23. toukokuuta 2017

Seura meitä Facebookilla Seura meitä Twitterilla Tilaa syöte

Share/Save
Jaakko Heinimäki
Jaakko Heinimäki
21.1.2016

 Hyvä on vähän vaikea asia. Se tuntuu hiukan lällyltä. Jos joku sanoo, että hän haluaa edistää hyvää ja torjua pahaa, se vaikuttaa jotenkin mitäänsanomattomalta. Sitä kun on niin monenlaista hyvää. Ja pahakin on jokaiselle vähän omanlaistaan.

Jos nyt ajattelee vaikka lempiruokia, niin monet tykkäävät uskomattoman pahoista ruuista, esimerkiksi kaalikääryleistä ja kesäkeitosta. Jotkut taas eivät voi sietää tosi hyviä ruokia, kuten esimerkiksi oliiveja tai valkohomejuustoa.

Moni ajattelee, että moraali on samanlainen makuasia kuin lempiruoka. Jollekin hyvää ja tavoittelemisen arvoista on se, mikä toisen mielestä on pahaa ja kartettavaa – ja toisinpäin.

Eettisissä kysymyksissä harvoin onkaan yhtä kaikenkattavaa ja objektiivista oikeaa ratkaisua. Se ei silti välttämättä tarkoita sitä, että kaikki olisi suhteellista ja että mikä tahansa kanta olisi yhtä hyvä kuin jokin toinen.

Kyse on argumentoinnista. Mikä tahansa kanta voidaan ehkä perustella, mutta mitkä tahansa perustelut eivät välttämättä ole päteviä. Ja vaikka intuitioon kannattaa usein luottaa, pelkkä “musta tuntuu, että” ei useinkaan ole hyvä argumentti monimutkaisissa moraalisissa ongelmissa.

Siinä eettisessä perinteessä, josta eurooppalainen moraaliajattelu nousee, on pidetty tärkeänä oikean näkökulman löytämistä. Etiikan ohjenuorana pidetään vastavuoroisuutta: ei pitäisi tehdä sellaisia ratkaisuja, joita ei voisi hyväksyä omalle kohdalleen. Tämä periaate kulkee “kultaisen säännön” nimellä: kohtele toisia niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Älä tee toisille sellaista, mitä et itse voisi sietää. Oikea näkökulma tarkoittaa heikoimpien näkövinkkeliä. Parasta yhteiskuntaa etsiessä ratkaisevaa ei ole se, kuinka hyvin menee vahvimmilla ja menestyvimmillä. Ratkaisevaa on se, kuinka hyvin heikoimmat jaksavat.

Työpaikalla tämä tarkoittaa sitä, että esimiehen pitäisi mitä tahansa ratkaisua tehdessään pystyä kuvittelemaan itsensä sen ihmisen asemaan, jota tuo ratkaisu kipeimmin koskee. Se tarkoittaa myös sitä, että puhuessasi selän takana mitä vain kenestä tahansa työtoveristasi, olisi hyvä muistaa, että olet itsekin kuka tahansa ja voisit ihan yhtä hyvin olla se, josta puhut selän takana mitä tahansa.

Etiikka ei varsinaisesti ole erityistilanteita varten. Etiikka kuuluu tavalliseen arkeen. Vaikka hyvä tuntuisi vähän lällyltä ja jotenkin mitäänsanomattomalta, siinä on kuitenkin uskomattoman paljon voimaa. Hyvän puolella oleminen saattaa vaatia uskomatonta sitkeyttä ja jääräpäisyyttä.

Uskoakin se vaatii. Hyvä on uskon asia. Moraalin perusedellytys on usko siihen, että hyvä on totta. Tuo usko joutuu usein koetukselle. Meidän on paljon helpompi uskoa siihen, että paha olisi jotenkin perustavampaa kuin hyvä. Kun jollekin käy huonosti, sitä pidetään kovana todellisuutena. Kun jollekin käy hyvin, siihen suhtaudutaan helposti jonkinlaisena irtautumisena kovasta todellisuudesta.

Mutta hyvä, kuulkaa, on vähintään yhtä kovaa todellisuutta kuin paha.

Antti Soro
Antti Soro | 23.5.2017




Kirjaudu sisään
LukijapalvelutMediakorttiYhteystiedotPalaute