28. kesäkuuta 2017

Seura meitä Facebookilla Seura meitä Twitterilla Tilaa syöte

Share/Save
Maija-Riitta Ollila
Maija-Riitta Ollila
17.1.2017

Miten tässä näin kävi? Erilliset muutokset sulautuivat virtaavaksi maailmaksi, jossa mikään ei pysy paikallaan. Voiko tällaisessa maailmassa menestyä ja kukoistaa?

Alkanut vuosi on juuri oikea hetki sopia vanha riita muutoksen luonteesta. Vastakkain ovat virtaavan maailman kannattajat ja vakaan maailman vaalijat. Kiistan varhaisimmat osapuolet vaikuttivat 500-luvulla eaa., mutta heidän perillisensä kinastelevat edelleen kaikissa työyhteisöissä.

Filosofi Herakleitos (liikanimeltä Hämärä) ajatteli, että kaikki virtaa eikä mikään pysy paikallaan: panta rhei kai ouden menei. Hänen filosofikollegansa Parmenides järkeili, ettei muutosta voi olla olemassa. Kaikki mikä on olemassa, on ikuista, jakautumatonta, liikkumatonta ja muuttumatonta. (Ja lisäksi pallon­muotoista, mutta se onkin kokonaan toinen tarina.)

Kisa näytti päättyvän Herakleitoksen eduksi numeroin 16–0, kun alkoi neljäs teollinen vallankumous. Digitalisaatio, kaiken internet, keinoäly, robotisaatio, Big data, 3D-valmistus ja synteettinen biologia sysäsivät liikkeelle prosessin, jossa jokin keskeinen systeemin osa on koko ajan liikkeessä. Silloin muidenkin osasten on siirryttävä uuteen paikkaan. Kaikki pysyvältä vaikuttanut huuhtoutuu virtaan. Lisäksi nopea kommunikaatio on luonut tilanteen, jossa kaikki maailman asiat ovat muuttaneet asumaan yksilön pään sisään. Jos ulkomaailmaa ei suodata pois, virtaa yhdessä koko maailman mukana.

Herakleitoksen leiri on innoissaan uudestaan muotoutuvasta maailmasta, vaikuttamisen keinoista ja bisnesmahdollisuuksista. Entiset toimintatavat käyvät vanhanaikaisiksi, mutta se ei haittaa, koska vapaus ja seikkailu kuuluvat virtaavaan maailmaan.

Parmenideen porukat sanovat, että ”mistään ei voi tulla mitään muuta kuin mitä se on”. Ollaan vain aitoja omia itsejämme, niin kuin aina ennenkin. Piirretään kansallisvaltioiden ympärille tiukat rajat ja palautetaan perinteiset arvot. Valitaan vahva johtaja ja ylläpidetään auktoriteetit, jotta järjestys säilyy. Turvallisuus ennen kaikkea!

Ja sitten kyräillään. Virtaavan maailman kannattajat leimataan hölmöiksi, jotka kirmaavat jokaisen sähköjäniksen perässä. Vakaan maailman puolestapuhujia kutsutaan muutoksen jarruiksi ja vanhoiksi jääriksi. Kummassakin näkökulmassa on puolensa, joten niiden sopiva yhdistäminen voisi olla hedelmällistä.

Olen kehitellyt elämäntapaa, jossa ihmisen sisällä asuu pieni Parmenides. Maailmaa mielen ulkopuolella hallitsee Herakleitos. Aamulla tämä hybridi – Parmekleitos – meditoi tavoitellakseen järkkymätöntä mielenrauhaa; iltaisin on vuorossa stressin purku. Päivisin sama tyyppi poisoppii vanhaa ja toimimatonta ja heittäytyy mahdollisuuksien virtaan. 

Mikä kuuluu ihmisen tyyneen ytimeen ja mikä on vaihtuvaa virtaa? Omat ajatuksemme ainakin ovat muutoksen alaisia, ja useimpien aatosten on hyväkin virrata matkoihinsa. Tunteet seuraavat usein ajatuksistamme ja läikkyvät minne sattuu. Parmekleitos onkin aina valmis uudistamaan ajatteluaan. Vanhoihin ongelmiin löytyy tuoreita ratkaisuja. 

Mitä ajattelisin, jos uskaltaisin? Mitä tekisin, jos rohkenisin hellittää siitä, mikä jo meni menojaan? 

 

Tilisanomissa vakikolumnistina aloittava Maija-Riitta Ollila on filosofi, valtiotieteen tohtori ja tietokirjailija, joka pyrkii harsimaan kokoon todellisuutta erityistieteiden aineksista. Hänen kiinnostuksensa kohteet ulottuvat moraalifilosofiasta neurotieteisiin, valtateorioista psykologiseen taloustieteeseen sekä robotiikkaan ja johtajuuteen. Ollila on lisäksi joogaohjaaja, personal trainer ja NLP Practitioner.

Antti Soro
Antti Soro | 23.5.2017




Kirjaudu sisään
LukijapalvelutMediakorttiYhteystiedotPalaute