28. kesäkuuta 2017

Seura meitä Facebookilla Seura meitä Twitterilla Tilaa syöte

Share/Save
Jaakko Heinimäki
Jaakko Heinimäki
23.8.2016

Nuorille ihmisille, varsinkin silloin kun he ovat jonkin uuden kynnyksellä, sanotaan usein, että heillä on elämä edessään.

Sellaisia puheita ei pidä kenenkään uskoa, nuoren eikä vanhan.

Elämää voi kyllä näkyä edessäkin päin, mutta elämä ei ole koskaan missään muualla kuin juuri siinä hetkessä, jota kukin parhaillaan elää.

Lapsi ei ole potentiaalinen aikuinen vaan lapsuus on itsessään arvokas ja merkityksellinen vaihe ihmisen elämää. Ja kaikki hekin, joiden elämä syystä tai toisesta ehtii päättyä ennen aikuisuutta, elävät silti kokonaisen ihmiselämän. Elämä on itsessään arvokas, oli se sitten lyhyt tai pitkä.

Opiskeluaika on tietenkin valmistautumista johonkin, jossa opittuja tietoja ja taitoja tullaan tarvitsemaan, mutta elämän välineellistäminen — edes ”opiskeluajaksi” kutsutuksi määräajaksi — puhtaasti instrumentaaliseksi olisi rikos ihmisyyttä vastaan. Se olisi ihmiselämän ainutlaatuisuuden vähättelyä. Ihmiselämä ei ole missään vaiheessa vain jotakin varten, se on aina arvokasta itsessään.

Elämällä ei ole tarkoitusta samalla tavalla kuin esineillä on tarkoitus tai tai organisaatioilla toiminta-ajatus. Kirveen tarkoitus on halkaista puuta, oluen tarkoitus on sammuttaa jano ja pikkuisen päihdyttää, taloushallinnon tarkoitus on saada talouspuoli sujumaan tarkoituksenmukaisella tavalla, mutta elämällä ei ole tarkoitusta. Se on itse oma tarkoituksensa. Sinun elämäsi tarkoitus on sinun elämäsi.

”Elämä on elämää varten annettu, ja se on ihanasti sanottu”, lauloi Leevi and the Leavings, ja on se melko ihanasti sanottu.

Sitä paitsi se on totta. Se on kova tosiasia, johon on syytä suhtautua asiaan kuuluvalla vakavuudella. Se on totta samalla tavalla kuin kaksi ynnä kolme on viisi.

Elämä ei ole koskaan edessä tai takana, se on alati keskellä. Elämä on keskellä sinua ja sinä olet keskellä elämää. Elämä elää sinussa kun sinä elät.

Raamatun luomiskertomuksessa Luoja ottaa kouriinsa kosteaa multaa ja muovailee siitä ensimmäisen ihmisen. Sitten hän puhaltaa ihmisen sieraimiin ”elämän henkäyksen”. Sitä on ihminen: elävää multaa, maan tomua joka hengittää. Elämä on fysiikkaa, ja koska ihminen ei ole kone vaan sielu, hengittävää tomua, elämä on paitsi fysiikkaa myös sitä, mikä on fysiikan takana: metafysiikkaa. 

Vaikka opiskeluaika on valmistautumista johonkin, jossa opittuja tietoja ja taitoja tullaan tarvitsemaan, tärkein oppi on kuitenkin se, että ihminen oppii. Vanhakin koira oppii uusia temppuja, eikä oppilaitoksesta valmistuminen todellakaan tarkoita sitä, että ihminen olisi jotenkin valmis. Ihmisellä on monenlaisia valmiuksia jo syntyjään, ja oppineella ihmisellä kaikenlaisia valmiuksia vasta onkin, varsinkin jos hänen oppinsa perustuu uteliaisuuteen. Valmius ei kuitenkaan merkitse samaa asiaa kuin valmis.

Monilla tiedoilla ja taidoilla, joita tällä vuosikymmenellä opitaan, ei ensi vuosikymmenellä ole mitään käyttöä. Mutta sillä, että oppii oppimaan, tekee yhtä sun toista loppuun saakka. 

 

Jaakko Heinimäki
jaheinim@me.com

Antti Soro
Antti Soro | 23.5.2017




Kirjaudu sisään
LukijapalvelutMediakorttiYhteystiedotPalaute