Osakeyhtiön pääoman huolto ja verotus

1. Johdanto

Kirjoituksen tarkoituksena on tarkastella sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon (SVOP-rahasto) liittyviä kysymyksiä pääasiassa vero-oikeuden näkökulmasta. Edellä lausutusta huolimatta käsitellään kirjoituksessa myös SVOP-rahaston yhtiöoikeudellista luonnetta. Kuten myöhemmin havaitaan, yhtiö- ja vero-oikeudellinen käsittely saattaa olla erilainen erityisesti niissä tilanteissa, joissa sijoituksen tekee ulkopuolinen taho.

Kirjoituksessa tarkastellaan ensinnäkin sitä, miten osakkeenomistajan SVOP-rahastosijoitusta käsitellään. Mielenkiinnon kohteena on erityisesti se, jos osakkeenomistajat tekevät SVOP-rahastosijoituksen muussa kuin osakeomistuksen mukaisessa suhteessa. Osakkeenomistaja, joka sijoittaa suhteellisesti enemmän kuin mikä hänen osakeomistuksensa on, esittää usein kysymyksen siitä, miten hänen ”ylisuuri” sijoituksensa otetaan osakkaiden keskinäisessä suhteessa huomioon. Tämän kysymyksenasettelun johdosta kirjoituksessa tarkastellaan myös lyhyesti ehdollista SVOP-rahastosijoitusta ja suosivaa varojenjakoa.

Kolmas keskeinen teema kirjoituksessa on se, miten muun kuin osakkeenomistajan vastikkeetonta sijoitusta käsitellään yhtiön ja sen osakkeenomistajan verotuksessa. Tältä osin tarkastelussa erotellaan vielä se, onko sijoituksen tehnyt ei-osakkeenomistaja suhteessa yhtiön osakkeenomistajiin niin sanottu lähipiiriläinen tai täysin ulkopuolinen.

2. SVOP-rahastosijoituksen yhtiöoikeudellinen luonne

Osakeyhtiölain SVOP-rahastosijoitusta koskeva sääntely on vähäistä. Ainoa säännös on OYL 8:2 §:ssä, jossa säädetään sellaisesta muusta oman pääoman sijoituksesta, jota ei merkitä muuhun rahastoon. Yhtiökäytännössä tällaista sijoitusta kutsutaan vastikkeettomaksi sijoitukseksi SVOP-rahastoon. Sijoitus voidaan tehdä monella eri tavalla. Yhtiöön voidaan sijoittaa rahavaroja tai muuta omaisuutta oman pääoman ehdoin ilman osakevastiketta. Edelleen OYL 12:1.3:n mukaan pääomalainan velkojan suostumuksella pääomalaina voidaan muuntaa sijoitetuksi vapaaksi omaksi pääomaksi. Myös muunlainen velka kuin pääomalaina voidaan muuntaa sijoitukseksi SVOP-rahastoon.

Kun yhtiön hallitus päättää SVOP-rahastosijoituksen vastaanottamisesta, päätöksessä tulee mainita sijoituksen määrä ja syy, mihin sijoitus perustuu. Taustalla voi olla esimerkiksi osakassopimus, yhteistoimintasopimus liikekumppanin kanssa tai emoyhtiön halu vahvistaa tytäryhtiön omaa pääomaa osakepääoman menettämistilanteessa. Hallituksen tulee arvioida sijoitusta ja sen taustaa yhtiön edun kannalta. Sopimuksessa rahastosijoituksesta tulisi sopia ainakin sijoituksen määrästä ja sen maksamisen tavasta (rahaa vai apporttiomaisuutta) sekä maksun ajankohdasta.

Yhtiö ja sijoittaja voivat myös sopia, että sijoitus poikkeuksellisesti jääkin velaksi. Tällöin yhtiö kirjaa sopimukseen perustuvan saamisen taseeseen saamiseksi ja vastakirjaus tehdään SVOP-rahastoon. Yhtiön johto vastaa huolellisuusvelvoitteensa mukaisesti siitä, että yhtiön saamisen arvo vastaa SVOP-rahastoon merkittävää määrää ja ettei taseeseen merkitä sellaisia eriä, joita ei ole olemassa.

Esimerkki:

Yhtiö ja X ovat sopineet, että X tekee 15 000 euron SVOP-rahastosijoituksen yhtiöön ja maksu suoritetaan sopimuksen allekirjoitushetkestä 10 kuukauden kuluttua. Yhtiö kirjaa sopimukseen perustuvan saamisen saatavaksi sopimuksen syntyhetkeä vastaten ja tekee vastakirjauksen SVOP-rahastoon. Kun sijoitus sopimuksen mukaan maksetaan, yhtiölle tulevat rahavarat maksetaan ja merkitään yhtiön kassaan ja saatava poistuu kirjanpidosta. Taseen vastattavaa -puolella ei tässä yhteydessä tapahdu muutoksia.

Rahastosijoituksen tekijä voi olla kuka tahansa: osakkeenomistaja, osakkeenomistajan sukulainen tai muu tämän lähi- tai intressipiiriin kuuluva, velkoja tai taho, joka ei ole missään suhteessa yhtiöön, yhtiön osakkeenomistajaan tai osakkeenomistajan lähi- tai intressipiiriin.

SVOP-rahastosijoitusta ei ilmoiteta rekisteröitäväksi. Tähän ei ole tarvetta, koska sijoitus ei vaikuta osakepääoman määrään eikä vapaan oman pääoman rahastoja muutoinkaan merkitä rekisteriin. Apportista on hyvä tehdä samanlainen dokumentaatio kuin maksettaessa osakkeen merkintämaksu apportilla. Tilintarkastajan lausuntoa asia ei kuitenkaan vaadi, koska tästä ei ole laissa nimenomaista säännöstä.

SVOP-rahastosijoitus lisää yhtiön varallisuutta ja tulee välillisesti yhtiön kaikkien osakkeenomistajien hyväksi vaikuttamalla osakkeenomistajan omistaman osakkeen arvoon osakeyhtiölaista ja mahdollisesti yhtiöjärjestyksestä johdettavalla tavalla siitä riippumatta, kuka sijoituksen tekee.

3. Vastikkeettomat pääomansijoitukset ja verotus

Yhtiön verotus

EVL 6.1 §:n 2 kohdan mukaisia pääomansijoituksia ovat yhtiön osakepääomana ja muuna pääomansijoituksena saamat erät mukaan lukien osakeyhtiön omien osakkeiden luovutuksesta saamat vastikkeet. Pääomansijoituksen ja tulon välisessä suhteessa on kysymys siitä, onko tiettyä liiketapahtumaa – pääoman sijoitusta oman tai vieraan pääoman ehdoin – pidettävä saajan eli tässä tapauksessa osakeyhtiön kannalta tulona vai pääomansijoituksena. Tulot ovat laajasti ja tietyin poikkeuksin veronalaista, mutta pääoman sijoituksena yhtiöön tulevat erät eivät ole veronalaisia. Osakeyhtiö voi saada varoja myös testamentin nojalla tai lahjana. Testamentti- ja lahjasaannot eivät ole tuloa, vaan niitä verotetaan perintö- ja lahjaverotuksen säännösten mukaisesti (ks. KHO 2011:44).

Tietyissä tapauksissa voi muodostua vaikeita rajankäyntiongelmia siitä, onko kysymys pääomansijoituksesta vai osakeyhtiön veronalaisesta tulosta (EVL 4 §). Tulo on luonteeltaan lopullinen vastikkeellinen suoritus, kun taas pääomansijoitukseen liittyy palautusvelvollisuus ilman välitöntä vastasuoritusta.

Ongelmallisia kysymyksiä liittyy siten myös vastikkeettomien vapaaehtoisten pääomansijoitusten tekemiseen. On täysin mahdollista, että tietty oikeustoimi on määritettävissä osakeyhtiöoikeudellisesti pääomansijoitukseksi, mutta verotuksessa se voi tulla tulkituksi yhtiön saamaksi veronalaiseksi tuloksi tai jopa lahjaksi. Osakeyhtiöoikeudellisesti arvioiden yhtiön omaan pääomaan kirjattavat sijoitukset ilman osakevastiketta ovat taloudelliselta luonteeltaan käytännössä aina pääomansijoituksia riippumatta siitä, kuka sijoituksen tekee.

Sijoitus osakeomistuksen mukaisessa suhteessa

Osakkeenomistajan tekemää vastikkeetonta sijoitusta vapaaseen omaan pääomaan on ratkaisussa KHO 2006:29 pidetty EVL 6.1 §:n 2 kohdassa tarkoitettuna verovapaana pääomansijoituksena. Tapaus on ajalta ennen osakeyhtiölakia. Tulkintaa voidaan perustella ajattelemalla, että kysymys on osakkeenomistajan tekemänä osakkeen merkintämaksuun liittyvästä jälkipreemiosta eli osakkeenomistaja ikään kuin täydentää osakkeesta maksettua merkintähintaa.

Jos osakkeenomistajan lisäsijoitus vastikkeettomana sijoituksena SVOP-rahastoon tehdään osakeomistuksen suhteessa, osakkeenomistajien keskinäiset suhteet eivät muutu eikä varallisuutta siirry osakkeenomistajalta toiselle osakkeenomistajalle. Tällaisessa tilanteessa ei ole olemassa mitään sellaista erityistä syytä, miksi vero-oikeudessa ei seurattaisi sijoituksen osakeyhtiöoikeudellista luonnetta pääomansijoituksena. Sääntöä onkin pidettävä vahvana: osakkeenomistajien osakeomistuksensa suhteessa tekemiä sijoituksia SVOP-rahastoon on pidettävä EVL 6.1 §:n 2 kohdassa tarkoitettuna pääomansijoituksena.

Sijoitus muussa kuin osakeomistuksen mukaisessa suhteessa

Verotuksellinen tilanne monimutkaistuu, jos osakkeenomistajat tekevät sijoituksia SVOP-rahastoon poiketen osakeomistuksensa suhteesta. Voidaan kysyä, onko sijoituksessa kysymys yhtiön veronalaisesta tulosta vai yhtiön saamasta lahjasta. Tässä verotusta ei voida perustaa jälkipreemion luonteiseen suoritukseen, koska osakkeen merkintähinnat muodostuvat eri osakkeenomistajille erisuuruiseksi.

Jos osakkeenomistajilla on erilajisia osakkeita, merkintähinnan eroa voidaan tällöin perustella osakkeen tuottamilla erilaisilla oikeuksilla. Esimerkiksi osakkeenomistajien välisessä suhteessa voi olla täysin perusteltua, että moniäänisestä osakkeesta maksetaan korkeampi hinta kuin äänivallattomasta osakkeesta. Asian arviointiin vaikuttaa myös osakkeenomistajan asema enemmistö- tai vähemmistöosakkeenomistajana. Yhtiökäytännössä eivät nimittäin ole tuntemattomia sellaiset tilanteet, joissa yhtiö tarvitsee lisää omaa pääomaa ja vain enemmistöosakkeenomistaja olisi valmis merkitsemään maksullisia osakkeita, mutta päätöstä suunnatusta osakeannista ei saada määräenemmistövaatimuksesta johtuen tehdyksi. Tällöin voi olla perusteltua, että enemmistöosakkeenomistaja tekee sijoituksen sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon.

Käsitykseni on, että osakeomistuksen suhteesta poiketenkin tehtyä SVOP-rahastosijoitusta tulisi lähtökohtaisesti pitää EVL 6.1 §:n 2 kohdan mukaisena, yhtiölle verovapaana pääomansijoituksena. Sen sijaan saattaa tulla arvioitavaksi yhtiön muiden osakkeenomistajien lahjaverotus varsinkin sellaisissa tilanteissa, joissa sijoituksen tekee osakkeenomistajan lähipiiriin kuuluva henkilö eikä sijoituksella ole varsinaista liiketaloudellista perustetta.

SVOP-rahastosijoitus saattaa aiheuttaa muille kuin pääomasijoituksen tehneelle osakkeenomistajalle lahjaverovelvollisuuden. Osakkeenomistajan varallisuusasema paranee toisen tekemällä pääomasijoituksella. Tällainen tilanne saattaa tulla esille myös silloin, kun yksi osakkeenomistajista myy varallisuutta yhtiölle alle sen käyvän arvon (ks. Turun hallinto-oikeuden päätös 07/0409/3).

Sijoitus ei ole oman pääomanehtoinen, jos siihen sisältyy ehtoja takaisinmaksusta. Siten jos sijoitus on sopimuksessa mainittu SVOP-rahastosijoitukseksi, mutta siinä on ehtoja sijoituksen takaisinmaksusta, rahasuoritus yhtiölle on tällöin luonteeltaan velka eli vierasta pääomaa.

Toisaalta on myös huomattava, että mikäli SVOP-rahastosijoitus myöhemmin palautetaan osakkeenomistajille muussa kuin osakeomistuksen mukaisessa suhteessa, tällaista varojenjakoa tulee arvioida verotuksellisesti suosivana varojenjakona.

Sivullisen tekemä sijoitus

Julkaisemattomassa ennakkoratkaisussa KVL 9/2008 (KHO 14.11.2008: ei muutosta – julkaisematon) katsottiin, että sivullisen tekemä sijoitus SVOP-rahastoon ei ollut verovapaa pääomansijoitus. Tapauksessa ei otettu kantaa siihen, mitä sijoitus verotuksessa oli, mutta tapauksen olosuhteissa verokohteluksi jää EVL 4 §:n mukainen muu elinkeinotulo, jonka yhtiö sai vastikkeena liiketoiminnassa antamistaan suoritteista. Kun sijoituksen teki kuntayhteisö osana rakentamisprojektin sopimusta, ei suoritusta voida pitää yhtiön saamana lahjana. Tapauksen taustalla on piirteitä, jotka lähentävät sijoitusta yhtiön kannalta katsottuna korvaukseksi yhtiön tulevaisuudessa antamista palveluista.

Ennakkoratkaisun KVL 9/2008 (KHO 14.11.2008, ei muutosta – julkaisematon) painoarvoa heikentää se, ettei sitä ole julkaistu vuosikirjaratkaisuna. Ratkaisu ei anna selkeitä suuntaviivoja rahastosijoituksen pääomaluonteen arviointiin.

Sivullisen tekemänä sijoitusta on arvioitava kokonaisvaltaisesti ja punniten sitä, onko kyse aidosta pääomansijoituksesta, suoritekorvauksesta vai yhtiölle lahjoitetuista varoista. Viimeksi mainitussa tilanteessa tulee ensisijaisena vaihtoehtona pohtia sitä, onko yhtiön osakkeenomistaja saanut osakkeidensa arvon noustessa sellaisen vastikkeettoman varallisuusedun, josta häntä tulisi lahjaverottaa. Yhtiön verottaminen saadusta lahjasta ei sen sijaan ole luontevaa, koska lahjoituksella tyypillisesti kuitenkin on tarkoitus tukea osakkeenomistajaa.

Esimerkki

Yhtiö ja yhtiöön ja sen osakkeenomistajiin nähden ulkopuolinen X ovat sopineet, että X tekee 25 000 euron SVOP-rahastosijoituksen yhtiöön. Yhtiön varojen ja oman pääoman määrä kasvaa 25 000 eurolla. Osakkeenomistajien väliset suhteet eivät muutu, vaikka kunkin osakkeen laskennallinen osuus yhtiön nettovarallisuudesta kasvaa. Sijoitus tulee näin kaikkien osakkeenomistajien hyväksi. Yhtiön saamat varat eivät edusta vastiketta yhtiön palveluista tai muista suoritteista taikka tuottoa yhtiön varoille, vaan varat merkitään sijoituksen luonnetta vastaten taseen vastaavaa -puolella kassaan ja vastattavaa -puolella SVOP-rahastoon. Yhtiön näkökulmasta on perusteltua pitää sijoitusta pääomansijoituksena. Osakkeenomistajan näkökulmasta katsottuna osakkeen arvo kasvaa osakkeen edustamaa suhteellista osuutta vastaten. Vaikka osakkeiden arvo nousee, olisi lahjasta verottamiseen kuitenkin vielä saatava tukea siitä, että järjestely tehdään sellaisessa relaatiossa, johon tavanomaisesti liittyy lahjoitustarkoitus. Jos sijoituksen tekijä on täysin ulkopuolinen taho osakkeenomistajiin nähden, ratkaisua on mieluummin haettava tuloverotuksen suunnasta.

Vuoden 2006 osakeyhtiölakia ajallisesti edeltäneessä oikeuskäytännössä on käyty rajaa pääomansijoituksen ja yhtiön saaman lahjan välillä tilanteissa, joissa osakkeenomistajat ovat myyneet alihintaan omaisuutta yhtiölle. On selvää, etteivät nämä tilanteet sellaisenaan rinnastu SVOP-rahastosijoituksen tekemiseen, mutta niistä voidaan saada tulkinta-apua. Yhtiötä on verotettu lahjasta ratkaisuissa KHO 1980 II 623, KHO 1987 B 631 sekä KHO 28.6.1983 taltio 2492. Pääomasijoitukseen on puolestaan päädytty ratkaisuissa KHO 1993 B 541, KHO 1986 II 597 ja KHO 1988 B 593. Rajankäynti on ollut häilyvää, eikä selvää linjaa ole muodostunut. Jossain määrin saadaan tukea ajatukselle, että enemmistöasemassa olevan osakkeenomistajan asemalle on annettu merkitystä arvioitaessa sitä, onko kysymys pääomansijoituksesta vai yhtiön saamasta lahjasta.