23. elokuuta 2017

Seura meitä Facebookilla Seura meitä Twitterilla Tilaa syöte

Share/Save

Kuten tunnettua, erään varsin tavanomaisen rukouksen ytimessä on pyyntö saada tänä päivänä oma osuutensa jokapäiväisestä leivästä.

Tätä Isä meidän -rukouksen kohtaa selittäessään keskiajan suurimpiin oppineisiin kuulunut Tuomas Akvinolainen pohdiskeli, että on sellaisiakin ihmisiä, jotka kantavat huolta asioista, jotka tapahtuvat vasta vuoden kuluttua. Luen Tuomaan rivien välistä pientä torumista.

Jeesuksen opettaman rukouksen fokus on tässä päivässä ja siinä mitä me juuri tänään tarvitsemme.

Ehkä työtäkään ei kannattaisi ajatella kovin monimutkaisena asiana. Hyvinvoinnin, ilon, motivaation ja innostumisen salaisuus on siinä, että minulla juuri tänään on hyvä, merkityksellinen ja mielekäs työpäivä.

Työelämä ei tarkoitakaan mitään sen ihmeellisempää ja monimutkaisempaa kuin minun elämäni töissäni tänään: miten ymmärrän tehtäväni ja asiat, joita eteeni tulee, millaisia tunteita ne minussa herättävät ja kuinka motivoitunut olen tekemään sitä mitä teen.

Harvardin yliopistossa tehtiin joitakin vuosia sitten pitkäkestoinen tutkimus, jossa seurattiin päivittäin 238 työntekijän omaan työhönsä liittyviä fiiliksiä. Koehenkilöt valittiin seitsemästä eri työpaikasta erilaisista tehtävistä. He pitivät yksinkertaista työpäiväkirjaa, jossa heidän oli määrä päivittäin kuvata yhtä työpäivän aikana mieleen jäänyttä asiaa tai tapahtumaa.

Päiväkirjamerkintöjä kertyi monitieteisen tutkimusryhmän analysoitavaksi kaikkiaan 12 000. Yhdessä kolmasosassa päiväkirjanpitäjä oli onneton, huonosti motivoitunut tai sekä onneton että huonosti motivoitunut. Aika usein koehenkilöt ilmaisivat turhautumista, ylenkatsetta tai inhoa.

Tutkimusta johtanut professori Teresa Amabile summasi tärkeimmäksi tutkimustulokseksi sen, että juuri tällä sisäisellä jokapäiväisellä työelämällä on olennainen vaikutus työntekijän luovuuteen, tuottavuuteen, sitoutumiseen ja kollegiaalisuuteen. 

Luovien ideoiden todennäköisyys on suurempi sellaisilla työpaikoilla, joissa ollaan onnellisia ja koetaan iloa siitä työstä, jota tehdään. Parasta jälkeä syntyy sellaisilla työpaikoilla, joissa työntekijät ymmärtävät, mitä siellä tehdään ja ovat iloisesti sitoutuneita yhteiseen tekemiseen.

Itse asiassa joissakin asioissa Amabilen johtama tutkimusryhmä tuli myös vallan­kumouksellisiin tuloksiin. Vielä 1990-luvulla erilaisissa johtamisopeissa uskottiin tulosjohtamiseen ja siihen, että parhaat tulokset saadaan aikaan, kun laitetaan työntekijät kilpailemaan keskenään. 

Amabile huomauttaa, että tämä on erittäin tehokas tapa rapauttaa kollegiaalisuutta ja saada työtoverit suhtautumaan toisiinsa vihollisina ja vastustajina.

Amabile muistuttaa, että työssäkäyvät aikuiset viettävät työssään suuremman osan valveillaoloajastaan kuin missään muualla. Siksi työn pitäisi nostaa esiin eikä nitistää ihmisen henkeä. Hän muistuttaa myös, että työntekijän hyvinvoinnin edistäminen ei ole vain eettinen kysymys, vaan se kannattaa myös taloudellisesti.

Mikäli esimiehet ymmärtävät tehtäviinsä kuuluvan myös työntekijöiden jokapäiväisen sisäisen työelämän tukemisen, sillä olisi suuri merkitys monella työpaikalla vaikuttavaan sitoutumiskriisiin ja sitä kautta myös tuottavuuteen.

 

Antti Soro
Antti Soro | 23.5.2017



Kirjaudu sisään
LukijapalvelutMediakorttiYhteystiedotPalaute