17. lokakuuta 2017

Seura meitä Facebookilla Seura meitä Twitterilla Tilaa syöte

Share/Save

Sääntely esteenä ketterälle digiloikalle

Julkaistu 23.3.2016


Kuva: Vesa Tyni

  • Jari Jokinen

Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner pitää digitalisaatiota ennen kaikkea palvelukonseptien ja -prosessien kehittämisenä.

Puhelimen kellon näyttö osoittaa numeroita 7.50, kun liikenne- ja viestintäministeriön pyhimmässä ovi kolahtaa ja ministeri Anne Berner astuu sisään. Hän heittää hyvät huomenet ja pyytää peremmälle virkahuoneeseensa. Minuutilleen sovitussa aikataulussa.

Työhuoneessa huomio kiinnittyy siihen, että missään ei näy papereita.

– Hoidan kaikki asiat iPadilla. Kaikki materiaalit tulevat sähköisesti ja hoidan ne samalla tavalla myös eteenpäin allekirjoituksia ja jakeluja myöten. Olen oppinut tähän jo työskennellessäni perheyrityksessämme Vallila Interiorissa, ministeri Berner toteaa.

Hän on siis todellinen ”digiministeri”, jolle hallitusohjelman peräänkuuluttaman digiloikan ei pitäisi ainakaan henkilökohtaisella tasolla aiheuttaa mitään ongelmia.  

 

Digiloikan kaksi keihäänkärkeä

Digiloikka toistuu jatkuvasti poliitikkojen puheissa, ja sen avulla Suomen kerrotaan nousevan syvältä Jussin ja kuokan suosta. Termi on kärsinyt sellaisen inflaation, että moni ihmettelee, onko keisarilla lainkaan uusia vaatteita.

– Digitalisaatio on asia, jota ei voi väistää, kiistää, sivuuttaa eikä unohtaa. Se on valtava murros ja käsittämätön mahdollisuus, josta viisi prosenttia on teknologiaa ja 95 prosenttia toimintatapoja, toteaa ministeri Berner.

Hallituksen sisällä digiloikka konkretisoituu kahteen isoon hankkeeseen. ”Digi 1” on kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläisen ja ”Digi 2” liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin vastuulla. Tiivistettynä voidaan sanoa, että ykkönen keskittyy julkiseen sektoriin ja kakkonen elinkeinoelämään ja infrastruktuuriin. 

Konkretiaa tässä kaivataankin. Tavallinen ihminen mieltää digitalisaation helposti tietotekniikaksi, ”ykkösiksi ja nolliksi”, josta ei voi ymmärtää mitään.

– Tässä ehkä piilee tuon sanan ongelma. Digitalisaatio on palvelukonseptin ja -prosessin kehittämistä. Toiminta­tavat muuttuvat ja asiat tehdään toisin. Se nostaa tuottavuutta, siinä menetetään paljon työpaikkoja ja luodaan uusia. Se on osaamisen ja painopisteen siirtymä ja murtaa monessa kohtaa totuttuja tapoja tehdä asioita, Berner määrittelee ja jatkaa.

– Digitalisaatiota voidaan ajatella tiedon kautta. Olemme melko vapaita rakentamaan sillä uutta liiketoimintaa, uusia palveluita tai löytämään jotain hyödynnettävää. Tämä taas vaikuttaa tulevaisuuden koulutukseen. Aiemmin opettelimme ulkoa, mutta nyt on tärkeää tiedon hyödyntäminen. Siihen vaaditaan enemmän luovuutta ja ratkaisukykyä.

 

Etiikka, moraali, juridiikka ja hyöty

Digitalisaatiossa tieto ei kulje ihmisen kautta, vaan laitteet keskustelevat keskenään. Bernerin tontille kuuluu ”case liikenne”, jossa autot alkavat siirtää tietoa toisilleen kuljettajan sijaan. Tällä pyritään vähentämään ihmisen vaikutusta mekaaniseen tekemiseen, kuten vaikka ajamiseen. Suurin osa turvallisuusriskeistä johtuu inhimillisistä virhearvioinneista.

– Tämän tyyppisiä ratkaisuja on jo nyt kaikkialla: tieto kulkee itsenäisesti. Taloushallinto on äärimmäisen hyvä esimerkki. Tieto laskusta ja sen maksamisesta siirtyy automaattisesti eteenpäin kirjanpitoon ja pankkiin.

Tulevaisuudessa digitalisaatio on todennäköisesti vielä paljon enemmän, ja tieto on maapalloa ympäröivässä ”pilvessä”.

– Onhan se ihan mieletön muutos ja siihen liittyy hirveän iso eettinen ja moraalinen keskustelu, joka on vielä jossain määrin käymättä. 

– Jokainen meistä on vastuussa omasta tiedostaan ja hallinnoi sitä. Tietosuoja tulee entistä vahvemmaksi, koska siitä poistuu inhimillinen tekijä. Käytämme tietojamme myös valuuttana ja saamme vaikkapa kaupasta parempia tarjouksia.­ Myös juridisesti on vaikeita kysymyksiä: Kuka tietoa omistaa ja minkälaista tuo tieto on? Kenellä on oikeudet ja velvollisuudet tietojen ylläpitoon?

Juuri tietosuojaa ja tietojen käyttöä on pidetty ongelmana. Ihmiset pelkäävät väärinkäytöksiä, mutta Anne Berner uskoo, että tietoja luovutetaan helpommin, jos niistä saadaan henkilökohtaista hyötyä.

– Se on raadollista.

 

Murros tuottaa ja tuhoaa

Uusi teknologia ja sen tuomat mahdollisuudet nähdään usein uhkana. Digitalisaation kaltaisia muutoksia on kuitenkin tapahtunut ennenkin.

– Tällaisessa murros- tai saranakohdassa aina ovi myös aukeaa. Se synnyttää hirveän paljon uusia mahdollisuuksia, uutta osaamista ja uusia työpaikkoja. Yrityksessä, valtionhallinnossa ja julkistaloudessa pitäisi aina päästä vähän edelle, että muutos olisi enemmän mahdollisuus kuin pelkkä murros, toteaa Berner.

Digitalisaatio kulkee kahta raidetta aivan samalla tavalla kuin vaikka teollistuminen: toinen tuo mahdollisuuden ja toinen vie työn. Ratkaiseva kysymys on, miten näille kahdelle raiteelle löydetään yhtymäkohta. 

– Jos ajattelemme vaikka sairaanhoitoa, niin se mahdollistaa esimerkiksi lääkärin etäläsnäolon leikkaussalissa. Se saattaa pelastaa monta ihmishenkeä mutta samalla vähentää niitä käsipareja, joita on aikaisemmin tarvittu toimenpiteisiin.

Berner korostaa, että ratkaisevaa on, kuinka taitavasti tuottavuuden kasvun myötä vapautuva inhimillinen kapasiteetti pystytään hyödyntämään. Olemmeko valmiita allokoimaan sen luovaan ajatteluun, tunteiden käsittelyyn, fyysiseen läsnäoloon ja vuorovaikutukseen? Niissä robotti tai automaatio ei pysty ihmistä korvaamaan.

– Itse toivoisin, että yrityksissä ja yhteiskunnassa syntyvä säästö osataan kanavoida näihin vahvuuksiin.

Robotiikka voi ministeri Bernerin mukaan tuoda esimerkiksi ikäihmisille lisää itsenäisyyttä ja vapautta. Robotin avulla voidaan kurottaa korkeammalle tai nostaa raskaampia esineitä. Sillä voidaan saada apua siivoukseen tai lääkkeiden ottamisen valvontaan. Vaihtoehtona on, ettei ihminen asukaan enää omassa kodissaan, koska on tiettyjä välttämättömiä asioita, joita hän ei enää pysty itsenäisesti tekemään.

 

Regulaatio hidastaa kehitystä

Digitalisaatio tehostaa taloutta ainakin lyhyellä tähtäimellä, vaikka todennäköisesti joitakin ammattikuntia häviää kokonaan. Kehitys on aina tapahtunut kaarissa ja Berner uskoo, että ne yritykset menestyvät, jotka pystyvät siirtymään suoraan seuraavalle kaarelle. 

– Lineaarisesti omaa kehityspolkuaan etenevät näivettyvät ja katoavat pois. Tämä on luovaa tuhoa, mutta se on myös aina jonkin toisen mahdollisuus. Digitalisaatio mahdollistaa huikean kasvun ennen kaikkea kehitysmaihin ja haja-asutus­alueille. Ne eivät ole pitkään aikaan olleet niin kutsutun kehityspiikin, muutoksen ja murroksen voittajia. 

– Se tuo myös väestönkasvua ja laajempaa hyvinvointia ja sitä kautta entistä tarkempaa huolenpitoa meidän maapallostamme.

Berner vieraili viime syksynä globaalissa älykkään liikenteen konferenssissa, jossa oli liikenneministereitä eri puolilta maailmaa. Monet Afrikan maat olivat älykkäässä liikenteessä paljon Suomea edellä, ne olivat harpanneet yhden kehityskaaren yli.

– Sen sijaan että bussi kiertää tiettyä reittiä puolityhjänä, se hakee mobiilisovelluksen avulla ihmiset sieltä, missä he ovat.­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­ Tämä on esimerkki siitä, millaisen kasvuloikan digitalisaatio tuo näille maille.

Perinteisten kehittyneiden maiden ongelma piileekin osaltaan tässä. Niissä yhteiskunta, toimintamallit ja lainsäädäntö ovat kehittyneet ja on vaikeampi siirtyä nopeasti uuden tekniikan vaatimiin muutoksiin.

– Vaikka maana olemme suhteellisen nuori, Suomeen on syntynyt Ruotsin ja Venäjän vallan jäljiltä sellaista painolastia, jonka vuoksi digiloikkaa ei pystytä tekemään niin kevyesti kuin kehitysmaissa tai vaikka Virossa, joka on meitä selkeästi ketterämpi. 

Suomi ei myöskään ole Ruotsin, Kanadan, Australian tai vaikkapa Uuden Seelannin tavoin niin vauras, että se voisi kivuttomasti tehdä muutoksia. Berner kysyykin, mikä on meidän vahvuutemme ja vastaa itse:

– Määrätynlainen kestävyys ja hyvä teknologia. Meidän vain pitäisi päästä irti tietyistä rakenteista ja sääntelystä. Meillä on historian perintönä vimma reguloida, tehdä lakeja, kun Ruotsissa asiat hoidetaan sääntelyllä. 

Bernerin omalla tontilla on paljon hänen sanojensa mukaan matalalla roikkuvia potentiaalisia hedelmiä, jotka voitaisiin poimia. Nyt pitäisi päästä yli tilanteesta, jossa jotkut elinkeinot haluavat lainsäädännöllä suojata toimintansa, ettei muutos tulisi ihan vielä: sopeutumis- ja siirtymäaika viedään tappiin.

– Teemme muutoksen eteenpäin kuljettamisen ja kasvupotentiaalin hyödyntämisen liian vaikeaksi. Tämä on ollut minulle suuri yllätys. 

Toisaalta Suomessa on toimialoja, jotka ovat olleet todellisia edelläkävijöitä. Esimerkiksi pankkien verkkopalvelut ovat pitäneet huolen siitä, että markkinoille ei ole tullut kilpailijoita. 

– Myös taloushallinnossa ollaan sähköisten palvelujen kehityksen kärjessä. Se on synnyttänyt uusia yrityksiä, joista monet ovat vielä suomalaisia. Tietyntyyppinen osaaminen on vapautettu fyysisestä suorittamisesta strategiseen osaamiseen. Nyt taloushallinto on enemmän liiketoimintaa tukevaa ja ratkaisuja hakevaa, kun se aiemmin on ollut kontrollifunktio.

 

Valta ja vastuu

Anne Berner tunnetaan yrittäjänä ja järjestötoimintaihmisenä. Siirtyminen politiikkaan olikin melkoinen yllätys,  ja jonkinlaista kohua syntyi myös siitä, että vahvasti kokoomukseen liitetty Berner valitsikin keskustan. Toinen pommi oli, kun Juha Sipilä valitsi poliittisen untuvikon liikenne- ja viestintäministeriksi.

– Olen kuitenkin kokenut, että yrittäjällä jos kenellä on oikeus osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja myös vastuuseen luottamustehtävien kautta. Tarjoan omaa osaamistani ja sitten katsotaan, kantaako se. Onko yhteiskunnalle iloa siitä, että meillä olisi enemmän liikkuvuutta elinkeinoelämän ja politiikan välillä? 

– Yhdysvalloissa tällaiset siirtymät ovat hyvin luontevia. Ainakin tähän asti on tuntunut siltä, että Suomeen tällainen ei sovi, vaan poliitikoksi pitää kasvaa.

– Olen poliitikkona tosi vihreä, ja moni asia on yllättänyt positiivisesti. Esimerkiksi oman ministeriön virkamieskunnan osaaminen on huikeaa. Siitä ei voi kuin olla ylpeä ja samalla tuntea häpeää, että entisessä elämässään sitä ajatteli, ettei siellä julkisella puolella mitään synny.

– Toinen puoli on poliittinen päätöksentekoprosessi, joka tuntuu välillä vaikealta. Päätöksenteon perusteet eivät aina ole pelkästään liiketaloudellisia, mutta niitä pitää kuitenkin kunnioittaa.

Ministerin työssä Berner pyrkii toiminaan rationaalisesti: asiat valmistellaan tavoitteiden, kriteerien ja mittarien pohjalta ja ne perustellaan asialähtöisesti. Sen jälkeen katsotaan, mihin se kantaa ja riittääkö se.

Pääministeri Juha Sipilä on vaatinut valtion tilin­pitokäytäntöön muutoksia ja Anne Berner on samoilla linjoilla: päätöksentekoon ei aina saa tarvittavaa taloudellista informaatiota.

– Kun lukuja katsotaan budjetin ja alijäämän kautta, se ei kerro koko totuutta. Siksi olisi hyvä saada myös tulos­laskelmaa ja tasettakin. Omalla sektorillani on pohdittu, voitaisiinko synnyttää tase, sillä meillä on hyvin paljon passiivista omaisuutta, jonka potentiaalia ei ole oikein hyödynnetty. Mutta voiko näin tehdä, kun siinä tulee vastaan politiikka?

Ministeri Berner on aina ollut hanakka ottamaan riskiä. Siksi hän oli valmis politiikkaan, vaikka siirtyikin omalle epämukavuusalueelleen.

– Täällä saa joka päivä turpiinsa. Sellaista ei kohtaa yrittäjänä. Politiikassa on tärkeää, että valta ja vastuu pysyvät samassa paikassa. Helposti käy niin, että valta karkaa muualle ja vastuu jää.

Anne Berner

  • Syntynyt: 16.1.1964 Helsingissä.
  • Asuu: Espoossa.
  • Perhe: Aviomies ja kolme poikaa.
  • Koulutus: Kauppatieteiden maisteri, Svenska handelshögskolan 1986.
  • Ura: Vallila Interiorin toimitusjohtaja 1989–2012. 2012– hallituksen puheenjohtaja. Kansanedustaja ja liikenne- ja viestintäministeri 2015–.
  • Harrastukset: Kuntosali, kirjallisuus ja musiikki, mutta niille jää nyt vähän aikaa.

TALTIO-hanke edistää digitaalista taloushallintoa

Suomalaisten kehittämä TALTIO-määritys on globaaliin XBRL GL taksonomiaan perustuva liiketapahtuman tietuekuvaus. TALTIO-määrityksen avulla kaikki kirjanpitoon menevät tapahtumat, kuten verkkolaskut, käteis- ja korttimaksut sekä pankin tiliotteet, saadaan sähköiseen standardiin tietuemuotoon. Tämä mahdollistaa talousdatan yhtenäisen käsittelyn tietojärjestelmissä. 

TALTIO-hane edistää TALTIO-standardin käyttöönottoa taloushallintojärjestelmien ja -ohjelmistojen välisissä tiedonsiirroissa. Hankkeessa rakennetaan TALTIO-määrityksen mukainen kokeilutietovarasto ja sitä hyödyntäviä sovelluksia. Lisäksi hankkeessa tuetaan tilitoimistoja muutokseen, joka tulee digitalisaation ja automaation myötä, sekä innovatiivisten uusien palvelujen kehittämiseen rakenteisten tietovarastojen avulla.

TALTIO-hankkeen vetovastuussa on Suomen Taloushallintoliitto. Hanke kuuluu liikenne- ja viestintäministeriön kärkihankkeeseen Digitaalisen liiketoiminnan kasvuympäristö. TALTIO-hankkeeseen osallistuvat mm. Finanssialan Keskusliitto, Suomen Asiakastieto, Suomen Arvopaperikeskus, OP-Pohjola, Taitoa, Tieto Finland Oy sekä lukuisa joukko auktorisoituja tilitoimistoja ja ohjelmistotaloja. Hankkeessa tehdään kansainvälistä yhteistyötä muun muassa Viron kanssa.




Kirjaudu sisään
LukijapalvelutMediakorttiYhteystiedotPalaute