Tavaran ulkomaankuljetusten arvonlisäverotus
Yritysten välisessä kaupassa palvelun myyntimaa eli verotusvaltio on pääsäännön mukaan se maa, jossa olevaan kiinteään toimipaikkaan palvelu luovutetaan. Ellei palvelua luovuteta ostajan kiinteään toimipaikkaan, myyntimaa on se maa, jossa on ostajan kotipaikka.
AVL 65 §:n mukaisen yleis- eli pääsäännön mukaan palvelun myyntimaa on siis Suomi, jos palvelu luovutetaan ostajan Suomessa sijaitsevaan kiinteään toimipaikkaan. Jos palvelua ei luovuteta kiinteään toimipaikkaan, se on myyty Suomessa – jos ostajan liiketoiminnan kotipaikka on Suomessa. Käytännössä tämä pääsääntö tarkoittaa käännettyä arvonlisäverovelvollisuutta, jos palvelun myyjä ei ole suomalaisyritys. AVL sisältää joukon poikkeussäännöksiä, mutta yritysten välinen tavaran kuljetuspalvelu kuuluu pääsäännön piiriin.
Suomalaisen yrityksen ostaessa pääsäännön mukaisia palveluja ulkomaalaiselta myyntimaa on Suomi riippumatta siitä, onko myyjä EU-maasta vai EU:n ulkopuolelta. Suomalaiselle ostajalle syntyy näin ollen ostosta käännetty verovelvollisuus kummassakin tapauksessa, mikäli kuljetusta ei ole vapautettu verosta AVL 71 §:n säännösten nojalla. EU:n ulkopuolelle tapahtuva tavaran kuljetuspalvelu on direktiivisäännösten mukaisesti vapautettava verosta. Säännös sisältyy AVL 71 §:n 1 kohtaan. Saman pykälän 2 kohdan mukaan myös maahantuontiin liittyvä kuljetuspalvelu on veroton.
Kuljetukset Suomessa
Perustilanteessa, kun suomalainen yritys ostaa suomalaiselta kuljetusliikkeeltä Suomen sisäisen tavaran kuljetuspalvelun, kysymys on normaalista 24 %:n mukaisesta tavaran kuljetuspalvelusta.
Sen sijaan jos suomalainen yritys, jolla on kiinteä toimipaikka vain Suomessa, ostaa Suomen sisäisen kuljetuspalvelun esimerkiksi saksalaiselta kuljetusliikkeeltä (esim. Raumalta Tampereelle), suomalaisyrityksen tulisi saada saksalaisyritykseltä veroton lasku ja ostajan tulisi maksaa vero käännetyn verovelvollisuuden perusteella.
Toisaalta jos suomalainen kuljetusliike myy Suomen sisäisen (esim. Tampereelta Raumalle) tavarankuljetuspalvelun saksalaisyritykselle, jolla on kiinteä toimipaikka vain Saksassa, laskun tulisi olla veroton ja saksalaisyrityksen tulisi maksaa vero käännetysti Saksassa. Tähänkin sovelletaan siten edellä mainittua pääsääntöä. Direktiivin mukaan pääsäännön mukaisiin palvelujen myynteihin sovelletaan pakollista käännettyä verovelvollisuutta aina, kun myyjä ei ole sijoittautunut ostajan jäsenvaltioon. Eli jos suomalainen myyjä myy tällaisen palvelun toisesta EU-maasta olevalle ostajalle, ostaja maksaa palvelun ostosta oman maansa veron myyjän puolesta eli käännetysti. Tämä poistaa yleensä suomalaisen myyjän velvoitteen rekisteröityä verovelvolliseksi ostajan valtiossa.
Kuljetukset Suomesta toiseen EU-maahan
Oletetaan, että suomalainen kuljetusliike myy kuljetuspalvelun siten, että kuljetus lähtee Suomesta ja päättyy toiseen EU-maahan. Kun ostajana on toisessa EU-maassa oleva yritys, jolla on kiinteä toimipaikka vain muussa EU-maassa kuin Suomessa, on suomalaisyrityksen lasku veroton ja ostaja maksaa veron käännetysti. Jos vastaavan kuljetuksen Suomesta toiseen EU-maahan ostaa suomalaiselta kuljetusliikkeeltä toinen suomalainen yritys, jolla on kiinteä toimipaikka Suomessa, lasku on verollinen.
Kuljetukset toisesta EU-maasta Suomeen
Silloin, jos kuljetuksen toisesta EU-maasta Suomeen
suorittaa kuljetusliike, jolla ei ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa ja kuljetuspalvelun ostajana on suomalainen yritys, kuljetusliikkeen lasku on veroton ja suomalaisyritys suorit-
taa veron käännetysti.
Jos taas kuljetuksen suorittaa edellä olevassa tapauksessa suomalainen kuljetusliike, lasku on verollinen, koska sekä myyjällä että ostajalla ovat Suomessa kiinteät toimipaikat.
Tavaran kuljetukset ainoastaan toisessa EU-maassa
Käytännössä kuljetusliikkeiden käyttöastekysymykset tarkoittavat usein myös sitä, että suomalainen kuljetusliike suorittaa kuljetuspalveluja, jotka tapahtuvat yksinomaan jossain toisessa EU-maassa – tästä esimerkkinä toimii Saksan sisäinen kuljetus. Tällöin suomalainen kuljetusliike laskuttaa esimerkiksi juuri saksalaista ostajaa, jolla on kiinteä toimipaikka vain Saksassa, verottomalla laskulla ja saksalaisyritys maksaa veron käännetysti. Lähtökohtaisesti näihin soveltuu siten pääsääntö. Laajemmin asiaa tarkasteltaessa on kuitenkin syytä muistaa, että arvonlisäverodirektiivi mahdollistaa myös sen, että kuljetuksen suoritusvaltion arvonlisäverolakiin voi sisältyä säännös, jonka perusteella kuljetuksen verotuspaikka on yksinomaisen kulutuspaikan perusteella kuljetuksen suoritusvaltio.
Käytännössä tilanne voi olla myös sellainen, että suomalainen yritys ostaa esimerkiksi Saksan sisäisen kuljetuksen saksalaiselta kuljetusliikkeeltä. Tällöin, jos suomalaisella yrityksellä on kiinteä toimipaikka vain Suomessa, soveltuu pääsääntö, eli suomalaisyritys saa verottoman laskun ja maksaa veron käännetysti Suomessa.
Tavaran kuljetukset Suomesta EU:n ulkopuolelle ja EU:n ulkopuolelta Suomeen
EU:n ulkopuolelle tapahtuvat tavaran kuljetuspalvelut ovat arvonlisäverodirektiivin mukaan vapautettava verosta. Joten jos suomalaisyritys ostaa ulkomaalaiselta vientikuljetuksen, ei ostosta ole suoritettava veroa myöskään käännetyn verovelvollisuuden perusteella. Säännös pohjautuu AVL 71 §:n 1 kohtaan. Luonnollisestikin säännös tarkoittaa myös sitä, että jos suomalainen kuljetusyritys suorittaa kuljetuksen Suomesta EU:n ulkopuolelle, kysymys on silloinkin nollaverokantaisesta myynnistä. Myös niin sanotut transitokuljetukset Suomen alueella ovat tämän lainkohdan perusteella verottomia.
Tavaran kuljetus EU:n ulkopuolelta Suomeen tarkoittaa käytännössä lähes aina maahantuontiin liittyvää kuljetusta, jolloin nämä kuljetukset jäävät verottomiksi AVL 71 §:n 2 kohdan perusteella. Kuljetus verotetaan osana maahantuotavan tavaran arvoa.
