Työajan pidentäminen 24 tunnilla
Työmarkkinakeskusjärjestöt allekirjoittivat kilpailukykysopimuksen 14.6.2016.
Kilpailukykysopimuksen mukaan vuosittaista työaikaa pidennetään keskimäärin 24 tunnilla vuosittaista ansiotasoa muuttamatta. Muutos voidaan toteuttaa esimerkiksi kokonaisina päivinä. Muutos tulee voimaan 1.1.2017, elleivät osapuolet sovi muusta ajankohdasta. Työajan pidentämisen tarkemmasta toteuttamistavasta sovitaan sopimusalakohtaisesti työ- ja virkaehtosopimusosapuolten kesken.
Käytännössä työajan pidentämisestä 24 tunnilla on siten sovittu työ- ja virkaehtosopimuksilla. Koska työajan pidennystavat ovat alakohtaisia ja erityyppisiä, jäljempänä kerrotaan yleisiä toimintatapoja työaikaa pidennettäessä. On myös huomattava, että työajan pidentämisestä ei ole sovittu kaikilla aloilla eikä kaikkien henkilöstöryhmien osalta.
Työajan pidentäminen työehtosopimukseen perustuen
Työnantaja noudattaa työehtosopimusta niin sanotun normaalisitovuuden tai yleissitovuuden perusteella.
Kilpailukykysopimuksen tarkoituksena on, että työaikaa pidennetään kaikkien työntekijöiden osalta. Sen vuoksi työnantajaliittoon kuuluva työnantaja soveltaa työajan pidennystä lähtökohtaisesti kaikkiin työehtosopimuksen soveltamisalalla työskenteleviin työntekijöihin. Asiaan ei vaikuta, että työntekijän työsopimukseen on kirjattu tarkka työaika esimerkiksi 7,5 tuntia päivässä.
Yleissitovaa työehtosopimusta noudattava työnantaja saa pidentää työaikaa työehtosopimuksen määräyksen mukaisesti. Työnantaja kuitenkin noudattaa yleissitovan työehtosopimuksen määräyksiä työsuhteen vähimmäisehtoina. Tästä syystä, jos työntekijän työsopimukseen on kirjattu täsmällinen työaika, työaikaa voidaan käytännössä pidentää sopimalla.
Yleissitovaa työehtosopimusta noudattava työnantaja saa tehdä paikallisia työaikaa koskevia sopimuksia. Paikallinen sopimus on tehtävä työehtosopimuksessa määritellyllä tavalla ja siinä määrätyissä rajoissa. Työntekijöiden edustajana työaikaa koskevan sopimuksen voivat tehdä luottamusmies, henkilöstön valitsema edustaja tai työpaikan koko henkilöstö.
Työsopimukseen perustuvan työajan muuttaminen
Silloin kun työntekijän tekemään työhön ei sovelleta mitään työehtosopimusta, työajasta on yleensä sovittu työsopimuksella. Työnantaja ei voi yksipuolisesti muuttaa työsopimuksessa sovittua työaikaehtoa. Tästä johtuen työajan pidentäminen edellyttää sopimista työnantajan ja työntekijän kesken. Työntekijän ei tarvitse suostua työajan pidentämiseen, jollei esimerkiksi palkkaa nosteta vastaavasti.
Työajan pidentämistä koskevaan sopimukseen voidaan ottaa erityisiä ehtoja esimerkiksi, että työajan pidentäminen sovitaan vuodeksi kerrallaan. Vuoden kuluttua tilannetta voidaan tarkastella uudestaan ja tehdä sen perusteella uusi sopimus.
Työajan pidentämistapa
Työajan pidentämistapa on voitu määrätä sitovasti työehtosopimuksessa tai siitä voidaan työehtosopimuksen määräykseen perustuen sopia paikallisesti.
Jos työajan pidennystapa on sovittu työ- tai virkaehtosopimuksessa, työaikaa on yleensä pidennetty 6 minuuttia päivässä ja 30 minuuttia viikossa tai jaksotyöaikaa pidentämällä. Huomionarvoista on, että kaupan alalla ja matkailu- ja ravintolapalvelualalla (MaRa) otetaan käyttöön uudenlainen vuosivapaajärjestelmä.
Yksityissektorin työehtosopimuksissa työajan pidennyksestä sovitaan ensisijaisesti paikallisesti. Paikallinen sopimus tehdään pääsääntöisesti työnantajan ja luottamusmiehen välillä ja se koskee kaikkia työntekijöitä, joita luottamusmiehen katsotaan edustavan. Yleensä sopimuksissa on mainittu esimerkkejä tavoista, joilla työajan pidennys voidaan toteuttaa, kuten:
- vuorokautisen tai viikoittaisen työajan pidentäminen
- ylimääräisten työvuorojen määrääminen vapaapäivälle
- työajan lyhentämisvapaiden vähentäminen
- arkipyhien muuttaminen työpäiväksi
- vuosilomalain ylimenevien lomapäivien vähentäminen
- työajan lisäys liukuvan työajan
- järjestelmässä tai työaikapankissa.
Esimerkiksi liukuvan työajan järjestelmässä työajan pidentäminen voidaan toteuttaa niin, että liukumista vähennetään 2 tuntia kuukausittain tai 6 minuuttia työpäivää kohti.
Työehtosopimuksessa on lähes aina määräys sen varalta, että paikallisissa neuvotteluissa ei päästä sopimukseen (ns. perälauta). Tällöin työaikaa lähtökohtaisesti pidennetään työnantajan määräämällä tavalla. Työehtosopimuksissa on hyvin tarkasti määritelty, miten työnantaja saa määrätä työajan pidentämisestä.
Tarkoituksena on ollut pidentää vuosittaista tehtyä työaikaa. Tästä huolimatta paikallisesti voidaan sopia esimerkiksi, että työajan pidennys käytetään koulutukseen, suunnitteluun tai työhyvinvointia tukeviin kulttuuri- ja liikuntaharrastuksiin. Työajan pidennys voidaan myös tehdä etätyönä. Eräillä aloilla paikallisesti voidaan myös sopia, ettei työaikaa pidennetä.
Työajan pidentäminen osa-aikatyössä ja osalta vuotta
Osa-aikaisessa työsuhteessa työajan pidennys toteutetaan osa-aikatyön ja täyden työajan suhteessa. Jos työntekijälle ei ole määritelty vähimmäistyöaikaa vaan työtä tehdään tarvittaessa, työajan lisäys voidaan käytännössä tehdä suhteessa toteutuneeseen keskimääräiseen työaikaan. Tällöin pitää sopia ajanjakso, jolta keskimääräinen työaika lasketaan.
Vastaavasti vuosityöaikaa pidennetään ainoastaan työssäoloajalta määräaikaisessa työsuhteessa ja osan vuotta työssä olleen työntekijän osalta. Luonteva ja yleinen lähtökohta on, että työaikaa pidennetään kaksi tuntia jokaista täyttä kalenterikuukautta kohden, jos työntekijä työskentelee vain osan vuodesta.
Kun työntekijän työsuhde alkaa tai päättyy kesken kalenterivuoden, pidennys voidaan suhteuttaa työssäoloaikaan. Työsuhteen päättyessä lopputilissä maksettava palkka ja tehty työaika tulee tasata.
Esimerkki. Liukuvan työajan saldosta on kalenterivuoden alussa vähennetty 24 tuntia. Työntekijän työsuhde kuitenkin päättyy maaliskuun lopussa, jolloin työajan pidennys työsuhteen kestoajalla on 6 tuntia (= 24 x 3 / 12). Työaikalain mukaan työsuhteen päättyessä plustunnit korvataan ja miinustunnit vähennetään lopputilissä säännöllisen työajan palkalla. Lopputiliä laskettaessa liukuvan työajan saldoon pitää tässä tapauksessa lisätä 18 tuntia.
Työstä poissaolo voi johtua työkyvyttömyydestä, perhevapaasta, lomautuksesta, vuorotteluvapaasta tai opintovapaasta. Työaikaa ei pidennetä näiden työstä poissaolojen ajalta. Esimerkiksi jos työntekijä on neljä kuukautta perhevapaalla, vuosityöaikaa pidennetään 16 tuntia (= 24 – (4 x 2)).
Työajan pidennys työaikakirjanpidossa
Työajan pidennystapa vaikuttaa pidennysajan rekisteröintiin työaikakirjanpitoon. Kyse on siitä, kirjataanko työajan pidennysaika työaikakirjanpitoon säännölliseksi työajaksi vai siitä erillään.
Työajan pidennysaika on lähtökohtaisesti työvuoroluetteloon merkittyä säännöllistä työaikaa. Tällöin työajan pidennys on voitu merkitä kiinteästi työvuoroluetteloon esimerkiksi silloin, kun työaikaa pidennetään 6 minuuttia työpäivässä.
Työajan pidennys on suositeltavaa kirjata erillään säännöllisestä työajasta, jos työnantajan on jostain syystä seurattava työajan pidennystunteja. Tällöin on otettava huomioon tilanteet, joissa jälkikäteen on tarve selvittää tehdyt työajan pidennystunnit ja niiltä maksettu palkka.
On vaikea sanoa, missä kaikissa tilanteissa työajan pidennystunnit ja niiltä maksetut palkat tulisi kirjata erikseen. Yleisesti ottaen tarkka työajan ja palkkojen erittely on aina suositeltava tapa toimia.
Lue kiky-sopimuksen viemisestä käytäntöön myös Janne Fredmanin artikkelista Kokemuksia kilpailukykysopimuksen työaikamuutoksista.
