28. kesäkuuta 2017

Seura meitä Facebookilla Seura meitä Twitterilla Tilaa syöte

Share/Save

A oli velvoitettu sakon uhalla saapumaan ulosottoselvitykseen ja täyttämään tietojenantovelvollisuutensa. A ei ollut täyttänyt velvollisuuttaan vedoten siihen, että hän saattaisi itsensä ja läheisensä syytteen ja myöhemmin velkojien rikossyytteen vaaraan.

KKO:ssa kysymys oli siitä, oliko A:lla oikeus kieltäytyä tietojenantovelvollisuudesta. A oli asetettu konkurssiin 2004 ja  hänelle oli ennen tätä toimitettu useamman kerran ulosottoselvitys. A oli ollut esitutkinnassa epäiltynä siitä, ettei hän ollut selvittänyt kaikkea omaisuuttaan. Syyttäjä teki A:n petosrikoksesta syyttämättäjättämispäätöksen, koska A:lla oli ollut oikeus vaieta rikosepäilyn kannalta merkityksellisistä tiedoista. A oli käyttänyt vaitiolo-oikeuttaan siltä osin kuin kysymykset liittyivät syyttämättäjättämispäätökseen ja esitutkinnassa olleisiin yhteisöihin. A oli vedonnut oikeuteensa myös seikoista, jotka voisivat johtaa syytetoimiin hänen puolisoaan vastaan, joka oli ollut esitutkinnassa epäiltynä osallisuudesta.

Asiassa ei voitu sulkea pois sitä mahdollisuutta, että A:n sakon uhalla antamat tiedot olivat ­koskeneet vireillä olevaa rikosasiaa ja että ne saattoivat olla merkityksellisiä. Kysymyksessä oli myös merkityksellinen pakkokeino A:n itsekriminointisuojan kannalta.

KKO lähti siitä, että ulosottoselvityksen tarkoituksena on kerätä tietoja velkojen täytäntöön­­panon toteuttamiseksi ja turvata ulosottovelkojien omaisuuden suoja. Ulosottoselvitys ei välittömästi liity esitutkintaan taikka rikosoikeudenkäyntiin. EIT on katsonut, että kaikenlainen pakottaminen ei merkitse oikeudetonta puuttumista itsekriminointisuojaan eikä se sellaisenaan ole esteenä tietojen keräämiseen oikeudenkäynnin ulkopuolella. Tietojen keruu ja rikosprosessi voivat kuitenkin liittyä niin läheisesti toisiinsa, ettei niitä voi pitää erillisinä. 

Tapauksessa toimenpiteet olivat vireillä samanaikaisesti, ja oikeudenkäynnissä A:lle ja hänen puolisolleen vaadittiin rangaistusta menettelystään aikaisemmassa ulosottoselvityksessä. Kysymys olikin siitä, voiko A sulkea pois sen mahdollisuuden, että tietoja käytetään rikosoikeudenkäynnissä näyttönä. 

Ulosottokaaren niin sanottujen palomuurisäännösten tarkoituksena on turvata tietojen saaminen ulosottomenettelyssä velkojen täytäntöönpanoon silloinkin, kun velallinen voi vedota itse­kriminointisuojaan. Toisaalta on turvattava, ettei velallisen ulosottoselvityksen tietoja käytetä itsekriminointisuojan vastaisesti. 

Ulosottoselvitys on salassa pidettävä asiakirja, ja ulosottomies on sisällöstä vaitiolovelvollinen. A:lta vaaditut tiedot olivat sellaisia, ettei ulosottomies saa ulosottokaaren 3 luvun 73 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan luovuttaa niitä siltä osin kuin A on saattanut syyllistyä muuhun kuin ulos­ottomenettelyssä tehtyyn rikokseen.

A oli oikeutettu kieltäytymään todistajana kertomasta seikkaa tai vastaamasta kysymykseen, jos hän ei voi tehdä sitä saattamatta puolisoaan syytteen vaaraan. Ulosottomies ei saa luovuttaa A:n ilmaisemaa tietoa, joka voisi saattaa A:n puolison syytteen vaaraan.

A:ta syytettiin myös sen perusteella, ettei hän olisi ilmoittanut kaikkea omaisuuttaan. Palomuurisäännöksiä sovelletaan lain voimaan tullessa vireillä olleisiin asioihin ja siten myös ennen 1.3.2004 toimitettuihin ulosottoselvityksiin. Näiden tietojen käyttäminen oikeudenkäynnissä A:ta tai tämän puolisoa vastaan estää myös ratkaisussa KKO 2012:45 annettu hyödyntämis­kieltoa koskeva oikeusohje.

KKO lähti siitä, että A:n velkojat voivat saada tiedon seikoista, joista A on sakon uhalla velvoitettu antamaan tieto. Niitä ei voi kuitenkaan käyttää rikoskanteissa. Voimassa olevaan oikeudenkäymiskaareen ei sisälly itsekriminointisuojan vastaisesti hankittujen todisteiden hyödyntämis­kieltoa. Jos rikostuomiossa on nojauduttu näyttöön, jota hankittaessa on loukattu itsekriminointisuojaa, tämä seikka voi perustaa ihmisoikeussopimuksen loukkauksen (KKO 2012:45).

KKO totesi, ettei A:n velvoittaminen antamaan ulosottoselvityksessä häneltä vaadittuja tietoja heikennä itsekriminointisuojan ydinsisältöä hänen osaltaan. Näin A:lla ei ollut aihetta pelätä, että tietoja voitaisiin käyttää hänen tai puolisonsa syytteeseen saattamiseksi tai näyttönä oikeuden­käynnissä heitä vastaan.

Antti Soro
Antti Soro | 23.5.2017




Kirjaudu sisään
LukijapalvelutMediakorttiYhteystiedotPalaute