3xO

21.5.2014
Jaakko Heinimäki
Jaakko Heinimäki

Olen työyhteisöjä kouluttaessani joskus pitänyt negatiivisia ideariihiä siitä, miten innostumisen, sitoutumisen ja työn ilon saa työpaikalla kaikkein parhaiten tapettua. Hyviä keinoja on tullut esiin vaikka kuinka paljon, useimmat kuulemma käytännössä kokeiltujakin ja hyviksi havaittuja.

Itse asiassa aika vähän on ideariihissä tullut esiin uusia innovaatioita. Oikeastaan ei ollenkaan. Ilon, innostumisen ja sitoutumisen tappajat tuntuvat myös olevan laajalti käytössä.

Yleisimmiksi ilon, innostumisen ja sitoutumisen tappajiksi ovat osoittautuneet negatiivinen ennakkoasenne, kyttääminen, kadehtiminen ja vastuun sysääminen toisille. Yllättävän tavallista tuntuu myös olevan se, että työpaikan tervehtimiskulttuurissa on toivomisen varaa.

Olen joskus tavannut esimiehen, joka tietoisesti ei tervehdi alaisiaan, koska ei halua tehdä numeroa itsestään ja asemastaan. Kun kysyin, oliko hän tullut ajatelleeksi, että asettuessaan normaalien käyttäytymissääntöjen yläpuolelle hän tulee nimenomaan korostaneeksi itseään ja asemaansa, hän myönsi, ettei ollut osannut ajatella asiaa ollenkaan tuolta kantilta.

Työyhteisössä toimiminen ei ole kovin vaikeata. Yleensä normaalien käytöstapojen alkeellinen hallinta riittää.

Sisäsyntyinen negatiivisuus näyttää olevan työyhteisöissä paljon positiivisuutta voimakkaampaa. Jotkut ovat laskeneet, että yhtä ikävää kokemusta kohti pitää saada viisi mukavaa, jotta ikävän kokemuksen vaikutus tasaantuisi neutraaliksi. Eli jos haluamme kokonaisvaikutelman jäävän plussan puolelle pitäisi suhdeluvun olla vähintään 1:6.

Semmoinen ihminen on. Meidän aivomme eivät juuri ole kehittyneet sitten niiden päivien, jolloin meidän oli oltava erityisen valppaita vaarojen ja uhkien suhteen. Maailmamme on paljon turvallisempi kuin se, jossa luolamiehet elivät, mutta aivomme toimivat edelleen samalla tavalla.

Siksi meidän on tietoisesti kiinnitettävä enemmän huomiota onnistumisiin kuin mokiin. Siksi meidän on tietoisesti muistutettava itseämme, että hätä ei ole tämän näköinen.

Kolme kertaa nolla on nolla, mutta tämän kolumnin otsikossa onkin kolme isoa O-kirjainta. Olen kehittänyt yksinkertaisen kolmen O:n ohjelman niille, jotka eivät halua tappaa työpaikalta intoa, iloa ja sitoutumista vaan pikemminkin vähän edistää niitä.

Ensimmäinen O on onnistuminen.

Ilo ja into seuraavat onnistumisen kokemusta. Emme useinkaan tule huomanneeksi sitä, että asiat sujuvat niin kuin niiden pitääkin sujua, vasta virheet ja epäonnistumiset kiinnittävät huomiomme. Saamme ja annamme palautetta pikemminkin silloin, kun jokin menee pieleen tai huonosti. Isojen ja pienten tavoitteiden selkeä määrittely ja niissä onnistumisen huomioiminen tekevät työnteolle yllättävän hyvää.

Toinen O on oppiminen.

Se liittyy ensimmäiseen oohon. Mitä voimme oppia onnistumisista? Mitä voimme oppia epäonnistumisista. On paitsi paljon kivempaa, todennäköisesti myös tehokkaampaa tehdä töitä työpaikassa, jossa korostuvat toisten auttaminen, virheistä oppiminen ja uteliaisuus uuden edessä kuin pakertaa siellä, missä jokainen hoitaa vain omat asiansa ja jos virheitä tapahtuu, ne yritetään kieltää ja peitellä viimeiseen asti.

Kolmas O on omanarvontunto.

Terve ylpeys on hyvän työn edellytys. Jos haluat vaalia intoa, iloa ja sitoutumista, edistä sellaista kulttuuria, jossa työnantajasta, työkavereista ja asiakkaista puhutaan hyvää, jossa ollaan ylpeitä omasta osaamisesta ja omasta työstä ja jossa annetaan arvo toisellekin.

Jaakko Heinimäki
jaakko.heinimaki@saunalahti.fi
 

NäkökulmiaUusimmat Artikkelit
Katso kaikki