koko euroalueella. Espanjaan rakennettiin miljoona asuntoa, jotka melkein kaikki ovat edelleen tyhjinä.

Rakennussektorilla tehtiin poliitikkojen rakastamia infra- ja rakennushankkeita: Kerava–Lahti-junarata, moottoritie Kotkaan ja Muurlasta Paimioon, Kehärata, Kehätien laajennukset, Musiikkitalo. Kun hulluina vuosina kävi missä päin Suomea tahansa, julkinen rakentaminen oli suureellista. Infrahankkeiden tekeminen korkeasuhdanteessa on suurinta tyhmyyttä, mitä julkinen valta voi tehdä.

Rakennusalalle tuli satoja uusia toimijoita, jotka ostivat itselleen laitteita ja koneita. Kaikki velaksi. Rahoittajina olivat rahoitusyhtiöt, jotka velan vakuudeksi ottivat ostetut koneet. Konekauppiailta revittiin kaikki irti, mitä saatiin. Toimijat olivat uusia suomalaisia yrittäjiä ja yrityksiä, jotka putosivat tyhjän päälle kun savijaloille rakennettu korttitalo maailmanlaajuisesti romahti.

Ylikuumeneminen näkyi bruttokansantuotteen kasvussa. Euroaikana kasvu nousi 2 prosentista viimeisen hullun vuoden 2007 5,3 prosenttiin. Sen jälkeen on kuusi vuotta menty alamäkeä ja kansantuote on alempana kuin kuusi vuotta sitten. Kaikki mikä nousee, tulee myöskin alas.

 

Romahduksen ensi vaihe oli liian lyhyt

Suomen hallitus aloitti velkaelvytyksen, jolla tilanne saatiin näennäisesti rauhoitettua. Rahoitusyhtiöt kärvistelivät osamaksurästien ja leasingmaksujen viiveiden kanssa, koska kaikki pelkäsivät ottaa syliinsä myytyjä koneita. Lama mukama voitettiin ja aloitettiin uusi tuhlailun aika. Kun tyhjää täynnä olleeseen ilmapalloon puhalletaan lisää ilmaa, on selvää, että kaikki tulee syliin. Kyse on vain ajasta.

Nyt kansantaloutta siivotaan konkurssien kautta samalla tavalla kuin 1990-luvulla. Suomi on investoinut itsensä tuhoon. Konkurssia yritetään siirtää hinnalla millä hyvänsä. Siksi tehdään liian halvalla. Monet suomalaiset yrittäjät ovat joutuneet velkaorjuuteen ja tekevät ilmaiseksi töitä yhteiskunnan eteen.

Kuljetus- ja rakennusalalla liian halvat hinnat johtavat siihen, ettei yritys pysty maksamaan kaikkia velvoitteitaan. Kun arvonlisäverot jäävät maksamatta, valtio hakee yrityksen konkurssiin. Koneet siirtyvät käytettyinä toisille, joskus samalle yrittäjälle. Jotkut pääsevät velkasaneeraukseen. Näin liian halpojen hintojen kierre jatkuu ja alunperin hyvin asiansa hoitaneet yrityksetkin joutuvat vaikeuksiin.

Maa on täynnä toimintakelpoisia koneita ja laitteita, joten uusi ei mene kaupaksi. Hullujen vuosien myyjien hulppeat bonustulot ovat muuttuneet työttömyyspäivärahoiksi. Jos melkein ilmaista rahaa ei olisi ollut saatavilla, ei ylikapasiteettia olisi päässyt syntymään.

Piharemonttia odottava omakotitaloasukas voi olla tästä eri mieltä, koska häneltä laskutetaan suolaisesti ja työt tehdään milloin ehditään. Tämä johtuu siitä, että koneiden velat maksetaan isoilla töillä nollakatteella ja leipä revitään yksityisiltä kansalaisilta.

 

Alhaisen koron takia lainahanat kiinni

Euroopan keskuspankki yrittää saada vauhtia investointeihin ilmaisella rahalla. Kun lainasta ei saa korkotuottoja, pankit eivät voi luotottaa yrityksiä. Osa lainoista muuttuu aina luottotappioiksi. Jos pankin marginaali on 2 %, siitä suuri osa menee pankin omiin kuluihin. Teoriassa joka 50. laina voi mennä luottotappioksi, jotta pankki voisi pysyä pystyssä. Jos korkomarginaali olisi 5 %, joka 20. laina voi mennä luottotappioksi pankin kaatumatta.

Tai ajan mukaan laskettuna. Jos marginaali on 2 %, pankki saa omansa korkoina 50 vuodessa, 5 %:n marginaalin 20 vuodessa. Jos yritys pysyy pystyssä 20 vuotta hoitaen korot, voi se mennä konkurssiin ilman, että pankki kaatuisi mukana.

 

Rahalla ei ole hintaa...

Euroon siirryttäessä asuntojen reaalihintaa voidaan kuvata sadalla. Vuoden 2013 alkuun mennessä asuntojen reaalihinnat olivat nousseet Helsingissä 42,7 %. Hintojen nousuun ovat eniten vaikuttaneet halpa korkotaso ja pitkät laina-ajat. Ne eivät tulleet asukkaiden hyödyksi, vaan ne nostivat asuntojen hintaa. Hyötyjinä rakennusyhtiöt, sijoitusasuntoja hankkineet, asuntojen vuokraajat ja vanhojen asuntojen omistajat.

Asuntolainojen korkotaso vuoden 2013 lopussa oli 2,3 %. 20 vuoden laina-ajalla halvalla korolla asukas maksaisi 142 700 euroon nousseesta asunnostaan 179 600 euroa. Jos reaalihinnat eivät olisi nousseet, olisi 100 000 euron asunnon kuukausimaksu vain 100 euroa suurempi, jos korko olisi prosenttiyksikön korkeampi 3,3 %. Asunnon ostaja maksaisi asunnostaan 12 vuodessa 122 700 euroa, eli miltei kolmanneksen vähemmän. Elämään tulisi kahdeksan pankinrenki-vapaata vuotta enemmän.

 

... paitsi verojen maksun viiveessä

Valtio käyttää oman vastuunsa kantavia kansalaisiaan kohtaan kovempaa kättä kuin pimeyden ajan kuninkaat. Tosin samaan aikaan se antaa ilmaisen elämän sadoille tuhansille kansalaisille ja ulkomaalaisille.

Yrittäjiä voidaan kurittaa. Sikakorko ja ulosottouhka ovat tehokkaampia kuin ruoskat orjapiiskureilla. Ei riitä, että verojen korko on markkinakorkoihin verrattuna riistoa, sen vaikutusta tehostetaan verovähennyskelvottomuudella. Eikä valtio odota, se ottaa omansa ennen kuin yrittäjillä itsellään on vastaava raha käytössä. Jos edes jotain kohtuullisuutta yhteiskunnassa olisi, myynnistä suoritettava arvonlisävero määräytyisi maksupäivän, eikä laskutuspäivän mukaan.

 

Riskien hallintaa

Parasta riskien hallintaa on investoida tulorahoituksen puitteissa. Aina se ei ole mahdollista. Joka tapauksessa se johtaa kansantalouden hitaampaan kasvuun. Valtio voisi helpottaa tulorahoituksen käyttöä kassavirtaverotuksella ja huomioimalla verojen ja maksujen maksuajoissa sen, milloin veroja vastaavat tulot ovat yhtiön käytössä. Yritystukia vähentämällä voidaan alentaa yritysten riskejä, koska kynnys investointien tekemiseen nousee.

 

Älä investoi halvan rahan innoittamana

Kun rahaa tulee ovista ja ikkunoista ja raha on halpaa, ihmiset sokeutuvat. Valtio on jakanut miljoonia, satoja miljoonia, ympäri maailman kaikkeen tärkeään. Eikä jarrua ole painettu, kaasua sitäkin enemmän. Salon kaupungissa tuhlattiin Nokia-tulojen myötä kaikkeen mahdolliseen. Perustettiin uusia virkoja, tehtiin Veturitallia, korotettiin palkkoja.  Kun Nokia ei enää toiminut sampona Salossa, ei ollut mitään sukanvarressa. Alkoi hirmuinen velkaantuminen.

Realismin taju katoaa kaikkialla helpon rahan takia. Kaupungit laskevat, että voidaan ottaa lisää velkaa, koska halvan koron takia säästetään miljoonia korkomenoissa. Eläkevakuutusyhtiön johtajat ostavat vakuutettujen piikkiin avomallisia urheiluautoja, kun elämässä pitää olla kivaa.

Samanlaiseen tuhlaukseen sortuvat myös monet yrittäjät. Onnellisia ovat tänään ne yrittäjät, jotka eivät investoineet velaksi suuren kasvun huumassa. Yrittäjän tuli olla tahdonlujaa tekoa, jotta pystyi heittämään kaikki halpaa rahaa tyrkyttäneet seireenilaulajat ovesta ulos ilman nimiä papereissa.
Ihminen, joka on elänyt kullassa ja mirhamissa ei pysty luopumaan liiallisuudesta. Konkurssin tehneen yrittäjän on pakko, mutta julkisella sektorilla ovat puskurina veronkorotukset ja velkaantuminen. Siksi tuhlaajapojan meno jatkuu. Niin kauan kunnes rysähdetään kivimuuria päin.

 

Ihminen on kekseliäs

Liika raha laiskistaa. Kun rahaa on liikaa, otetaan hullun riskejä, joita ei niukka raha mahdollista. Rahan niukkuus johtaa tarmokkuuteen, ahkeruuteen ja kekseliäisyyteen.

Kun suuret yritykset pitävät pieniä korottomana pankkinaan pitkien maksuaikojen avulla, on turha kiukutella. Vielä turhempaa on odottaa, että yrittäjäjärjestöt tai päättäjät tekisivät asian eteen jotain. Keksin yhdelle asiakkaalleni yksityisen factoringin. Markkinaehtoinen factoringrahoitus on kallista ja siihen liittyy paljon byrokratiaa. Siksi laskut, tai vain muutama niistä, voidaan myydä mummolle, vaarille tai muulle läheiselle. On parempi, että pankkitilillä nollakorolla oleva raha tuo läheisille korkotulon ilman riskiä (ok, toki luottotappioriski tähän liittyy). Yritys saa rahan heti käyttöön pienellä rahoituskululla ja rahan lainannut saa rahansa aikanaan kun lasku maksetaan.

 

Liian rahan tuhovoima

Yhteiskunta ei juurikaan voi poliittisilla päätöksillä saada kansantaloutta kuntoon. 1990-luvun lamasta Suomen pelasti Nokia.  Devalvaatiolla oli vaikutuksensa vientiin. Siitä kymmenet tuhannet yrittäjät maksoivat kovan hinnan, monet oman henkensäkin.

Mutta kansantalouden voi tuhota yhdelläkin päätöksellä. Euroalueen tuhon siemen kylvettiin jo silloin kuin eurosta sovittiin. Päätös johti lukuisiin lumivyöryihin, jotka voimistuivat eteenpäin mennessään. Missään ei ole ollut keinoja vyöryn pysäyttämiseen.

Maailma on täynnä talous- ja yhteiskuntatieteilijöitä, joiden olisi pitänyt ymmärtää missä mennään. Muutamat tiesivät, mutta ahneus jyräsi heidät alleen. Kun voitot ovat omia ja tappiot sosialisoidaan, synnytetään moraalikato, joka tuhoaa kaiken alleen.

 

Money, money, money
Money, money, money
Must be funny
In the rich man’s world
Money, money, money
Always sunny
In the rich man’s world
Aha-ahaaa
All the things I could do
If I had a little money
It’s a rich man’s world

Sanat: Andersson, Ulvaeus, Kotliar

 

Pauli Vahtera
pauli.vahtera@welho.com

 

 

Antti Soro
Antti Soro | 23.5.2017




Kirjaudu sisään
LukijapalvelutMediakorttiYhteystiedotPalaute