Ammatit digitalisaation pyörteessä
Murroksen ajurina ovat digitaalisen tieto- ja viestintäteknologian viimeaikaiset edistysaskeleet sekä digitaalisen vallankumouksen leviäminen ruuduilta reaalimaailmaan robotiikan toisen tulemisen, 3D-tulostuksen ja ”kaiken internetin” myötä.
Digitaalisuuteen liittyy Mooren lain mukainen eksponentiaalinen kehitys, jossa aluksi vaatimaton vauhti kiihtyy lopulta hurjaksi. Yksi viite tästä on, että tämän ja ensi vuoden aikana maailmassa käytössä oleva laskentakapasiteetti lisääntyy enemmän kuin mitä ehdittiin ottaa käyttöön digitaalisen historian yli neljässä vuosikymmenessä vuoden 2013 loppuun mennessä. Vastaava räjähdysmäinen kehitys on käynnissä digitaalisen tiedonsiirron puolella.
Mutta hyödyntämisen kannalta vain itse sisällöllä on merkitystä. Varsinainen räjähdys onkin tapahtunut tallennetun tiedon määrässä: tänään ja huomenna tallennetaan enemmän tietoa kuin mitä ihmiskunta tallensi aikojen alusta vuoden 2003 loppuun mennessä. Tämä todellakin on big dataa: runsasta, monimuotoista ja nopeasti kumuloituvaa.
Millaisiin töihin muutoksen kärki kohdistuu?
Käsillä oleva digitaalisuuden murros ei liity teknologiaan sinänsä vaan siihen, että sen uusien muotojen, laadullisen parantumisen ja halvemman hinnan myötä se sekä täydentää että korvaa ihmistyötä enenevässä määrin.
Aikaisemmat yleiskäyttöiset teknologiat, höyry ja sähkö, liittyivät paljolti mekaanisen rutiinityön korvaamiseen. Digitalisaation myötä korvautuvaksi tulevat myös aivotyötä vaativat rutiinit, kuten kirjanpidon perustehtävät. Suuret digitaaliset tietovarastot ja niihin liittyvä analytiikka mahdollistavat ihmistyön korvaamisen myös ei-rutiinin omaisissa luovissa työtehtävissä. Autonomisesti toimivat, kontekstiaan hyvin ymmärtävät ja ympäristönsä kanssa vuorovaikutuksessa olevat ohjelmistot ja koneet mullistavat työelämää ennennäkemättömillä tavoilla seuraavan 10–20 vuoden aikana.
Kaikki ammatit tulevat muuttumaan
Suomessa runsas kolmannes työllisistä toimii ammateissa, jotka lukeutuvat digitalisaation myötä eniten muuttuviin ammatteihin (Pajarinen ja Rouvinen, 2014). Yhdysvalloissa osuus on noin kymmenen prosenttiyksikköä korkeampi kuin Suomessa (Frey ja Osborne, 2013). Suomen ammattirakenne on siis edessä olevan murroksen kannalta Yhdysvaltojen ammattirakennetta edullisempi ja oletettavasti runsaiden mutta Yhdysvaltoja vähäisempien muutosten kourissa tulevina vuosikymmeninä. Toisin kuin monissa muissa ilmiöissä, keskimääräisen muutoksen uhan ammatteja on melko vähän.
Muutospaineet kohdistuvat enemmän matalapalkkaisiin, vähemmän koulutettuihin, yksityisellä sektorilla töissä oleviin teollisuustyöntekijöihin ja naisiin, joskin sukupuolten välinen ero tässä suhteessa on pieni.
Yllä mainituissa tilastollisissa tarkasteluissa ammatit, niiden sisällöt ja koko ammattirakenne oletetaan muuttumattomiksi. Näin ei tietenkään ole: toimenkuvat muuttuvat joka päivä. Ammatteja häviää ja syntyy. Ihmisten ja organisaatioiden tehdessä ratkaisujaan koko talouden ammattirakenne elää kysynnän ja tarjonnan mukaan.
Ihmisen tekemän työn tulevaisuus
Ihmiselle lopulta jäävät tehtävät liittyvät koneiden heikkouksiin ja siihen, että loppukäyttäjät ovat lopulta toisia ihmisiä kaikkine inhimillisine piirteineen. Käymme seuraavassa läpi tehtäviä, joiden uskomme olevan ihmisten tonttia myös vuonna 2030.
Vaikka yleisesti puhutaan tekoälystä, rohkenemme väittää, että kone ei varsinaisesti ajattele. Pikemminkin se suorittaa käsittämättömän nopeasti annettua algoritmia ennalta määritellyssä avaruudessa. Ainakin on niin, että paraskin tekoäly tarvitsee roppakaupalla tukevaa ihmistyötä.
Niinpä ihmisen roolina tulevaisuudessakin on mahdollisuuksien tai ongelmien tunnistaminen, päätös niihin tarttumista ja niiden muokkaaminen koneavusteiseen jatkojalostukseen soveltuviksi. Ja kun tuloksia syntyy, niiden mielekkyyden arvioiminen sekä tarvittaessa lähtöasetelman ja -tietojen muokkaaminen on myös ihmisen tehtävänä. Tätä ison kuvan hahmottamista ja sen perusteella toimimista voisi sanoa vaikka meta-ajatteluksi, johon liittyy myös laatikon ulkopuolelle hyppääminen eli näkökulman ja lähestymistavan muuttaminen kokonaan toiseksi. Meta-ajattelun arvo on kasvamaan päin, koska sen hedelmiä pystytään ”vivuttamaan” digitaalisuuden myötä yhä paremmin.
Parhaatkaan koneet eivät osoita merkkejä aidosti itsenäisestä ajattelusta. Muun muassa innovaattoreiden, yrittäjien, liikkeenjohtajien sekä myös myynnin ja markkinoinnin ammattilaisten ydinfunktiot siis nähdäksemme säilyvät, vaikka koneet avustavat tarvittavien tietojen tuottamisessa, kokoamisessa ja käsittelyssä.
Nykyisin asiantuntijuus tarkoittaa osin sitä, että hallitsee tietyn asiakokonaisuuden yksityiskohdat ja osaa mekaanisesti soveltaa tähän kokonaisuuteen liittyviä sääntöjä. Tämän tyypin asiantuntijuus uhkaa kuolla sukupuuttoon. Aito luovuus ja keksiminen jää.
Sosiaalinen vuorovaikutus
Ihmisten fyysisissä kohtaamisissa melko pieni osa viestinnästä liittyy puheeseen ja sen sisältöön: tarinan rakenne, kaksoismerkitykset ja kielikuvat, eleet ja kehon kieli, puhetapa ja äänenpainot sekä muun muassa pukeutuminen ovat keskeisessä roolissa. Varsinainen vuorovaikutus rakentuu näille kaikille paitsi hetkessä niin myös aiemmassa historiassa (ja ehkä oletetussa tulevaisuudessa).
Koneen ja ihmisen välinen vuorovaikutus ei ole kovinkaan pitkällä edes puhtaan informaatiosisällön näkökul-masta, puhumattakaan koko edellä kuvatun ihmisten välisen vuorovaikutusten kirjosta. Vaikka viestintä teknistyy, toinen ihminen pysyy mielestämme ylivertaisena viestijänä toiselle ihmiselle myös vuonna 2030.
Ihmisen ylivertaiset aistit ja motoriikka
Evoluutio on jalostanut ihmisen aistit ja motoriikan tasoille, jota tekniikassa on edes auttavasti pystytty kopioimaan vasta hiljattain. Lähinnä ihmisen mallinen humanoidirobotti ei edelleenkään tahdo päästä tikapuita pitkin katolle, eikä paraskaan konenäkö löydä kesätuulen hivelemältä niityltä perhosta. Vaikka koneet toki edistyvät, ihminen säilyttänee etumatkansa näissä myös tulevina vuosikymmeninä. Monet vaikkapa rakennustyömaalta tai sairaalasta löytyvät tehtävät jäävät ihmisen suoritettavaksi, vaikka jälkimmäisessä esimerkiksi diagnoosit saattavat siirtyä yhä enemmän ohjelmistoille.
Etiikka, motivointi ja tekniikka
Etiikka- ja moraalikysymykset ovat sidoksissa vallitseviin asenteisiin ja kulttuuriin. Usein niihin liittyy tasapainoilu ristiriitaisten periaatteiden, halujen ja tavoitteiden välillä. Politiikan tekemisessä on samoja haasteita. Lisäksi siihen liittyy toisistaan poikkeavien ryhmien tavoitteiden ja tarpeiden yhteensovittaminen kompromissien ja voimatasapainon hakemisen kautta. Näistä lähtökohdista etiikan, moraalin ja politiikan kysymykset eivät sovellu automatisoitavaksi. Emmekä ihmisinä edes haluaisi sitä tehdä.
Motivointi, opetus ja viihde ovat jo nyt raskaasti digitaalisia. Koska näiden toimintojen lopullisena kohteena on aina ihminen, toisen ihmisen rooli niissä kuitenkin säilynee ikuisesti. Toki viime kädessä on kyse sekä asiakkaan maksuhalusta ja -kyvystä että toisen ihmisen mahdollisuuksista ja kyvystä vastata tähän. Mutta jos ja kun olemme vaikkapa ryhmäliikunnassa enemmän tosissamme kun ohjaaja aidosti hikoilee edessä, hänellä on kaikki mahdollisuudet säilyttää roolinsa teknisistä edistysaskelista huolimatta.
Digitaalinen murros johtaa yhteiskunnan yhä syvenevään teknistymiseen, mikä luo paljon uusia tarpeita. Usein jää huomaamatta, että jonkun työn korvautuminen luo työtä toisaalla. Yleisemminkin täytyy ajatella niin, että kaikki tarvittava tekniikka on keksittävä, kehitettävä, valmistettava, markkinoitava, myytävä, käytettävä, ylläpidettävä ja lopulta kierrätettävä. Tässä sekä koneella että ihmiselläon roolinsa.
Ihmiselle lopulta jäävät työt liittyvät koneille vaikeisiin tehtäviin, joita on runsaasti ja jotka ovat kokonaisuuden kannalta ehkä kaikkien merkityksellisimpiä. Vaikka mieltä kiehtoo eniten täysautomaatio, ihmisten ja koneiden yhdistelmät tulevat nopeammin ja todennäköisemmin sekä ovat usein myös yksinään ihmistä tai konetta parempia.
