23. toukokuuta 2017

Seura meitä Facebookilla Seura meitä Twitterilla Tilaa syöte

Share/Save

Korkein oikeus on antanut mielenkiintoisen ennakkopäätöksen KKO 2015:46, jossa kysymys oli sen tulkinnasta, keitä henkilöitä voitiin pitää kuolinpesän osakkaina. Kysymys oli siitä, että aviopuolisot A ja B olivat määränneet keskinäisessä testamentissaan, että toisen heistä kuoltua leski sai käyttöoikeuden ensin kuolleen omaisuuteen ja että heidän omaisuutensa oli molempien kuoltua jaettava lain mukaan. A kuoli ensin ilman rintaperillisiä. Kysymys oli siitä, voitiinko A:n sukulaisia testamentin perusteella pitää A:n kuolinpesän osakkaina ja siten hyväksyä heidän hakemuksensa pesänselvittäjän ja pesänjakajan määräämiseksi A:n kuolinpesään.

Korkein oikeus lähti ratkaisussaan liikkeelle siitä, että arvioitaessa sitä, olivatko C ja hänen myötäpuolensa A:n kuolinpesän osakkaita, merkityksellistä oli se, oliko edellä mainittua testamenttia perusteltua tulkita niin, että C ja hänen myötäpuolensa olisivat sen nojalla saaneet omistusoikeuden A:n jäämistöön. KKO totesi, että edellä mainittujen määräysten lisäksi testamenttiin sisältyi vielä ehto, jonka mukaan lesken tehtävänä oli huolehtia ensiksi kuolleen velkojen ja muiden velvoitteiden täyttämisestä.

KKO totesi, että testamentin selvän sanamuodon mukaan A:n ja B:n lakimääräiset perilliset olivat oikeutettuja perimään puolisoiden omaisuuden vasta molempien puolisoiden kuoltua. Merkityksetöntä tämän arvioinnin kannalta oli se, ettei testamentissa ollut määrätty ensiksi kuolleen puolison omaisuuden omistajasta lesken elinaikana. KKO totesi, että tällainen määräys ei ollut välttämätön eikä sellaisen puuttuminen merkinnyt sitä, että vastoin testamentissa nimenomaisesti määrättyä A:n perilliset perisivät A:n ennen kuin molemmat puolisot olivat kuolleet, eikä edes sitä, että heidän perintöoikeutensa ajankohta olisi tulkinnanvarainen.

KKO tulkitsi asiaa siten, että myös pesänselvitykseen liittyvä määräys lesken velvollisuudesta huolehtia kuolinpesän velvoitteista viittasi osaltaan siihen, että testamentin tekijät eivät olleet pitäneet toimitusmiehen määräämistä tarpeellisena vielä lesken eläessä. 

Korkein oikeus päätyi siihen, että testamentin sanamuoto ja sen sisältö kokonaisuudessaan huomioon ottaen voitiin pitää varsin selvänä, että A ei ollut halunnut antaa perillisasemassa oleville sukulaisilleen kuolinpesäänsä sellaista asemaa, joka oikeuttaisi heidät lesken elinaikana osallistumaan kuolinpesän yhteishallintoon tai vaihtoehtoisesti vaatimaan kuolinpesän luovuttamista pesänselvittäjän hallintoon eikä myöskään esittämään pesän jakamiseen liittyviä vaatimuksia. C ja hänen myötäpuolensa eivät A:n testamentin perusteella olleet A:n ­kuolinpesän osakkaita. Johtopäätös oli sillä tavoin selvä, ettei C:n ja hänen myötäpuolensa oikeus ollut KKO:n mielestä millään tavoin riidanalainen. 

Tapaus osoittaa, että kysymys siitä, onko kuolleen henkilön perillinen välttämättä hänen kuolinpesänsä osakas, on joskus hyvinkin tulkinnanvarainen. KKO:n ratkaisu linjaa hyvin tätä problematiikkaa. 

 

Harri Vento 

OTT, asianajaja

 

Antti Soro
Antti Soro | 23.5.2017




Kirjaudu sisään
LukijapalvelutMediakorttiYhteystiedotPalaute