KKO:lta linjaus TESin yleissitovuudesta
KKO teki viime keväänä ratkaisun, jossa edellytetään yleissitovan työehtosopimuksen noudattamista. Korkein oikeus katsoi, että työehtosopimusten piiriin kuulumattoman työnantajan pitää maksaa työntekijälle hänen oman alansa työehtosopimuksen mukaista palkkaa ja lomakorvauksia. Työntekijä teki työsuhteessa omaan alaansa kuuluvia työtehtäviä.
KKO:n ratkaisu ei ollut Suomen Yrittäjät ry:n työmarkkinajohtaja Janne Makkulalle mieleen. Yrittäjäjärjestö on pitkään puhunut työlainsäädännön yksinkertaistamisen ja ennakoitavuuden puolesta. Korkeimman oikeuden ratkaisu vei Makkulan mielestä tilannetta huonompaan suuntaan.
Makkula näkee, että työehtosopimusten yleissitovuus ja lainsäädännön jäykkyys jarruttavat yritysten uskallusta palkata henkilöstöä. Hän ottaa esimerkiksi Ruotsin ja Tanskan, jossa paikallisen sopimisen kulttuuri on huomattavasti Suomea vahvempi. Näissä maissa työttömyys on Suomea alhaisemmalla tasolla.
– Valitettava päätös, joka sekoittaa tilannetta yrityksissä entisestään. Se osoittaa, että yleissitovuus ei ole toimiva malli. Minusta ihmisiin ja heidän kykyynsä sopia työn ehdoista pitäisi luottaa nykyistä enemmän. Päätös on ongelmallinen siinäkin mielessä, että se ei huomioi lainkaan EU-oikeuden ja perusoikeuden ulottuvuutta, Makkula pohtii.
Makkulan mukaan yrityksissä on perinteisesti noudatettu työnantajan toimialalla tehtyä työehtosopimusta. Tämä silloinkin, kun työntekijän ammattiliitto on toisen työehtosopimuksen piirissä. KKO:n ratkaisu sotkee tätä kaavaa; yritys voi joutua noudattamaan toiminnassaan työehtosopimusta, jonka piiriin se ei kuulu. Työntekijöiden tasa-arvoisuuskin heikkenee, jos samassa yrityksessä työskentelee eri työehtosopimusten piiriin kuuluvia työntekijöitä.
– Miten toimitaan silloin, kun yrityksessä tehdään eri toimialaan katsottavia työtehtäviä? Voidaanko yhden työntekijän työtehtävienkin katsoa kuuluvan eri työehtosopimusten piiriin? Tällainen työehtosopimusten noudattaminen menisi työnantajan kannalta mahdottomaksi, Makkula sanoo.
Muutokset arkeen vähäisiä
Makkula muistuttaa, että Korkeimman oikeuden ratkaisemassa tapauksessa työnantaja ei kuulunut minkään työehtosopimuksen piiriin, eikä työnantaja ole myöskään yritys. Makkulan mielestä päätöksellä ei suoraan ole vaikutusta jonkin tietyn työehtosopimuksen, esimerkiksi taloushallintoalan TESin, piiriin kuuluvan yrityksen toimintaan.
– Mutta kyllä tämä ratkaisu varmasti aiheuttaa epäselvyyttä myös tilitoimistoissa. Muutoksia ei kuitenkaan tarvitse lähteä tekemään. Tosiasia tietysti on, että kentälle on potkaistu uusi pallo, joka saattaa jatkossa sotkea peliä. Tilanteen kehitystä kannattaa seurata aktiivisesti, Makkula toteaa.
Jos työnantajan ja työtekijän välille syntyy erimielisyyttä työehtosopimuksen tulkitsemisesta, työnantaja lähtökohtaisesti ratkaisee tilanteen tulkintaoikeutensa perusteella. Mikäli erimielisyyttä ei saada soviteltua työyhteisön sisällä, asia ratkaistaan riita-asiana käräjäoikeudessa.
– Suomessa ei ole varsinaista virallista tahoa, jossa neuvotellaan työehtosopimuksiin liittyvistä ristiriidoista. Järjestöt pystyvät kuitenkin neuvomaan omia jäseniään ristiriitatilanteissa ja lainsäädännön aiheuttamien muutostarpeiden selvittämisessä. Hyvin toimivaan systeemiin ei kannata tehdä muutoksia ilman asian perusteellista selvittämistä, Makkula opastaa.
Tästä KKO:n ratkaisussa on kyse
- Työntekijä työskenteli toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa toimittajana erään yliopiston ylioppilaskunnan julkaisemassa aikakauslehdessä ajalla 15.8.2006–28.2.2011. Yo-kunta ei ollut sidottu mihinkään työehtosopimukseen.
- Työntekijä nosti yo-kuntaa vastaan kanteen, jossa hän vaati lisää palkkaa ja lomakorvauksia. Hän koki, että hänen olisi pitänyt saada ammatin ja työtehtäviensä perusteella yleissitovan työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Yo-kunnan mielestä työehtosopimusta ei tarvinnut noudattaa, koska työnantaja ei ollut viestintäalan yritys.
- Käräjäoikeus katsoi, että journalisteja koskeva työehtosopimus on yleissitova. Koska työntekijä teki, journalistista työtä, työsuhteessa olisi pitänyt soveltaa vähintään journalisteja koskevan työehtosopimuksen minimimääräyksiä.
- Ylioppilaskunta vaati kanteen hylkäämistä hovioikeudessa. Hovioikeus vapautti yo-kunnan korvausvastuusta, koska se ei ole viestintäalan yritys. Hovioikeus teki päätöksen työtuomioistuimen lausunnon ja Korkeimman oikeuden ratkaisusta 1992:187 ilmenevän oikeusohjeen perusteella.
- Työntekijä sai valitusoikeuden Korkeimmalta oikeudelta. KKO asettui samalle kannalle käräjäoikeuden kanssa ja kumosi hovioikeuden päätöksen. Voimaan jäi käräjäoikeuden aiemmin tekemä tuomio.
- Ylioppilaskunta joutui maksamaan työntekijälle palkkaa 17 971,73 euroa ja lomarahaa 1 051,80 euroa.
Lähde: KKO:2016:18
Journalistiliitto: Ratkaisu linjassa oikeuskäytännön kanssa
Suomen Journalistiliiton työehtoasiamies Tytti Oraksen mielestä KKO:n tekemä ratkaisu oli hyvin perusteltu ja linjassa KKO:n 80-luvulla tekemien ratkaisujen kanssa. Niissä KKO velvoitti TESien piiriin kuulumatonta työnantajaa noudattamaan työn mukaan määräytyvää yleissitovaa TESiä (esim. ratkaisu KKO 1982 II 156).
– Laki on pysynyt käytännössä samana, joten ei tämä ratkaisu niin kovin yllättävä ollut, Oras toteaa.
Oras muistuttaa, että työehtosopimusten tarkoituksena on turvata työntekijän vähimmäistyöehdot, koska Suomen lainsäädännössä ei määritellä esimerkiksi vähimmäispalkkaa. TESin vähimmäistyöehdoilla varmistetaan myös yritysten välinen tasapuolinen kilpailuasetelma.
– Ylioppilaskunta teetti työntekijällä työtä, jonka vähimmäistyöehdot oli määritelty valtakunnallisessa ja kattavassa yleissitovassa työehtosopimuksessa. Palkkaus ja lomaraha eivät kuitenkaan olleet TESin edellyttämällä tasolla, vaikka lain mukaan työnantajan on sopimusta noudatettava, Oras sanoo.
