Liittovaltiokehitys etenee päivä päivältä

Varman varatoimitusjohtaja Risto Murron mukaan Euroopan unionin integraatio etenee vääjäämättä. Yhteisvastuu on käytännössä jo toteutunut. Kun pääomat pakenevat Etelä-Euroopasta, piikki on auki joka päivä.
21.8.2012

Jari Jokinen

Kuva Susanna Kekkonen

Varman varatoimitusjohtaja Risto Murto istahtaa pääkonttorin valoisan neuvotteluhuoneen tuolille rauhallisena ja hyvinvoivan näköisenä. Hän nukkuu yönsä hyvin, vaikka Suomen suurimman sijoittajan näkökulmasta Euroopan talousmyllerryksen luulisi tulevan uniin.–Uni tulee hyvin varsinkin, jos illalla käy lenkillä. Eurokriisin takia ei ole vielä yhtään unetonta yötä tullut, Murto toteaa rauhallisesti.Risto Murron mielestä pitkittyvässä kriisitilanteessa traagisinta olisi, jos siitä ei opittaisi mitään. Hänen mielestään on tullut selväksi, että valuuttaunionista tuli historiallisesti ainutlaatuinen ja samalla sinne jäi isoja valuvirheitä.–Se on paljastunut, kuinka isoja valuvirheet olivat ja kuinka niitä pitää nyt korjata.Tilanne johtaa siihen, että markkinat pakottavat valtiot nopeampaan ja tiiviimpään yhteistyöhön. Murto arvioi tilanteen näin:–Sellaista vaihtoehtoa ei ole, että tekemällä valuuttaunionin integroimme syvällisesti yhden nurkan talousjärjestelmästä ja jätämme muut nurkat hoitamatta. Yhteisellä keskuspankilla yhdistämme rahamarkkinat syvällisesti ja viemme kansallisvaltioilta talouspolitiikan välineitä.–Kriisin hoitamisen teemana on ollut, että pala palalta olemme lisänneet yhteisvastuuta ja välillistä integraatiota.Yksi olennainen seikka on, että kriisin aikataululla tehdään korjaavia päätöksiä nopeasti ja niillä on pitkäaikaisia vaikutuksia.–Teemme niitä integraatiopäätöksiä, jotka jäivät aikoinaan tekemättä. Aikataulu ei ole sellainen, mitä poliitikot ja äänestäjät haluavat.Integraatio syvenee koko ajanMurron mielestä 10 vuotta sitten tapahtui ajatteluvirheitä, vaikka osa ekonomisteista ja valtiotieteilijöistä varoitti niistä. Nuo ongelmat eivät kuitenkaan nousseet riittävällä paino­arvolla esille. Maailma ympärillä ei ole paljoa muuttunut, kriisejä tulee ja menee, sen todistaa historiakin.–Euroalueelle tämä tulee jättämään pitkän varjon, ja pahin mahdollisuus on jopa, että se tulee muistuttamaan 30-luvun tai Japanin kriisiä, arvioi Murto.Murto korostaa, että yhteisvastuu ja sen myötä liitto­valtiokehitys etenee joka päivä poliittisin päätöksin esimerkiksi Euroopan vakausmekanismin (EVM) osalta. Sen rinnalla on toinen kanava eli Euroopan keskuspankkijärjestelmä.–EKP:n kautta yhteisvastuuseemme tulevat varat ovat samansuuruiset tai jopa isommat kuin EVM:n. Ja kun on rakennettu yhteisen valutan järjestelmä ja sanottu, ettei yksittäinen maa poistu järjestelmästä, olemme sitoutuneet siihen, että EKP-järjestelmän kautta rahoitamme kriisivaltion kansantalouden. Emme ole tehneet mitään sellaista, joka osoittaisi toista, Murto perustelee.Kun pääomat pakenevat Etelä-Euroopasta, niin piikki on auki joka päivä. Yhteisvastuu on efektillisesti jo toteutunut.–Ainoa tapa pysäyttää yhteisvastuu on, että annamme joidenkin valtioiden poistua euroalueelta ja kyseenalaistamme koko valuuttaunionin. Me olemme jo naimisissa.Murto sanoo, että maksajien näkökulmasta kysymys kuuluu, rakennammeko me tähän yhteisiä ja ylikansallisia pelisääntöä, joilla vuoto tukitaan tai sitä voidaan ohjata.–Jos Kreikka poistuu euroalueelta, se tapahtunee maan sisäisen poliittisen tilanteen vuoksi eikä sen vuoksi, että se olisi euroalueen yhteinen suunnitelma. Tällä hetkellä kukaan ei tiedä, miten se vaikuttaisi yhteiseen valuuttaunioniin. Oma johtopäätökseni on, että jos yksi maa poistuu eurosta, niin tarve rakentaa entistä isompia suojamuureja kasvaa edelleen. Olisimme nimittäin tilanteessa, jossa valuuttaunioni ei olisikaan peruuttamaton. Valuuttaunioni ei olisi enää markkinoiden mielestä aito.Käytännössä se tarkoittaisi, että maiden eurot ja pankkien talletukset olisivat eriarvoisia. Voi syntyä saman tyyppisiä tilanteita kuin silloin, kun Suomella oli vahvan markan regiimi: pääomat pakenevat ja tulee spekulatiivinen hyökkäys valuuttaa kohti.–Ilmiö on jo nyt yksittäisissä maissa, mutta se ilmenee eri tavalla, koska meillä on EKP-järjestelmä. Nykyjärjestelmässä käy niin, että pääomat tasataan ikään kuin automaattisesti. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että Suomen Pankin tase on kolminkertaistunut kolmessa vuodessa. Pääomat pakenevat etelästä ja palautuvat sinne EKP:n kautta, Murto selvittää.Keskuspankkijärjestelmä liittyy siihen, mikä valuuttaunioni oikeasti on, ja tässä tilanteessa tulee esiin moderni rahatalous: kyse ei ole siitä, että kreikkalainen tai espanjalainen euro olisi eriarvoinen, vaan että muut maat eivät ole mukana näiden maiden pankkijärjestelmässä. Eli yksityinen rahoitus puuttuu valtiolta ja pankeilta, ja silloin vaihtoehtona ovat  ainoastaan julkiset lähteet.–Näistä ERVV ja EVM ovat suoraa tukea ja EKP välillistä.Markkinoilla ei poliittista agendaaSuomen pankkijärjestelmä ja valtiontalous ovat 90-luvun alun pankkikriisin jäljiltä suhteellisen hyvässä kunnossa, ja esimerkiksi työttömyyden suhteen olemme kaukana pahimmista skenaarioista. Oikeastaan koko pohjoinen Eurooppa on nyt EU:n vakauden lähde.Tavallisten suomalaisten elämään Euroopan kriisin vaikutus on ollut vähäistä, koska inflaatio on pysynyt kurissa. Ja sellaisena se säilyneekin.–Vaikutus voi kuitenkin olla suuri, jos tämä kriisi ei pääty hyvin. On olemassa pieni todennäköisyys, jossa tilanne menee todella hankalaksi: euro hajoaa ja keskeiset eurooppalaiset valtiot jättävät velkansa hoitamatta. Silloin lasku lankeaa eri kanavien kautta suurena eri rahoittajille. Onneksi todennäköisyys on kuitenkin vielä pieni.Kehitys on kuitenkin poliittisesti hankala. Valuvika tulee ilmi juuri siinä, että integraatio joudutaan tekemään pakon edessä.–Markkinoiden ajaman ja äänestäjien haluaman integraation välille on syntynyt erittäin syvä kuilu. Se vaikeuttaa vastuullisten poliittisten päättäjien mahdollisuutta liikkua, ja päätöksenteko on hallituspuolueiden näkökulmasta hankalaa, pohtii Murto.Hän korostaa, että integraatiossakin on monia sävyjä.–Markkinat ovat omalla tavallaan voittamassa, mutta enusko, että niilläkään on mitään poliittista agendaa. Tässä mennään kriisin viitoittamalla tiellä. Sanotaan, että vallan vastakohta on riippuvuus ja valta on nyt rahoittajilla.Keskustelu, pohdinta ja valmistelu puuttuvatSuomessa on johtavienkin poliitikkojen toimesta myönnetty, että kysymys on historiallisestikin suurista vaihtoehdoista. Kansalaiskeskustelu on aktiivista, minkä huomaa nettikeskusteluistakin, mutta päättäjätasolla tilanne on toinen:–Lähestulkoon katastrofaalista on, että vaihtoehtojen pohdinta ja valmisteltu tutkimus puuttuvat. Meillä ei ole yhtään sellaista työryhmää, joissa olisi mukana myös
valmisteluprosessin ulkopuolisia henkilöitä. Virkamiehet ovat vaikeassa tilanteessa, sillä he ovat tulipalojen sammuttajia eivätkä voi keikuttaa venettä, muistuttaa Murto.Hän sanoo, että keskuspankki ei voi olla pohtimassa, mitä tapahtuu, jos keskuspankki epäonnistuu. Ihannetapauksessa hallitus olisi nimennyt asiantuntijatyöryhmiä pohtimaan vaihtoehtoja ja tekemään analyyseja.–Emuun liityttäessä näin tehtiin, keskustelu ja valmistelu oli paljon perustellumpaa. Nyt meillä ei ole välineitä tuottaa kansalaiskeskusteluun tutkittua tietoa sekä eurosta poistumisen että lisäintegraation vaikutuksista. On hyvä, jos on salainen plan-B, mutta se ei valmista kansalaiskeskustelua, toteaa Murto ja lisää heti, että nämä alkavat olla sijoittajalle vähän vieraita ja poliittisia analyyseja, ne eivät varsinaisesti kuulu hänen tehtävänkuvaansa.Varatoimitusjohtaja vertaa tilannetta Neuvostoliiton hajoamiseen: siihenkään ei Suomessa oltu varauduttu.Viimeinen yksityinen institutionaalinen sijoittajaryhmäVarmalla on Suomen suurin sijoitussalkku ja se vastaa yli 800 000 ihmisen eläkkeistä ja Euroopan tilanteen kehittymistä seurataan erityisen tarkasti. Sijoitukset on hajautettu ja karkeasti laskien 20 prosenttia on noteeratuissa osakkeissa, 40 prosenttia vaihtoehtoisissa sijoituksissa (lainat yrityksille, kiinteistöt, hedge-rahastot, private equity) ja 40 prosenttia on korkosijoituksia.Suomalainen yhteiskunta on nyt havahtunut siihen, että työeläkeyhtiöistä tuli suuria sijoittajia – osittain jopa puolivahingossa. Tämä on viimeisen 20 vuoden tulos: varoja on rahastoitu ja sijoitussääntelyä muutettiin eli salkuista tuli tuottohakuisempia. 20 vuotta sitten tämä ei olisi ollut mahdollista. Eläkevakuutusyhtiöiden merkityksen muutos oli suunnittelematon, sillä samanaikaisesti pörssistä on poistunut isoja sijoittajia: ensin pankit, sitten vahinkovakuutus­yhtiöt ja nyt henkivakuutusyhtiöt.–Yksityisellä institutionaalisella puolella olemme alana last man standing.Varmassa näitä myllerryksiä seuraa Murron alaisuudessa 75 ihmisen asiantuntijaryhmä.–Vuodesta 2007 lähtien pankkikriisi ja sen seurannaiset ovat dominoineet analyysia ja sijoitustoimintaa. Viimeisen viiden vuoden aikana kriisistä on tullut arkipäivää, sanoo Murto, joka on tehnyt Suomen pankkikriisistä väitöskirjan.Murto myöntää, että tilanne on ollut ammatillisesti haastava ja harvoin näin perustavanlaatuisia asioita joutuu pohtimaan. Sijoittajilla on ollut kaikki kannustimet seurata ja pohtia tilannetta, koska sillä on konkreettisia vaikutuksia sijoitusympäristöön. Tämä ehkä osaltaan selittää sen, miksi rahoitusmarkkinoilla toimivat ihmiset ovat olleet niin paljon julkisen keskustelun osapuolina.–Meillä on poliittisiin päättäjiin verrattuna täydentävä näkökulma, me teemme analyyseja sijoittajan näkökulmasta. Siinäkin on kuitenkin rajansa, mitä rahoitusihmiset voivat analysoida. Suomalaisen yhteiskunnan kannalta eurokriisissä on paljon muitakin ulottuvuuksia, pohtii Murto.Eläkevakuutusyhtiöille ja Varmalle vuosi 2008 oli haastava, mutta kansainvälisesti vertaillen ja absoluuttisestikin suomalainen työeläkejärjestelmä on toipunut finanssi­kriisistä varsin hyvin. Esimerkiksi Varman riskinkantokyky on hyvällä mallilla.–Sitä voi olla vaikea uskoa, mutta keskustelu eläkkeistä on monessa muussa maassa paljon kovempaa. Suomessa on tehty joitain asioita tämän suhteen hyvin: on hyödynnetty kotimaisen lainsäädännön tarjoamat mahdollisuudet. Suomen työeläkejärjestelmä on rahoitusmarkkinoilla poikkeus,  täällä on vielä mahdollista tehdä täysin kotiperäistä lainsäädäntöä, korostaa Murto.Esimerkiksi Kreikassa ja Espanjassa ei ole vastaavaa eläkejärjestelmää eikä Varmalla ole näissä maissa ”kollegaa”.Vuonna 2008 tehty poikkeuslaki toi työeläkeyhtiöille riskinkantokykyä. Ja kun osakekurssit elpyivät, myös yhtiöiden tuotot kasvoivat. Varma on esimerkiksi minimoinut Etelä-Euroopan riskin, ja viimeisen kahden vuoden aikana se ei ole ollut mukana kriisimaiden valtiollisissa lainoissa.Murto sanoo, että suomalaiset yritykset, pankkijärjestelmä ja valtio ovat suhteellisesti ottaen hyvässä kunnossa. Silti eläkkeiden maksamiseksi tarvitaan jatkossakin jatkuvaa kasvua ja lisää työpaikkoja.–Karrikoidusti voi sanoa, että jos talous ei voi hyvin seuraavien 15 vuoden aikana, ei sitä tee tuleva eläkeläinenkään. Yhtiönä kestämme isojakin heilahduksia, mutta Suomi Oy tarvitsee kasvua. Eläkejärjestelmämme sisällä on hyvin merkittävä sukupolvien välinen lupaus, Murto muistuttaa.Teollisuudesta puuttuu seuraava sukupolviSuomalaisen teollisuuden ja sen myötä myös kotimaisten sijoitusten kannalta merkittävää on, että niin kutsuttu kehittyneiden markkinoiden riski on kasvanut. Perinteisetkin suomalaiset teollisuuden kivijalat ovat siirtäneet tuotantoaan näihin maihin. Murron mielestä nyt ollaan yhden menestyksellä kuljetun talouselämän polun lopussa.–Haaste on syntynyt menestyksen kautta, kun yritykset ovat kasvaneet ulos kotipesästä. Suomi on epäonnistunut seuraavan sukupolven kasvattamisessa. Ikään kuin NHL-tähdet ovat maailmalla ja seuraava ikäluokka on hoitamatta, ottaa jääkiekkovertauksen Kärppä-fanina tunnettu Murto.Useat suomalaiset suuryritykset ovat syntyneet yritysjärjestelyjen kautta. Nyt pitäisi olla keskisuurta teollisuutta, jotka yritysostoin kasvaisivat ”NHL:ään”. Seuraavien voittajien löytäminen tai ennustaminen on kuitenkin vaikeaa sijoittajankin näkökulmasta.–Ei pohjakasvillisuus kuitenkaan ihan kuollutta ole. Kaivosteollisuus on elpynyt ja terveydenhoidon puolella on ollut jo pitkään iso kuhina. Tällä hetkellä näyttää siltä, että puhtaalta pöydältä nousevat yritykset ovat vahvoilla. Perinteiset klusterit ovat vaikeuksissa ja niistä viimeisenä Nokia on menettänyt asemaansa.Vaikka it- ja teknologiateollisuus on usein mainittu suomalaisen kasvun lähteinä, Murto sanoo, että sijoittajanäkökulmasta ala on ollut viimeiset 10 vuotta erittäin haastava ja sen merkitys on nykyisin varsin pieni ja edelleen pienentymässä. Merkittäviä, vähintään miljardin euron markkina-arvoisia yrityksiä tällä sektorilla ovat ainoastaan Nokia ja Tieto.–Henkilökohtaisesti en usko, että pystyisimme määrittelemään ylhäältä ja etukäteen ne toimialat, joiden varaan voimme rakentaa. Markkinatalous hoitaa tämänkin päätöksen. Risto Murto

  • Syntynyt: 1963 Kuusamossa.
  • Koulutus: kauppatieteiden tohtori.
  • Työura: Varma 2006–, Opstock, Suomen Pankki, Etla.
  • Harrastukset: lenkkeily, historia, lasten harrastukset ja Kärppä-fanius.
Työ ja uraUusimmat Artikkelit
Katso kaikki