17. lokakuuta 2017

Seura meitä Facebookilla Seura meitä Twitterilla Tilaa syöte

Share/Save

Laskentatoimen professori Jaakko Honko (1922–2006) työskenteli  Helsingin Kauppakorkeakoulun rehtorina 1969–1980 ja kanslerina 1980–1989. 31-vuotiaan Hongon väitöskirja ”Koneen edullisin pitoaika ja investointilaskelmat”  ilmestyi  1955. Kansainvälisen investointitutkimuksen kautta välittyi näkymä yritysten strategiseen suunnitteluun ja talouspolitiikkaan. Vahva tutkijan identiteetti säilyi läpi vuosikymmenten.  Moni opiskelijapolvi valmistui Hongon opetuksessa.

Tutkimuskontakteihin Hongolla oli kolme tulokulmaa: amerikkalaiset, saksalaiset ja pohjoismaiset verkostot.  Tähän voisi lisätä idänsuhteiden vaikuttajayhteydet. Elämäntyö oli mittava: Honko kirjoitti urallaan 11 kirjaa ja 200 artikkelia ja saavutti akateemisessa maailmassa lähes kaiken mahdollisen: useita kunniatohtoruuksia, Moskovan Plehanovin kansantalousinstituutin kunniaprofessuurin, tiedeakatemioiden jäsenyyksiä, nimikkoluentosarjan, nimikkomitalin ja nimikkorahaston. Berliinin Humboldt-yliopiston taloustieteellisen tiedekunnan jälleenrakentajan roolissa Honko nousi eläkevuosinaan 1990-luvulla kansainvälisen uransa huippupisteeseen. Elämänsä loppumetreillä suomalainen emeritus-kansleri promovoitiin tämän yhdistyneen Saksan symboliksi nousseen yliopiston kunniatohtoriksi.

Akateeminen johtajuus radikaaliaikojen korkeakoulumaail­massa oli oma lukunsa. Kuuluisa London School of Economics jouduttiin mellakoiden vuoksi sulkemaan tammikuussa 1969. Suomessa teekkareiden ja kauppatieteilijöiden yhteinen opiskelijalehti Contactor julisti opiskelijoiden vapauttaneen Harvardin, imperialistisen koneen dynamon. Maailmantuskan rinnalla opiskelijareaktioilla oli syynsä. Rehtorilta löytyi ymmärtämystä sukupolvikysymykseen. Hongon mukaan kysymys ei ollut ensisijassa demokratiasta vaan oikeusturvasta. Vallankumousta Kauppakorkeakouluun ei tullut. Raja pysyi yleisessä ja yhtäläisessä äänioikeudessa: sitä ei voitu hyväksyä. Yhteydet opiskelijoihin säilyivät. Rehtorin asemaan liittyi arvovaltaa ja tiettyä etäisyyttä. Motivointia Honko piti tärkeänä ja vanhemmiten pehmeiden arvojen merkitys korostui: ”kovat asiat näyttävät menevän eteenpäin kuin juna”.

Hongolla oli vaikutusvaltaisia yrityskontakteja. Yhdyspankin hallintoneuvoston puheenjohtajuus 1980-luvulla merkitsi näköalapaikkaa. Monipuolisesti kielitaitoiselle, sodankäyneelle Hongolle kansainvälistyminen oli suuri yhteinen nimittäjä ja mahdollisuuksien luoja. Honko työskenteli  Brysselissä eurooppalaisen ­tohtorikoulutuksen aktiivisena käynnistäjänä ja vaikutti Liikkeenjohdon Instituutin LIFIMin kautta suomalaisen johtamiskoulutuksen kehittämiseen. Toiminta säätiöissä ja rahastoissa merkitsi tutkimusedellytysten luomista uusille polville.

Honko oli Tampereen klassillisen lyseon kasvatteja, ranskalaisuuden ja ranskan kielen ystävä ja taitaja, joka näyttää solahtaneen vaivattomasti Brysselinkin piireihin. Kun Belgian kuningashuoneen kruununperillinen Philippe, nykyinen Belgian kuningas, vieraili Suomessa syksyllä 1990, Jaakko Honko toimi isäntänä ja kierrätti kuninkaallista vierastaan Helsingin seudulla. 30-vuotias prinssi kiitti käsinkirjoitetussa kirjeessään vielä lentokentällä käydystä, työmotivaatiota koskevasta keskustelusta: ”tein keskustelusta muistiinpanoja lentokoneessa ja niistä on minulle hyötyä elämässä.” Hongossa oli karismaa.


Eeva-Liisa Lehtonen 
eeva-liisa-lehtonen@aalto.fi

Jaakko Honko on ollut yksi laskentatoimen tunnetuimmista suoma-laisista professoreista kautta aikojen. Aalto-yliopiston ylikirjastonhoitajan Eeva-Liisa Lehtosen kirjoittama kirja; Kauppatieteiden komea kaari: kansleri Jaakko Hongon elämäntyö on julkaistu kesällä 2014.




Kirjaudu sisään
LukijapalvelutMediakorttiYhteystiedotPalaute