23. toukokuuta 2017

Seura meitä Facebookilla Seura meitä Twitterilla Tilaa syöte

Share/Save

On ollut mielenkiintoista seurata lähes kymmenen vuoden ajan epätoivoiselta näyttänyttä yritystä löytää EU:n taloushallinnon osalta hyvin erilaisissa jäsenmaissa yhteinen käsitys tai edes kompromissi siitä, minkälainen tilinpäätössääntely olisi hyvä pienyrityksissä.

Tavoitteena oli saada yritysten hallinnollista taakkaa kevennettyä laatimalla yhteiset pakottavat tilinpäätöksen sisältöä koskevat säännöt EU-jäsenmaihin. Erityisesti huomion kohteena olivat pienyritykset. Pakollisia säännöksiä ei koskaan tullut ja jäsenvaltiot voivat nyt itse arvioida, onko tarkoituksenmukaista ottaa käyttöön direktiiviin sisältyvät mikroyrityksiä koskevat säännökset.

Mikäli direktiivin sallima optio mikroyritysten tilinpäätössäännöistä otetaan käyttöön vaikkapa Suomessa vuonna 2015, julkistettavien tilinpäätösten talousinformaation sisältö olisi tilinpäätöksen lukijalle lähes merkityksetön. Tämän kokoluokan  yrityksiä on noin 95 prosenttia suomalaisesta yritystoiminnasta.

Kolmen rivin tase ei paljon tietoa tarjoaisi. Käytännössä tilikauden aikana syntyvä talousinformaatio yhdisteltäisiin ja summattaisiin tasetileiltä muutamalle koontitilille. Missähän se hallinnollisen taakan keventyminen tällöin oikeastaan tapahtuu?

Jos pääsääntönä Suomessa olisivat tällaiset tilinpäätökset, joiden käytettävyys ja tieto­sisältö ei sisällä oikeita ja riittäviä tietoja, johtaa se väistämättä byrokratian kasvuun. Erilaisia raportteja jouduttaisiin tuottamaan eri tarpeisiin vaikkapa rahoittajille ja verottajalle, jotta tarvittavat tietotarpeet voitaisiin tyydyttää. Parempi vaihtoehto on yhtenäiset ja kerralla oikeat ja riittävät tiedot, joilla voidaan tyydyttää perustietotarpeet. Muuten joudutaan ojasta allikkoon.

Jos kyseessä on mikroyritystä suurempi pieni yritys, direktiivi määrää tilinpäätöksen sisällön suomalaiseen hyvään käytäntöön nähden varsin soveliaaksi. Miksi siis pitäisi jakaa pienyritykset tilinpäätöksen sisällön suhteen pieniin yrityksiin ja mikroyrityksiin siten, että joudutaan soveltamaan aivan erilaisia lähtökohtia ja sisältövaatimuksia?

Suomessa on kirjanpitolainsäädännössä ollut vahva yhtenäissääntelyn periaate, jolla on luotu  yhteiset pelisäännöt eri kokoisille ja eri yhtiömuotoisille yrityksille. Pienet yritykset ovat saaneet tarkoituksenmukaiset helpotukset, joten tarpeetonta työtä on voitu välttää. Lähtökohta on ollut toimiva.

Joutuukin kysymään, miksi Suomi ottaisi käyttöön EU:n kompromissidirektiiviin, kun nähdään, että sen ainoa päätavoite eli hallinnollisen taakan keveneminen ei toteudu. Päinvastoin hallinnollinen taakka kasvaisi, kun järjestelmä kokonaisuudessaan monimutkaistuisi.

 

Juha Ahvenniemi
juha.ahvenniemi@taloushallintoliitto.fi

 

Antti Soro
Antti Soro | 23.5.2017




Kirjaudu sisään
LukijapalvelutMediakorttiYhteystiedotPalaute