Joustavat työaikajärjestelyt

Työsuhteessa sovellettava työlainsäädäntö tarjoaa erilaisia mahdollisuuksia sovitella työ- ja vapaa-ajan välistä rajaa.
21.8.2012

Jukka Kurki työsuhdeasioihin erikoistunut tarkastaja, Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Kuva iStock

Työaikalaki (605/1996) tarjoaa itsessään jo useita erilaisia mahdollisuuksia työhön käytettävän ajan sijoittamiseen säännöllisen työaikajärjestelyn lisäksi. Tuon tässä artikkelissa esimerkiksi liukuvan työajan järjestelyt.Lisäksi vuosilomalaki (162/2005) antaa mahdollisuuden kerätä säästämällä lomaa pitääkseen pidemmän yhtäjaksoisen vapaan seuraavalla lomakaudella tai myöhemmin. Vuorotteluvapaalain (1305/2002) mukaan työntekijällä on mahdollisuus jäädä pois työstä lyhytkestoiseksi ajaksi ja parantaa samalla työttömänä työnhakijana olevan henkilön työllistymis­edellytyksiä määräaikaisen työkokemuksen kautta.Näiden lisäksi tulee eri työehtosopimusten tarjoamat mahdollisuudet sijoitella ja järjestellä työaikaa työaikalain 40 §:n asettamissa reunaehdoissa.Työehtosopimuksissa on sovittu esimerkiksi työaikapankin käyttämisestä, jolla tarkoitetaan sitä, että työajanseurantajärjestelmällä kerätään ylityötunteja varastoon ja ne voidaan käyttää vapaina tai maksaa rahana myöhempänä ajankohtana. Vaikka työaikalaki ei suoraan edellytä työajanseurantajärjestelmän käyttämistä, niin käytännössä se on toimivin ja vähiten yrityksen palkkahallintoa rasittava menetelmä työajan seuraamiseen. Sähköisen järjestelmän kautta on myös helpompi selvittää mahdolliset kiistakysymykset myöhemmin.Työehtosopimuksessa on sovittu ne reunaehdot, joiden mukaan nämä ylityötunnit käytetään tai maksetaan rahana pois.On hyvä muistaa, että ei ole sovittu yhdestä ainoasta työaikapankkimallista, jota noudatettaisiin kaikissa työehtosopimuksissa. Nämä sopimusmallit ja niissä olevat reunaehdot vaihtelevat hyvinkin paljon eri työehtosopimuksissa. On erittäin tärkeää tutustua juuri siihen työehtosopimukseen, jota kyseisellä alalla noudatetaan, ennen kuin työaikapankki otetaan käyttöön yrityksessä. Näin tiedetään varmasti, mitä työaikapankin käyttäminen vaatii ja mitä se antaa yritykselle.Liukuvan työajan perusajatus ja käyttöönottoLiukuvalla työajalla tarkoitetaan säännöllisen työajan järjestelyä, jossa työntekijä voi sovituissa rajoissa työtilanteensa ja yksilöllisten tarpeittensa perusteella itse päättää työaikansa eli miten pitkän työpäivän hän kulloinkin tekee. Liukuvalla työajalla voidaan tehokkaasti vastata työ­kuorman vaihteluihin ja samalla välttää ylityön syntymistä. Liukuvan työajan järjestelmä toteutuu parhaiten käyttämällä työajanseurantajärjestelmää.Työaikalain 13 §:n 1 momentin mukaan liukuvan työajan käyttöönotosta on aina sovittava työnantajan ja työntekijän kesken. Liukuvaa työaikaa ei voida ottaa käyttöön työnantajan tai työntekijän yksipuolisella toimenpiteellä. Siirryttäessä toisesta säännöllisen työajan järjestelmästä toiseen, on käyttöönottoa lisäksi käsiteltävä YT-menettelyssä, mikäli yritys kuuluu yhteistoimintalain soveltamispiiriin. Siitä siis neuvotellaan kollektiivisesti mutta sovitaan yksilöllisesti.Neuvotteluissa on sovittava, milloin viimeistään on tultava työhön ja milloin aikaisintaan saa lähteä työstä. Tämä on niin sanottua kiinteää työaikaa, jollaiseksi on sovittava se säännöllisen työajan osa, joka voidaan pitää töiden sujumisen kannalta (esimerkiksi työntekijöiden yhteiset palaverit tai asiakaspalvelun ylläpitäminen) tarpeellisena. Tänä aikana työntekijät ovat tavattavissa työpaikalla joko ryhmittäin tai kaikki yhtä aikaa.Kiinteä työaika voi olla maksimissaan säännöllinen työaika miinus sovittu liukuma. Minimiä ei ole laissa säädetty. Liukuvaa työaikaa käytettäessä työnantaja ei voi edellyttää työntekijän paikallaoloa kuin kiinteänä työaikanaan.Kaikkien työntekijöiden kiinteän työajan ei välttämättä tarvitse olla sama, vaan se on tarvittaessa sovittavissa ryhmittäin tai jopa yksittäin.Työaikalain mukainen säännöllinen päivittäinen työaika saa olla enintään 8 tuntia päivässä/40 tuntia viikossa. Työehtosopimus voi määrätä lyhyemmästä päivittäisestätyöajasta. Liukuvan työajan viikoittainen työaika on aina keski­määräinen. Jos esimerkiksi päivittäinen työaika on 7,5 tuntia, on viikkotyöaika tällöin keskimäärin 37,5 tuntia.Työaikalain mukainen ruokalepo on tunnin pituinen, mutta lyhentämisestä vähintään puoleen tuntiin voidaan sopia YT-menettelyssä. Ruokatauon sijoittamisen voi sopia liukuvaksi. Tällöin työntekijä voi päättää sovituissa rajoissa lepoaikansa ajankohdan. Työaikalain määräys siitä, että lepoaikaa ei voi sijoittaa välittömästi työvuoron alkuun tai loppuun, pätee myös liukuvassa työajassa.Varsinaisesti ruokatauon liukuma tarkoittaa tauon vapaata sijoittamista tietyn ajanjakson aikana, ei tauon pituuden liu’uttamista. On kuitenkin mahdollista sopia, että sijoittamisajankohta on muuten liu’utettavaa aikaa eli ei kiinteätä työaikaa. Tuolloin työntekijä voi lisätä niin halutessaan ruoka­taukonsa yhteyteen vapaa-aikaa käyttäen liukuma­saldoaan. Tämä liukuma on kuitenkin laskettava mukaan päivän kokonaisliukuman maksimipituuteen (myös negatiiviseen) eli tehdyt työtunnit on pysyttävä vähimmäis-/maksimimäärien rajoissa.TyövuoroluetteloMyös liukuvassa työaikajärjestelmässä on laadittava työaikalain 35 §:n mukainen työvuoroluettelo. Käytännössä se on kaikkien työntekijöiden tietoon saatettu tiedote kaikista yllämainituista sovituista asioista. Sovitut asiat voivat olla lueteltu myös työntekijöiden työsopimuksissa.Liukuvassa työaikajärjestelmässä joutuu lisäksi ottamaan huomioon sen vapaata käyttöä rajoittavat työaikalain säännökset, kuten esimerkiksi vuorokautista (11 h) ja viikoittaista (35 h) vähimmäislepoaikaa koskevat määräykset.Ylityön muodostuminenLiukuva työaika antaa työntekijälle mahdollisuuden liukuma­rajojen puitteissa päättää työtilanteensa ja yksilöllisten tarpeittensa perusteella, miten pitkän työpäivän hän kulloinkin tekee.Kun työntekijä pidentää omasta aloitteestaan työaikaansa liukuman puitteissa, tämä ei ole vuoro-kautista ylityötä.Vuorokautista ylityötä on työ, jota työntekijä työnantajan aloitteesta tekee yli säännöllisen vuorokautisen enimmäistyöajan (yleensä 8 h). Vuorokautisen liukumarajan ylittävä työ on aina ylityötä, jos sitä on tehty joko työnantajan aloitteesta tai työnantajan tieten ja hänen hiljaisesti hyväksymänään. Myös työmääräys voi joskus sisältää ylityövelvoitteen, vaikkei ylityöaloitetta esitetä.Kun säännöllisen työajan ylitysten (liukumasaldon) enimmäiskertymä on täynnä, ei ole mahdollista käyttää liukumia ennen kuin saldoa on vähennetty. Maksimisaldo merkitsee siis, että voidaan tehdä vain enintään säännöllistä vuorokautista työaikaa tai tätä lyhyempää, esimerkiksi kiinteää työaikaa. Tuolloin jokainen vuorokautisen säännöllisen enimmäistyöajan ylitys on ylityötä, jos se on tehty työnantajan aloitteesta tai hänen tietensä ja hyväksymänään. Viimeksi mainitussa tapauksessa työnantaja on tiennyt liukuma­saldon enimmäiskertymän ylityksistä, mutta ei ole niitä rajoittanut tai kieltänyt.TyöaikakirjanpitoJotta työaikakirjanpito täyttäisi lain vaatimukset, tulee siitä käydä ilmi työntekijän päivittäiset töihin tulo- ja lähtöajat (ellei työnantaja muulla tavalla voi osoittaa pystyvänsä luotettavasti seuraamaan työ-aikojen sijoitusta ja lepoaikojen toteutumista) sekä ajantasainen saldotilanne. Tehdyt työ­tunnit tulee näkyä päivittäin eriteltyinä perus-, lisä-, yli-, hätä- ja sunnuntaitunteihin.  Ylityön seurantavelvoitteesta johtuen tulee työnantajan seurata (sekä tarvittaessa rajoittaa) kunkin työntekijän ylityön määrää neljän kuukauden sekä kalenterivuoden jaksoissa.Vuosiloman säästäminenTyöntekijällä on aina oikeus säästää 24 päivää ylittävä osa lomastaan pidettäväksi säästövapaana. Sen sijaan silloin, kun työntekijä haluaa säästää yli 18 päivää ylittävän osan lomastaan, on siitä sovittava työnantajan kanssa. Työnantaja voi kieltää yli 6 päivän säästämisen vain, jos säästämisestä aiheutuisi vakavaa haittaa työpaikan tuotantotoiminnalle. Jo säästämishetkellä pitää tietää, että myöhemmin pidettävä loma aiheuttaa vakavaa haittaa.Vuosilomalaki ei rajoita sitä, kuinka monelta lomanmääräytymisvuodelta vapaita voi kerätä. Työnantajan ja työntekijän on neuvoteltava loman säästämisestä ja säästettävien lomapäivien määrästä viimeistään, kun työntekijälle varataan tilaisuus esittää mielipiteensä vuosiloman ajankohdasta (ks. kuulemisesta vuosilomalain 22 §). Neuvotteluvelvollisuus koskee lähinnä alle kuuden päivän säästämistä, sillä pidemmän loman säästäminen edellyttää sopimista.Säästövapaan pitäminenTyönantajan ja työntekijän on sovittava siitä, milloin säästövapaa pidetään. Jos sopimukseen ei päästä, säästövapaa pidetään työntekijän määräämänä vuotena tai vuosina. Työntekijän on ilmoitettava loman ajankohta viimeistään neljä kuukautta ennen sen alkamista. Säästövapaasta ja sen pitämisestä on syytä tehdä kirjallinen sopimus.Jos työntekijä ei voi pitää säästövapaata aiottuna ajankohtana sairaudesta, tapaturmasta tai synnytyksestä johtuvasta syystä, loma siirtyy pidettäväksi myöhemmin työntekijän määräämänä ajankohtana vuosilomalain (VLL) 25 ja 26 §:n mukaisesti.Kuukausipalkkaisen työntekijän on oikeus saada tämä palkkansa myös säästövapaan ajalta kuten VLL:n 10 §:ssä säädetään.Jos palkka lasketaan keskipäiväpalkan mukaan tai prosenttiperusteisesti, säästövapaa-ajan palkka määräytyy säästövapaan alkua edeltäneen lomanmääräytymisvuoden palkan mukaan. Työntekijä saa säästövapaan ajalta työehtosopimuksen mukaisen lomarahan.Työntekijällä on oikeus saada lomakorvaus pitämättä jääneestä säästövapaasta silloin, kun työsuhde päättyy, työsuhde muuttuu osa-aikaiseksi tai työntekijä lomautetaan toistaiseksi.Lomakorvaus lasketaan VLL:n 17 §:ssä säädetyllä tavalla. Vuosilomalaki ei kuitenkaan anna selvää vastausta siihen, lasketaanko lomakorvaus edellisen lomanmääräytymisvuoden vai kuluvan lomanmääräytymisvuoden perusteella.Vuosiloma-ajan palkka säästövapaan ajalta määräytyy edellisen lomanmääräytymisvuoden ansioiden perusteella. Tämän vuoksi oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että säästövapaan lomakorvaus lasketaan edellisen eikä kuluvan (=kesken jäävän) lomanmääräytymisvuoden perusteella (Kröger–Orasmaa: Vuosilomalaki s. 178–179.)VuorotteluvapaaVuorotteluvapaan edellytyksenä on 10 vuoden työhistoria ennen vuorotteluvapaan alkamista ja, että työntekijän kokoaikainen (yli 75 %) palvelussuhde samaan työnantajaan on kestänyt yhdenjaksoisesti vähintään 13 kuukautta välittömästi ennen vuorotteluvapaan alkamista ja että hän on tosiasiallisesti myös tehnyt sanottuna aikana kokoaikatyötä. Tähän 13 kuukauden ajanjaksoon voi sisältyä yhteensä enintään 30 kalenteripäivää palkatonta poissaoloa. Vain sairaudesta tai tapaturmasta johtuva poissaolo rinnastetaan työssäoloon 13 kuukauden työssäoloaikaa laskettaessa. Päätoiminen yrittäjä ei voi jäädä vuorotteluvapaalle.Vuorotteluvapaalle jäävän on hyvissä ajoin ennen vuorotteluvapaan alkamista otettava yhteyttä TE-toimistoon vuorotteluvapaan edellytysten selvittämiseksi. Suosittelen tätä tehtäväksi jo ennen kuin työntekijä keskustelee työnantajansa kanssa halustaan jäädä vuorotteluvapaalle. TE-toimisto ratkaisee viime kädessä, onko työntekijä oikeutettu vuorotteluva­paaseen.Vuorotteluvapaalaissa ei ole rajoitettu sitä, mitä vuorotteluvapaan aikana saa tai voi tehdä, eikä työntekijän ole myöskään pakko kertoa työnantajalle suunnitelmistaan vuorotteluvapaan ajalle. Työsuhteesta johtuvat kilpailukielto ja lojaliteettivelvoitteet työnantajaa kohtaan ovat edelleen voimassa, joten työntekijä ei saa mennä töihin vuorotteluvapaan aikana kilpailevaan yritykseen tai aloittaa toimenpiteitä oman yrityksensä perustamiseksi. 

YritysjuridiikkaUusimmat Artikkelit
Katso kaikki