CTA Paikka
CTA Paikka

Milloin osuuskunta yritysmuodoksi?

Kiinnostus osuuskuntia kohtaan on viime aikoina lisääntynyt. Yhä useampi yritystoimintaa aloittava ja itsensä työllistämistä pohtiva harkitsee osuuskunnan perustamista.
18.8.2015

Kari Huhtala osuustoimintajohtaja, Pellervo-Seura

Kuva iStock

Osuuskuntia perustetaan vuosittain 200–300 kappaletta. Yhteensä osuuskuntia on Patentti- ja Rekisterihallituksen yritysrekisterin mukaan lähes 5 000. 

Pellervo-Seuran rekisterin mukaan osuuskuntia perustetaan lähes kaikille mahdollisille toimialoille. Suurin ryhmä ovat työ-, palvelu- ja asiantuntijaosuuskunnat, toiseksi suurin markkinointiosuuskunnat ja kolmantena tulevat kulttuuri-, kustannus- ja viestintäosuuskunnat. Myös sosiaali-, terveys- ja hyvinvointialan osuuskunnat ovat lisääntyneet. Oma kokonaisuutensa ovat infraosuuskunnat, kuten vesi- ja sähköosuuskunnat. Merkille pantavaa on, että osuuskuntia perustetaan sekä isoissa asutuskeskuksissa että maaseudulla. 

 

Osuuskunnan edut

Mikä saa valitsemaan osuuskunnan osakeyhtiön sijasta? Vaikka nykyinen osuuskuntalaki sallii yhden henkilön osuuskunnat, ei niitä ole juuri perustettu. Osuuskunta on parhaimmillaan, kun useat henkilöt haluavat yhdessä yrittää ja tehdä työtä.  Tästä on selvää etua: kustannukset jakautuvat ja osaaminen keskittyy. 

Osuuskunnassa ei ole minimipääomavaatimusta, mikä helpottaa sen perustamista. Se sopii hyvin esimerkiksi yritys­hautomoksi, jonka alla pienimuotoinenkin yrittäminen onnistuu.  Osuuskunnassa työyhteisö antaa tuen, joka yksinyrittämiseen verrattuna on merkittävä etu. 

Osuuskunta on jäsenille avoin ja jäsenyys on vapaa­ehtoista. Henkilö voi liittyä myös valmiiseen osuuskuntaan, ja tämä onkin usein järkevää. Jäseneksi hyväksymisestä päättää yleensä osuuskunnan hallitus. Henkilö voi halutessaan erota osuuskunnasta jättämällä kirjallisen eropyynnön hallitukselle.

Osuuskunta ei ole pääomayhteisö, vaan jäsenhyöty tulee osuuskunnan palveluja käyttämällä tai antamalla osuus­kunnalle työpanos, josta maksetaan korvaus. Osuuskunnan tarkoitus ei ole kerätä voittoa, mutta toiminnan pitää tähdätä kannattavuuteen kuten muissakin yritysmuodoissa.

Monilta osin osuuskunta käyttäytyy kuten osakeyhtiö. Jäsenten vastuu veloista on rajattu. Se tarkoittaa sitä, että osuuskunta itsenäisenä juridisena yksikkönä vastaa veloistaan. Jäsenen vastuu rajoittuu osuuspääoman määrään, ellei osuuskunnan säännöissä ole mainintaa lisämaksuvelvollisuudesta. 

Osuuskuntalaki muistuttaa monilta osin osakeyhtiölakia. Osuuskunnassa on hallitus. Ylin päättävä elin on osuuskuntakokous joka vastaa yhtiökokousta. Osuuskunnalla on säännöt jotka vastaavat osakeyhtiön yhtiöjärjestystä.  Joskus osuuskuntaa pidetään yritysneuvonnassa, viranomaispalvelussa tai jopa rahoittajien taholla kummajaisena. Näin ei pitäisi olla, koska se on aidosti yhtiö, jonka toimintaa säätelevät moderni osuuskuntalaki ja osuuskunnan säännöt. Vastuu ja velvoitteet on selkeästi määritelty. Esimerkiksi luotonannossa osuuskunnan jäseniltä voidaan edellyttää tarvittaessa omavelkaiset­ takaukset aivan samoin kuin osakeyhtiön osakkailta, jos muut vakuudet eivät ole riittävät.

Osuuskunnan iso vahvuus osakeyhtiöön verrattuna on joustavuus. Jäsenmäärästä riippuen voidaan saada aikaan hyvin erilaisia yrittämisen alustoja. Osuuskunta joustaa suhdanteiden mukaan sekä alaspäin että ylöspäivän. Toimi­nimeen, avoimeen yhtiöön ja kommandiittiyhtiöön verrattuna riskit ovat pienemmät, koska jäsen ei henkilökohtaisesti vastaa osuuskunnan velvoitteista. Osuuskunnan jäsenyyttä ei voi myydä tai luovuttaa. Siksi osuuskunnan ”kaappaaminen” ei käytännössä ole mahdollista. 

Osuuskunta ei sovellu kaikkiin tilanteisiin. Jos jäsenten odotukset osuuskuntaa kohtaan ovat kovin erilaiset, ovat menestysmahdollisuudet heikot ja ristiriidat mahdollisia. Osuuskunnan onnistuminen vaatii jäseniltä sitoutumista. Jos tähän ei olla valmiita, voi jokin muu yrittämisen muoto olla helpompi ratkaisu. Usean henkilön jäsenyhteisön johtaminen on vaativampaa kuin vain oman itsensä johtaminen. On myös laadittava selvät pelisäännöt yhteistyön periaatteista. Suositeltavaa on aina tehdä jäsensopimukset, joissa näistä sovitaan. 

 

Työntekijänä osuuskunnassa

Osuuskunnan jäseniä voivat lähtökohtaisesti olla yksityiset henkilöt, yritykset, yhteisöt ja jopa kunnat eli kaikki oikeustoimikelpoiset henkilöt ja organisaatiot. Osuuskunnan säännöissä jäsenkelpoisuutta voidaan rajata. Silloin kun osuuskunta toimii hankintayhtiönä, jonka tehtävä on kilpailuttaa ja hankkia vaikkapa edullisia tuotteita jäsenyritysten käyttöön, ovat jäsenet usein yrityksiä. 

Tavallisempaa on, että jäsenet ovat yksityishenkilöitä, jolloin usein puhutaan ”työosuuskunnasta”. Parempi nimitys tälle on henkilöstöomisteinen osuuskunta. Tässä mallissa osuuskunta toimii työnantajana jäsenilleen. Työsopimukset ja työsuhteeseen liittyvät muut ehdot sovitaan normaaliin tapaan noudattaen työlainsäädäntöä. 

Osuuskunta hoitaa liiketoiminnan, toisin sanoen markkinoi, myy ja tarjoaa työpalvelut asiakkaille. Osuuskunta myös laskuttaa palvelunsa asiakkailta. Palvelusta saatu tuotto maksetaan työn tehneille jäsenille vähennettynä osuuskunnan itselleen pidättämällä marginaalilla. 

 

Esimerkki:

Osk Taito myy kotipalveluita asiakkaille tuntihintaan 35 euroa/h + alv. Kaksi osuuskunnan jäsentä tekee tätä palvelua. Tässä kuussa jäsen A on tehnyt 50 tuntia ja jäsen B on tehnyt 40 tuntia työtä. Osuuskunnan hallitus on päättänyt, että kaikista myydyistä palveluista viisi prosenttia pidätetään marginaalina osuuskunnan käyttöön sen toiminnan ylläpitämiseen ja kehittämiseen. 

 

Miten rahaliikenne kulkee?

  •   Osuuskunta lähettää laskun asiakkaille, laskujen summa on yhteensä (50+40)h * 35€/h + alv = 3150 € + alv. 
  •   Saadusta summasta osuuskunnalle tilitetään 0,05 * 3150 = 157,50 €.
  •   Työn tehneille jäsenille jää maksettavaksi bruttopalkkana ja palkan sivukuluina (3150-157,50) = 2992,50 €.  
  •    Tästä jäsenelle A kuuluu 50/90 * 2992,50 € = 1662,50 € ja jäsenelle B kuuluu 40/90 * 2992,50 €=1330 €.

 

Vaikka jäsenet ovat osuuskunnan työntekijöitä, heidän työnsä luonne on yrittäjämäinen. Jäsen pystyy omalla panoksellaan vaikuttamaan sekä omaan palkkaansa että osuus­kunnan saamaan osuuteen. Osuuskunta tarvitsee itselleen vain sen välttämättömän osan, joka kuluu yleiskustannuksiin ja toiminnan kehittämiseen. Osuuskunnalle tästä voi olla imagollista hyötyä; asiakas kokee, että palveluja ei ylihinnoitella, mutta samalla työn tehnyt tekijä saa työstään oikeudenmukaisen korvauksen.

Työttömäksi jäänyt henkilö voi tiettyjen ehtojen täyttyessä säilyttää oikeuden ansiopäivärahaan ja kerryttää työssä­oloehtoa, vaikka hän osuuskunnan jäsenenä tekee työtä osuuskunnalle. 

 

Nämä ehdot ovat:

  •   Osuuskunta on jäsenen työnantaja ja jäsenellä on työsuhteesta työsopimus. 
  •   Osuuskunta täyttää sosiaali- ja terveysministeriön ohjeen mukaisen työnantajastatuksen, joka edellyttää että osuuskunta harjoittaa liiketoimintaa eli itse omissa nimissään tarjoaa palveluita kyseisellä toiminta-alalla. Osuuskunta, joka pelkästään välittää työtä (pois lukien työvoimaa vuokraavat yritykset) tai vain huolehtii esimerkiksi työn suorittajan kirjanpidosta, laskutuksesta ja palkanmaksusta, ei täytä tätä ehtoa.
  •   Jäsenen työpanos on enintään 80 prosenttia kokoaikaisesta työstä.
  •   Henkilö on jäsen sellaisessa osuuskunnassa, jossa on vähintään seitsemän jäsentä. 

 

Katso kaikki