Helmi Deal
Yhteiskuntamme tarjoaa tänä päivänä opiskelijoille sekä keppiä että porkkanaa. Pitäisi valmistua nopeammin ja rahoittaa opiskelut lainalla. Opiskelijat ja tutkinnon suorittajat toimivat vastuullisesti ja järkevästi eli he rahoittavat opiskeluaikansa tekemällä töitä – ja valmistuvat pari vuotta ihanneaikataulusta myöhässä.
Nykyisin opiskelijoiden työ- ja opiskelupäivä venyy kaikille mittareilla mitattuna kohtuuttomaksi. En enää ihmettele, miksi meillä on 30-vuotiaita burnout- potilaita ja miksi opiskelut jäävät kesken. Meillä ei ole yhteiskuntana varaa tällaiseen resurssien haaskaukseen.
Aki Kangasharju kirjoitti Ajassa-lehdessä 4/2013, että työn tarjontaa pitäisi lisätä osa-aikatyön avulla. Kangasharjun mukaan Ruotsissa on lisätty osa-aikatyötä ja siihen liittyviä kannustimia, ja maan työllisyysaste on peräti neljä prosenttiyksikköä korkeampi kuin Suomessa. Samalla logiikalla Suomeen voitaisiin luoda jopa 160 000 uutta työpaikkaa. Katkaisemmeko tämän kierteen? Kyllä!
Helmi Deal on ajattelu- ja toimintatavan muutos. Siinä yhdistetään opiskelu ja osa-aikatyö siten, että kaikki voittavat. Mallissa tutkinnon suorittaja perehtyy taloushallintoon sekä oppilaitoksessa että työpaikassa kahden vuoden ajan. Taloushallinnon yritykset saavat jo ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen valmiin kesätyöntekijän. Perusammattitaito opetetaan ennen tutkintotilaisuutta oppilaitoksessa ja sen jälkeen tehdään osa-aikatyötä siten, että tutkinnonosan ammattitaitovaatimukset osoitetaan työpaikalla. Näin koulun opit vahvistetaan käytännön työtehtävillä ammattiosaamiseksi.
Opiskelijan kannustin on, että kirjanpidon tutkinnon suorittamisen puolivälissä tutkintotilaisuuden jälkeen hänen osaamisensa nousee ERTOn työehtosopimuksen vaativuustasolle 3. Tästä seuraa myös palkankorotus. Tavoite on, että tutkinnon suorittajasta tulee määräajassa merkonomi ja valmistumispäivänä hän saisi toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen. Voittajina ovat tutkinnon suorittaja, työnantaja, yhteiskunta ja oppilaitos. Siis me!
Mielestäni työkokemusta hankkinut tutkinnon suorittaja tai opiskelija ansaitsee työstään palkan. Tilanne on toinen, jos työpaikkaa tarjotaan nuorelle (nuorisotakuun piiriin kuuluvat) vielä työelämän ovia kolkuttavalle toimijalle. Onko nuori kustannus vai investointi? Onko 659 euron kuukaudessa kynnyskysymys? Täyspäiväiselle harjoittelijalle ei tarvitse maksaa palkkaa, mutta mitä työantaja saa? Antaisitko itse 100 prosenttia työpanoksen ilman palkkaa? Ovatko taloushallinnon ammatit nykynuorison ammattivalintatilaston kärjessä? Tarvitsemmeko toimialan profiilin nostoa? Onnistuminen vaatii tekoja ja osallistumista – heittäytymistä mukavuusalueen ulkopuolelle. Onko toimialalla uskallusta?
Mitään ei saa ilmaiseksi. Uusi työntekijä pitää valita ja perehdyttää, tutkintotilaisuuksia pitää järjestää ja osaamista arvioida yhdessä oppilaitoksen kanssa. Oppilaitos kuitenkin hoitaa byrokratian ja paperityön.
Tämän mallin tavoitteena on, että olemme oppilaitoksena kehityksen kärjessä ja voimme reagoida nopeammin tuleviin muutoksiin. Näin takaamme tutkinnon suorittajien ammattiosaamisen myös jatkossa! Taloushallintoalan yrityksille tarjotaan nyt mahdollisuus tehdä historiaa.
Voittajat rakentavat maailman mieleisekseen. Supercellin toimintamallin mukaisesti joko juomme samppanjaa tai olutta matkan lopuksi. Itse olen oluen ystävä.
Antti Isomäki
koulutuksen kehittämispäällikkö
Helmi Liiketalousopisto
