Puun ja kuoren välissä

Tilitoimistot ovat usein haasteellisessa asemassa asiakkaan ja viranomaisten välillä, kun puhutaan ulosotto- ja poliisiviranomaisten tiedonsaantioikeudesta.
20.1.2016

Harri Vento, OTT, asianajaja

Kuva iStock

Tili- ja taloushallintotoimistoissa pohditaan usein, mitkä ovat tilitoimiston oikeudet ja velvollisuudet joko luovuttaa tai olla luovuttamatta asiakasyrityksen kirjanpitoaineistoa ulkopuolisille, kuten ulosotto- tai poliisi­viranomaisille. Asiassa on käytännössä vastakkain kaksi eri intressiä. Kirjanpitäjällä ja tilitoimistolla on toisaalta velvollisuus suojata asiakasyritystensä intressejä ja olla luovuttamatta yritysten sisäisiä tietoja ulkopuoliselle. Toisaalta myös viranomaisilla on oikeus saada tietoja omia tutkimuksiaan varten. Turun hovioikeus on ottanut asiaan kantaa vuonna 2013 tapauksessa, johon korkein oikeus ei antanut valituslupaa.

 

Voudin tulkinta: keinotekoinen järjestely

Viitatussa tapauksessa oli kyse siitä, että kihlakunnanvouti oli katsonut omissa selvityksissään käyneen ilmi, että velallinen sai eräästä osakeyhtiöstä (myöhemmin sivullisyhtiö) sellaista etua, jota ei suoraan voitu todeta palkaksi tai muuksi ulosmittauskelpoiseksi toistuvaistuloksi. Tämän johdosta vouti katsoi olleen perusteltua olettaa velallisen käyttävän sivullisyhtiötä keinotekoisena järjestelynä, johon ohjattiin velallisen tuloa velkojien ulottumattomiin. Vouti katsoi olevan syytä epäillä, että velallinen todellisuudessa yksin vastasi sivullisyhtiön toiminnasta edustamalla ja käyttämällä omistajan toimiin ja määräysvaltaan verrattavia toimia, ja että yhtiömuoto ei vastannut asian todellista luonnetta. 

Riidattomia faktoja tapauksessa oli, että velallisella oli prokura sivullisyhtiössä juoksevien asioiden hoitamiseksi, minkä nojalla hän oli yksin oikeutettu kirjoittamaan sivullisyhtiön nimen ja edustamaan yhtiötä ulospäin. Voudin mukaan velallinen harjoitti sivullisyhtiön liiketoimintaa yksin ja täysin itsenäisesti. Velallinen edusti yhtiötä asiakkaiden suuntaan ja oli allekirjoittanut muun muassa yhtiön ainoan työntekijän työsopimuksen sekä viimeisimmän vahvistetun tilinpäätöksen, vaikka hallituksen puheenjohtajana toimi toinen henkilö. 

Edelleen vouti oli selvittänyt, että velallinen käyttää sivullisyhtiön pankkitilejä yksin velallisen hallinnassa olleilla pankkitunnuksilla. Velallisella oli käytössään myös yhtiön ainoa pankkikortti. Voudin mukaan yhtiön tuloksesta huomattava osa meni velallisen kuluihin. Kuitenkin, kun elinkeinotoimintaa harjoitettiin osakeyhtiössä eikä yksityisenä elinkeinonharjoittajana, velallisen ulosottovelkojen perimiseksi ei ollut mahdollista ulosmitata velallisen toistuvaa elinkeinotuloa. Kaikilla näillä perusteilla vouti katsoi, että kyseessä oli keinotekoinen järjestely, mikä tuli sivuuttaa ja niin sanotusti samastaa osakeyhtiö ja velallinen keskenään.  

Edellä kerrotun samastusratkaisun perusteella vouti vaati tilitoimistoa luovuttamaan sivullisyhtiön kirjanpitoaineistoa itselleen, sillä vouti katsoi sen olevan tarpeellista ulosottoasian selvittämiseksi. Tilitoimisto luovutti materiaalin voudille. Sivullisyhtiö teki asiasta ulosottovalituksen. 

 

Yksimielinen ratkaisu

Käräjä- ja hovioikeus olivat asiassa yksimielisiä. Ne lähtivät liikkeelle siitä, että ulosottomiehellä on oikeus saada sellaisia tietoja, jotka ovat välttämättömiä täytäntöönpanoa varten. Välttämättömyyden arvioi ulosottomies. Tuomioistuimet viittasivat ulosottokaaren esitöihin, jossa välttämättömyyden katsottiin tarkoittavan sitä, että ilman kyseistä tietoa ulosotto ei olisi mahdollinen.

Tuomioistuimet korostivat, että ulosottokaaren mukaan sivullinen on velvollinen kysyttäessä ilmoittamaan ulosottomiehelle muun muassa, onko hänellä velalliselle kuuluvaa omaisuutta hallussaan tai määräysvallassaan. Oikeudet viittasivat hallituksen esitykseen, jonka mukaan tietojenantovelvollinen voi olla myös ulkopuolinen, joka on tehnyt oikeustoimen velallisen hyväksi. Ratkaisujen perustelujen mukaan sivullinen on lisäksi velvollinen antamaan velallisen saamaa tuloa ja luontoisetua koskevat tiedot, tulon maksamisen perusteet sekä velallisen yhteystiedot kuin myös näihin liittyviä sopimus- tai muita asiakirjoja sekä siihen välittömästi liittyvän muun aineiston. Edelleen tuomioistuimet totesivat, että ulosottokaaren mukaan edellä kerrotut velallista koskevien tietojen anto- tai luovutusvelvollisuudet koskevat myös sivullista silloin, jos on perusteltua aihetta epäillä, että kysymyksessä on edellä kerrotun kaltainen keinotekoinen järjestely. 

Tuomioistuimet korostivat, että riittävää on se, että ulosottoviranomainen tuo esiin seikkoja, joiden nojalla voidaan katsoa olevan perusteltua syytä epäillä keinotekoista järjestelyä. Tuomioistuimet totesivat, etteivät ne voi ulosottoasian yhteydessä ottaa kantaa epäilyn aiheellisuuteen, mutta korostivat ulosottoviranomaisen toimivan virkavastuulla. Tämän johdosta ulosottoviranomaisilla oli oikeus saada haltuunsa tilitoimistosta sen hallussa ollut sivullisyhtiön kirjanpitoaineisto, jonka tutkiminen on harkittu tarpeelliseksi keinotekoisen järjestelyn selvittämiseksi. Tätä ei rajoittanut se, mihin sivullisyhtiö valituksissaan kiinnitti huomiota, eli se, että tilitoimistolla on salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia sen asiakasyhtiötä koskevia tietoja. Niiden suhteen edes yhtiö itse ei ollut sinänsä ulosottoviranomaisen toimenpiteiden kohteena, vaan sen toiminnassa vaikuttanut henkilö. Hovioikeus korosti perusteluissaan sitä, että ulosottomiehellä on oikeus salassapitosäännösten estämättä saada tilitoimistolta pyytämänsä tiedot, asiakirjat ja aineistot, jos ne ovat yksittäisessä ulosottoasiassa välttämättömiä täytäntöönpanoa varten. Hovioikeuden toteaman mukaan tilitoimiston salassapitovelvollisuus ei syrjäytä ulosottokaaressa säädettyä ulosottomiehen tietojensaantioikeutta. 

 

Poliisilla selkeä tiedonsaantioikeus

Poliisiviranomaisten osalta asia on vielä selvempi kuin mitä edellä puhuttiin ulosottoviranomaisten tietojensaantivelvollisuudesta. Muun ohessa esitutkinta- ja pakkokeinolakien nojalla poliisilla on oikeus saada tietoa kaikesta mahdollisesta tutkittavana olevaan epäiltyyn rikokseen liittyvästä aineistosta tai materiaalista. Tähän riittää käytännössä tutkinnanjohtajan virkavastuulla tekemä päätös, joka voidaan vahvistaa esimerkiksi tuomioistuimen pakkokeinoasiana antamalla takavarikkopäätöksellä. 

 

Aidosti puun ja kuoren välissä

Edellä siteerattu Turun hovioikeuden päätös osoittaa, että ulosottoviranomaisilla ja poliisilla on käytännössä lähes yhtäläinen mahdollisuus saada käyttöönsä tilitoimistolta sen asiakasyrityksen kirjanpitoaineistoa. Kuten edeltä kävi ilmi, siteeratussa tapauksessa ei ulosottoviranomaisen kiinnostuksen kohteina ollut edes varsinaisen velallisen asiakirja-aineisto ja kirjanpitomateriaali, vaan sivullisyhtiön kirjanpito, jonka puitteissa varsinainen velallinen toimi. Tämä osoittaa, että huolimatta salassapitovelvollisuudesta tilitoimistojen on käytännössä aina ulosotto- tai poliisiviranomaisten pyytäessä luovutettava pyydetyt tiedot viranomaisille. On totta, että tilitoimisto on tällöin niin sanotusti puun ja kuoren välissä – toisaalta salassapitovelvollisena asiakkaansa asioista ja toisaalta luovutusvelvollisena viranomaisiin päin. Tilitoimisto ei kuitenkaan tällaisessa tilanteessa luonnollisesti riko mitään velvollisuuksiaan, koska se toimii viranomaisten antaman käskyn mukaisesti. Tilanne on väistämättä ongelmallinen, mutta kerrotun ratkaisun ja siinä viitattujen säännösten ja vastaavasti poliisin toimintaa sääntelevien lakien mukaan tilitoimistolla ei ole muuta mahdollisuutta kuin luovuttaa pyydetty aineisto.

YritysjuridiikkaUusimmat Artikkelit
Katso kaikki