Kohti sujuvampaa, sähköistä kirjanpitoa

Uudistunut kirjanpitolaki tuo monenlaisia muutoksia kirjanpitäjän työhön. Lakia on noudatettava 1.1.2016 lähtien tai sen jälkeen alkavina tilikausina.
20.1.2016

Tapio Tikkanen, KTM, KLT

Kuva iStock

Vauhtia tietotekniseen kehitykseen

Uudistus mahdollistaa kirjanpidon tietoteknisen välineistön kehittymisen nykyistä nopeammin. Lainsäädännöstä poistetaan tätä rajoittavia esteitä esimerkiksi teknisen muodon tai maantieteellisen säilyttämisen osalta. Paperimuotoisesta tasekirjasta luovutaan, joten kaikki kirjanpitoaineisto voi jatkossa olla sähköisessä muodossa. 

 

Uusi tilinpäätösasetus

Samalla myös lainsäädännön rakennetta selkeytetään muun muassa luopumalla erillistä ministeriötason säännöksistä. Lainsäädäntörakenteen kannalta keskeisenä uudistuksena voi pitää pien- ja mikroyritysten tilinpäätöstietoja koskevaa uutta asetusta. Mainittujen kirjanpitovelvollisryhmien piiriin kuuluu yli 97 prosenttia maamme kirjanpitovelvollisista. 

 

Oikea ja riittävä kuva sekä olennaisuusperiaate

Uusi laki korostaa entisestään tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen oikean ja riittävän kuvan merkitystä. Vakiintuneesti tilinpäätöksen laadinnassa käytetty olennaisuusperiaate on lisätty lakiin yleisenä tilinpäätösperiaatteena. Olennaisuudella tarkoitetaan seikkoja, joilla voidaan kohtuullisesti odottaa olevan merkitystä tiedon käyttäjän päätöksentekoon tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen perusteella. 

Tässä yhteydessä on kuitenkin huomattava, että mikroyritysten osalta oikea ja riittävä kuva täyttyy, kun tilinpäätös annetaan niille säädettyjen tietovaatimusten mukaisesti. Täydentäviä tietoja ei voida edellyttää.

 

Uudet kirjanpitovelvollisryhmät

Uudistuksen jälkeen kirjanpitovelvollisen koko vaikuttaa aiempaa enemmän muun muassa tilinpäätöksessä esitettäviin tietoihin. Kirjanpitovelvolliset jaetaan mikroyrityksiin, pienyrityksiin ja suuryrityksiin. Yritys-termillä tarkoitetaan laissa kaikkia yhtiö- ja yhteisömuotoja, siis myös esimerkiksi yhdistyksiä, säätiöitä tai asunto-osakeyhtiöitä.

 

Kirjanpitolain mukaiset kokorajat ovat:

Mikroyritys:

  1. taseen loppusumma 350 000 euroa
  2. liikevaihto 700 000 euroa
  3. henkilökunnan lukumäärä keskimäärin 10 henkilöä

 

Pienyritys:

  1. taseen loppusumma 6 000 000 euroa
  2. liikevaihto 12 000 000 euroa
  3. henkilökunnan lukumäärä keskimäärin 50 henkilöä

Yritys on edellä mainittu mikro- tai pienyritys, jos sillä ylittyy sekä päätyneellä että sitä välittömästi edeltäneellä tilikaudella enintään yksi annetuista raja-arvoista.

 

Suuryritys:

  1. taseen loppusumma 20 000 000 euroa
  2. liikevaihto 40 000 000 euroa
  3. henkilökunnan lukumäärä keskimäärin 250 henkilöä

Yritys on suuryritys, jos sillä ylittyy sekä päättyneellä että sitä edeltävällä tilikaudella vähintään kaksi annetuista raja-arvosta. 

 

Uudet PIE-yhtiöt

Uutena asia uudessa laissa on myös säännös yleisen edun kannalta merkittävistä yhteisöistä (ns. PIE-yhtiöt). Näillä tarkoitetaan yhteisöjä, joiden osakkeet, velkakirjat tai muut arvopaperit ovat julkisen kaupankäynnin kohteena tai jotka ovat luottolaitoksia taikka vakuutusyhtiöitä. PIE-yhtiöltä edellytetään muun muassa toimintakertomus ja rahoituslaskelma.

Konsernien osalta laissa määritellään pien- ja suurkonsernit, joiden kokorajat noudattavat edellä kuvattu pien- ja suuryritysrajoja. Raja-arvojen ylittyminen määritetään konserniyritysten yhteenlaskettujen lukujen perusteella emoyrityksen tilinpäätöspäivänä.

 

Luonnollisten henkilöiden kirjanpitovelvollisuus

Uudistus laajentaa luonnollisten henkilöiden kirjanpitoon liittyviä helpotuksia. Luonnollisilla henkilöillä tarkoitetaan ammatin- ja liikkeenharjoittajia. Huomattavaa kuitenkin on, että näillä ryhmillä säilyy edelleen kirjanpitovelvollisuus. Koska kirjanpitolainsäädäntöuudistuksen yhteydessä ei esitetty muutoksia verolainsäädäntöön, voi verolainsäädäntö käytännössä vesittää osan tavoitelluista muutoksista.

Luonnollinen henkilö ei ole velvollinen pitämään kahdenkertaista kirjanpitoa, mikäli sekä päättyneellä että sitä välittömästi edeltäneellä tilikaudella täyttyy enintään yksi seuraavista edellytyksistä:

  1. taseen loppusumma 100 000 euroa
  2. liikevaihto 200 000 euroa
  3. henkilökunnan lukumäärä keskimäärin 3 henkilöä

Muutoksia tapahtuu myös tilinpäätöksen laadintaa koskevissa säännöksissä. Ammatin- ja liikkeenharjoittaja on velvollinen laatimaan tilinpäätöksen vain, mikäli toiminta ylittää mikroyrityksille säädetyt raja-arvot (kaksi kolmesta) sekä päättyneellä että sitä edeltäneellä tilikaudella. Tämä koskee huomattavan suurta osaa tästä kirjanpitovelvollisryhmästä. Jos tilinpäätös on laadittava, noudatetaan mikroyritykselle annettuja säännöksiä.

Tilinpäätöksen laadintavelvoite koskee myös tilanteita, joissa ammatin- ja liikkeenharjoittajan tilikausi poikkeaa kalenterivuodesta. Tällöin on myös pidettävä kahdenkertaista kirjanpitoa. Asia muuttui eduskuntakäsittelyn aikana hallituksen esityksestä.

 

Maksuperusteinen tilinpäätös 

Yhdistys ja säätiö, joka kuuluu mikroyritysluokkaan, saa jatkossa laatia tilinpäätöksensä maksuperusteisesti. Maksuperusteisen tilinpäätöksen liittyy kuitenkin lisäliitetietovaatimuksia. Käytännössä nämä lisäliitetiedot laajentavat tilinpäätöstiedot suoriteperiaatteen mukaiseksi, joten todennäköisesti usein onkin helpompaa laatia entinen ”normaali” tilinpäätös jaksotuskirjauksineen.

Laissa ei ole säädetty muille kuin edellä mainituille yhdistyksille ja säätiöille oikeutta maksuperusteiseen tilinpäätökseen.

 

Helpotuksia konsernitilinpäätökseen 

Uudessa laissa vapautetaan pienet konsernit konsernitilinpäätöksen laadinnalta. Myös osakeyhtiölakia muutetaan siten, että pienkonsernien ei ole pakko jatkossa laatia enää konsernitilinpäätöstä, vaikka emoyhtiö jakaisi osinkoa. Helpotukset eivät koske PIE-yhteisöjä.

Samassa yhteydessä kevennetään myös alakonsernien konsernitilinpäätösvelvoitteita.

 

Muutoksia arvostus- ja jaksotussäännöksiin

Lain muutos täsmentää rahoitusvälineiden käypään arvoon merkitsemistä koskevia säännöksiä. Rahoitusvälineiden lisäksi jatkossa myös sijoituskiinteistöt voidaan merkitä käypään arvoon tilinpäätöksessä IFRS-säännösten mukaisesti. Käypään arvoon arvostaminen ei kuitenkaan koske mikroyrityksiä. Toisin sanoen jos mikroyrityskokoluokkaan ”mahtuvat” yritykset haluavat tätä arvostamistapaa käyttää, ne eivät voi noudattaa mikroyrityshelpotuksia, vaan ne luokitellaan pienyrityksiksi. 

Rahoitusleasingsopimuksella hankittu omaisuus voidaan haluttaessa käsitellä kirjanpidossa osamaksukaupan tavoin myös yksittäisen kirjanpitovelvollisen tilinpäätöksessä. Tämä koskee sekä vuokralleantajaa että vuokralleottajaa. Jos kirjanpitovelvollinen ottaa tämän merkintätavan käyttöönsä, sitä tulee soveltaa kaikkiin sopimuksiin.

Aineettomien hyödykkeiden (liikearvo, pitkävaikutteiset menot) kirjanpitolain mukaiset poistoajat muuttuvat jonkin verran. Ne on poistettava suunnitelman mukaan vaikutusaikanaan, mutta ellei luotettavalla tavalla arvioitua vaikutusaikaa ole, on poistoaika enintään 10 vuotta. Yli 10 vuoden poistoaika tullee jatkossa olemaan varsin poikkeuksellinen.

Edellä mainitut poistotapa ja -aika koskevat myös kehittämismenoja. Taseeseen aktivoidut kehittämismenot rajoittavat jatkossa osakeyhtiöiden ja osuuskuntien voitonjakoa, toisin sanoen voitonjakokelpoisia varoja oikaistaan edellä mainitulla aktivoidulla määrällä. Sama koskee myös henkilöyhtiöitä, joissa vastuunalaisena yhtiömiehenä on osakeyhtiö. Voitonjakorajoite koskee myös ennen lakimuutosta aktivoituja kehittämismenoja.

Yhdistysten ja säätiöiden on jatkossa poistettava hyödykkeet ennalta laaditun suunnitelman mukaisesti (ns. sumu-poistot). Vapautus suunnitelman mukaisista poistoista koskee jatkossa vain luonnollisia henkilöitä ja kiinteistön hallintaan perustuvaa toimintaa (keskinäiset kiinteistöyhtiöt). Näidenkin on kuitenkin noudatettava poistamisessa jatkuvuutta ja johdonmukaisuutta. 

 

Pääomalainan merkitseminen taseeseen

Pääomalainan voi tietyissä tilanteissa merkitä osakeyhtiön tai osuuskunnan taseessa oman pääoman eräksi. Tämä edellyttää sitä, että ehdoiltaan vastaava arvopaperi olisi merkittävissä IFRS-tilinpäätöksessä omaan pääomaan. Omaan pääomaan merkitseminen ei koske muita yhtiömuotoja ja pääsääntönä edelleen on, että pääomalainassa on kyse vieraasta pääomasta.

 

Nimikemuutoksia

Satunnaiset erät poistuvat tuloslaskelmakaavoista, samoin satunnaisia eriä koskeva säännös kumotaan laista. Erät esitetään jatkossa luonteensa mukaisissa tuotto- tai kuluerissä (esim. liiketoiminnan muut tuotot). Poikkeuksellisista eristä on jatkossakin annettava liitetieto.

Vapaaehtoiset varaukset ovat jatkossa verotusperusteisia varauksia.

 

Tilinpäätöstietoja koskevat asetukset

Kirjanpitolainsäädännön uudistetussa rakenteessa pieniä ja mikroyrityksiä koskee oma tuloslaskelma- ja tasekaavoja sekä tilinpäätöksen liitetietoja koskeva asetus. Useimmille kirjanpitovelvollisille tulee tämän johdosta jonkin verran helpotuksia tilinpäätöksen pakollisiin liitetietoihin. Nykyinen kirjanpitoasetus jää koskemaan suurempia kirjanpitovelvollisia. 

Nykyisiin tuloslaskelma- ja tasekaavoihin tulee jonkin verran muutoksia ja täsmennyksiä. Myös virallisten tilinpäätöskaavojen laajuuteen tulee muutoksia erityisesti mikroyritysten osalta.

 

Työryhmän esitys lähes ennallaan

Kirjanpitolainsäädännön uudistamista koskeva lakiesitys annettiin lokakuussa 2015, ja sen eduskuntakäsittely jatkui joulukuulle. Kirjanpitolainsäädännön muutokset vahvistettiin 30.12.2015 ja ne tulivat voimaan 1.1.2016. 

Hallituksen esitys perustuu pitkälti kirjanpitolainsäädännön uudistamista käsitelleen työryhmän esitykseen, joka annettiin lokakuussa 2014. Muutokset perustuvat keskeisesti vuoden 2013 tilinpäätösdirektiivin (2013/34/EU) täytäntöönpanoon Suomessa. 

 

Uudistuksen soveltaminen

Ehdotetuttuja lakeja on noudatettava ensimmäisen kerran 1. päivänä tammikuuta 2016 tai sen jälkeen alkavina tilikausina. Lakia saa kuitenkin soveltaa tilinpäätöksiin, jotka laaditaan lain voimaantulon jälkeen. Voimaantulosäännös poikkeaa aiemmin käytetyistä säännöksistä, joissa säännösten vapaehtoinen soveltaminen kytkettiin tilikausiin, ei tilinpäätöksen laadintahetkeen. Siirtymäsäännös mahdollistaakin uudistuksen vapaaehtoisen soveltamisen jo esimerkiksi vuoden 2015 loppukuukausina päättyneisiin tilikausiin. 

Muissa siirtymäsäännöksissä todetaan esimerkiksi arvostus- ja jaksotussäännösten osalta, että ennen lain voimaantuloa syntyneiden menojen tai hankittujen hyödykkeiden osalta voidaan noudattaa aiempia säännöksiä.

KirjanpitoUusimmat Artikkelit
Katso kaikki